Eilen aamulla Teidellä oli taas hattu, sombrero. Sateita siis taas odotellaan lähipäivinä.

Iltapäivällä olin Repessä kuuntelemassa Anna Heleniuksen mielenkiintoista esitelmää guancheista, Teneriffan alkuperäisasukkaista. Tästä asiasta soisi kaikkien turistienkin kuulevan, sillä emme ole Espanjassa vaan Kanariansaarilla ja ne ovat kaksi eri asiaa.
Kirjasin ylös pääkohtia Annan mielenkiintoisesta esityksestä. Tässä siitä tiivistelmää:
Jo Antiikin runoilijat ovat olleet tietoisia näiden ”Onnellisten saarien” olemassaolosta, vaikka se, miten alkuperäisasukkaat ovat saapuneet saarelle, on epäselvää. Guanchit eivät olleet merenkulkukansaa. Guanchit elivät kivikautiseen tapaan, valmistivat työkalunsa, astiansa ja aseensa saarelta löytyvästä materiaalista, kivestä, puusta, kasvikuiduista ja eläimistä saatavista materiaaleista.

Guanchit olivat yksiavioisia, mutta naisella saattoi olla jopa kolme miestä. Miehet eivät saaneet puhutella vieraita naisia.

Saaren pohjoisosissa eläneet guanchit olivat pitkiä, vaaleaihoisia ja -hiuksista, kun taas etelässä elävät guanchit olivat enemmän Välimeren maiden ihmisiä muistuttavia ulkonäöltään: tummia, pyöreäkasvoisia. On saatu selville, että saaren etelässä asuvien yleisin veriryhmiä oli A, pohjoisessa O.

Guanchit laidunsivat karjaa. Heillä oli mm vuohia, lampaita ja sikoja. Kasvikunnasta saatiin myös ravintoa: villiohraa ja vehnää käytettiin ja tietysti luonnossa kasvavia kasveja ja hedelmiä. Guanchit myös kalastivat rannoilta käsin, veneitä heillä ei ollut.

Guanchit asuivat luolissa ja pukeutuivat eläintennahoista saatuihin vaatteisiin. Myös kasvikuidut olivat käytössä.

Kuolleet guancit käsiteltiin palsamointitekniikalla, kuivattiin ja sijoitettiin luoliin. Nämä hautalöydöt ovat olleet arvokasta materiaalia nykyarkeologeille ja paljon tietoa muinaisista ajoista on saatu tutkimalla palsamoituja vainajia.

Guachincheilla oli oma kolmijakoinen uskonnollinen järjestelmä. Oli ylijumala, jolta pyydettiin apua suuriin yhteisiin ongelmiin pitämällä melua vuorilla, jotta jumala kuulisi ja auttaisi. Toinen auttaja oli klaanien henki, pienemmissä ongelmissa ja kolmantena apua pyydettiin esi-isiltä.

Teidellä asui guanchien mukaan demoni, jonka pääsyä vuoresta yritettiin estää. Demoni saattoi varastaa auringon, mutta ylijumala sai sen pelastettua.

Ajanlaskuun käytettiin apuna kuuta ja aurinkoa.

Muiden saarten kanssa ei ollut yhteyksiä, vaan jokainen saari kehittyi omaan suuntaansa.

1300-luvulle saarta hallitsi kuningas, jonka kuoltua hänen yhdeksän poikaansa jakoivat saaren osiin, menseyatos. Me pohjoisen asukkaat olisimme kuuluneet Taoron alueeseen, hallitsijana Bencomo.

1400-luvulla saapuivat valloittajat, espanjalaiset. Ensimmäisenä valloitettiin Lanzarote ja Fuerteventura, ja saari saarelta vähitellen kaikki muutkin. Teneriffan vastarinta oli kovaa, ja guanchit voitettiin vasta noin sadan vuoden yritysten jälkeen. Muutamia guancheja, etenkin naisia jäi kuitenkin jäljelle veristen valloitustaistelujen jälkeen. Niinpä hieman guanchiverta virtaa vielä osassa nykyisiäkin saaren asukkaita.

Monet paikkakunnat ovat saaneet nimensä taistelujen mukaan, esim Matanza = verilöyly. Viimeiset guanchitaistelijat eivät halunneet antautua espanjalaisille, vaan hyppäsivät Icod Altossa rotkoon. Viimeisen guachin muistomerkki löytyy Icod el Altosta, ylhäällä kulkevan tien varrelta.

Kiitos Anna esitelmästä!