Kävelin Martianezin rantaan. Mantereen turistit ovat saapuneet. Tuulenpuuskat, rachas del viento, viilensivät mukavasti, ei ollut liian kuuma.

Tänään on Candelarian fiestan aatto ja huomenna siis pyhäpäivä, onhan Virgen de Candelaria, La Virgen Morenita, koko saaren suojeluspyhimys. Ja tarinan mukaan tämä tummaihoinen neitsyt nousi merestä lapsi mukanaan. Tämä ”nukke” on näytteillä Candelarian kappelissa ja sinne ovat innokkaimmat vaeltajat tänään kävelleet. Helikoptereita lentelikin rinteiden yllä vartioimassa, sillä maasto on, kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, hyvin tulenarkaa. Vaeltajiin vedotaankin, että heidän täytyy käyttäytyä vastuullisesti palojen estämiseksi.

Uutisissa kerrottiin, että Candelariaan saapuu tämän illan, yön ja huomisen aikana 100 000 juhlijaa.

Kuumat säät jatkuvat. Niin lämmintä on, lähes 30˚C omassa mittarissa, että ei ole innostusta eikä voimia lähteä pidemmille kävelyille.

Nyt on annettu varoitus paitsi metsäpalovaarasta, myös voimakkaista tuulenpuuskista sekä merenkäynnistä.

Tällä viikolla vietetään Candelarian fiestaa, sinne jotkut vaeltavat vuorten yli, vaikkakin näillä säillä se ei ole vaaratonta eikä helppoa.

Moskiittojen – tavallisten sääskien näköisten itikoiden – levittämää Oropouche -virusta on nyt löydetty myös potilaalta Gran Canarialla. Virusta on aiemmin esiintynyt Etelä-Amerikassa ja Kuubassa, josta se ilmeisesti on matkailijan mukana tullut tänne saarille. Virus aiheuttaa kuumeisen taudin, jossa voi esiintyä päänsärkyä, valonarkuutta, ihottumaa ja pahoinvointia. Yleensä tauti paranee muutamassa viikossa, mutta joillekin se voi aiheuttaa aivokalvontulehdusta tai enkefaliittia.

Eilen aamulla helikopterien lentelyn jälkeen säikähdin erittäin voimakasta viuhuvaa lentokonemeteliä, jollaista täällä ei yleensä kuule. Tuntui kuin kone olisi lentänyt aivan taloa hipoen. Ryntäsin käytävälle ja naapurin rouvan kanssa ihmettelimme, kunnes kolmas naapuri kertoi, että kyseessä on lentonäytös. Sotakoneita ne olivat, hävittäjiä, jotka lensivät yli. Pelottavaa! Olen luullut että täällä Atlantin pienellä saarella saa olla sotakoneista rauhassa.

Tänään menin kaupungintalolle, jonne olin varannut netistä citan, ajan. Systeemit olivat taas muuttuneet. – Huonommaksi, sanoi virkailija.

Nyt ei varatulla ajalla ollut merkitystä, vaan uuteen automaattiin piti näpytellä NIE. Virkailija (se mies, joka on ollut infotiskin takana jo vuosia) vei sitten paperini ja sähköpostiosoitteeni toimistoihmisille, joilta aiemmin on certificadoa haettu. – Espera un minuto, sanoi infomies.

Muutaman minuutin kuluttua hän kutsui minut takaisin automaatille, taas piti näpytellä NIE. Hetkisen kuluttua sain kännyyn viestinä PIN-koodin certificadoa varten. Sen koneelle näpyteltyäni kone sylkäisi melko pian sisuksistaan halutun certificadon. Ja saadakseni toisen paperin, hoja de empadronamienton, piti odottaa toinen PIN, joka tuli kännyyn.

Todellakin huononnus, kuten infomies sanoi. Uudistukset toisinaan ovat.