Kuvat sairaalan ikkunasta aamuhämärässä.

Sairaalahoito jatkuu… ja jatkanpa myös sairauskertomustani, sillä tämähän jää vain meidän väliseksi, eikö?

Alkuun ”kevennykseksi” kerron minua huvittaneen detaljin keskustelusta lääkärin kanssa. Vatsaontelossani on (tämän hetken tiedon mukaan) abskessi, joka on onneksi pienenemään päin. Syytä tai lähtökohtaa sille ei tiedetä, sillä divertikuliitti ei ollutkaan kyseessä.
Kysyin osaston kirurgilta, mistä muutos voisi olla peräisin. Hän arveli, että tulen semmoisesta maasta, jossa maitoa ei pastöroida ja bakteeri olisi voinut tulla esimerkiksi siitä.
– Yritin sanoa, että kyllä meillä Suomessa maito pastöroidaan, mutta en ehkä tullut kuulluksi.
Tämmöistä voi olla kulttuurien kohtaaminen. Kanario tai espanjalainen voi ajatella, että Suomi on kaukainen ja tuntematon paikka, vaarallinenkin. Ja meillä Suomessa voi olla niitä, jotka luulevat, ettei Kanariansaarilla mitään muuta ole kuin turismia, ei ainakaan terveydenhuoltoa. Ottavat kahvit ja ruisleivät ja paljon muuta, mitä luulevat, että täältä ei saa, Suomesta mukaan.

Kuuntelin netistä RTVC:n uutiset. Eiliseen blogiteksteistä liittyen: Suurin osa sairaanhoitajista täällä kärsii pandemian aiheuttamasta stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Osa on vaihtamassa alaa. Silti olen saanut kuvaamaani ystävällistä kohtelua!

Koronakäyrät ovat laskusuunnassa.
Saarilla on rokotettu 1700 000 henkilöä.
Torstaina maskipakko ulkotiloissa poistuu. Etäisyyksiä täytyy edelleen noudattaa ja tungoksissa käyttää maskia.