Kuvissa tänään ihan tavallinen kanarialainen kyyhkynen, paloma, ja yksi tutuimmista kahviloista, ”vaaleanpunainen” Puerto Viejolla. Varsinkin alkuvuosina, kun opiskelin espanjaa Universidad Popularissa lähellä, pistäydyin usein tekemässä kotitehtäviä tuossa kahvilassa. Mukavasti se on matkan varrella edelleen. Totesimme sen, minkä jo monesti: kanariot ja espanjalaiset ovat paljon äänekkäämpiä kuin me suomalaiset. Iloisempia ja sosiaalisempia he ovat myös. Jospa se tarttuisi.

Lehdissä ja tv:ssä on ollut uutinen 87-vuotiaasta rouvasta, joka on keittänyt kolme suurta kattilallista kanarialaista keittoa ja vienyt sen Las Raises -leirin asukkaille.
-Kylmällä ilmalla tarvitsee lämmintä soppaa, kommentoi tämä Doña Montse. Hienosti tehty! Kovin tyytyväisiä ruoka-apuun olivat myös pakolaiset leirillä.
Monilla kanarioilla on itsellään tai läheisillä kokemuksia maahanmuutosta. Siksi tulijoita ymmärretään ja autetaankin.

Ongelmatonta pakolaisten asema saarilla ei kuitenkaan ole.

Rokotukset jatkuvat. Korona vähenee pikkuhiljaa.

Päivän refrán: ”A perro flaco todo son pulgas”, laihalla koiralla on kirppuja; epäonni kertyy yleensä niille, joilla on jo vaikeuksia ennalta.