Talvi Oulussa. Ei uskoisi, että kuvat ovat värikuvia! Lunta satelee ajoittain ja pakkasta on ollut muutama aste, tänään -6. Hämärä hiipii jo kello neljän jälkeen…
Ei, en haluaisi täällä enää asua. Aurinkoa ja valoa on ikävä. Mutta täällä asustaa se pikkuinen ihana prinsessainen, jonka vuoksi Oulussa käyn. Olen jo viidettä kertaa tälle vuodelle käymässä, sillä lapsenlapsen ensimmäinen vuosi kuluu nopeasti ja kehitys on nopeaa.
Oulussa on syksyinen tunnelma. Viileää, alle 10 astetta lämmintä, yöllä nollan tuntumassa. Nahkakäsineet piti ostaa, ei tarkene muuten.
Yläkuvassa on uusittu Mannerheiminpuisto, jonka avajaisia joku aika sitten vietettiin. Ei miellytä ainakaan minun silmääni.
Kävelin ohi, kun kävin Kelalla kyselemässä uutta eurooppalaista sairaanhoitokorttia, entinen vanhenee marraskuussa. Kelalla oli kymmenkunta tietokonepäätettä ja kehotuksia käyttää niitä. Löysin kuitenkin yhden vapaan työntekijän, joka ensin väitti, että minun kuuluu saada kortti Espanjasta. Ei kuulu, vaan Suomesta sen vihreätaustaisen kortin saan. Lopulta, soitettuaan jonnekin, virkailijakin uskoi, että näin on. Kortti tulee postissa n. kuukautta ennen edellisen vanhenemispäivää, kertoi hän. Hyvä, asia hoidossa.
Ainolan puisto sen sijaan on kaunis syksyisine väreineen. Kaupunkikuvaan ovat ilmestyneet myös vaaleanpunaiset Sykkelit, kaupunkipyörät. Enpä ole kymmeneen vuoteen ajanut polkupyörällä – Teneriffalla se ei ole tapana/mahdollista muuta kuin urheilijoille.
Kiertelyä Etelä-Suomessa:
Ajelimme ohi Vääksyn kanavan, jonka nostosilta aukesi sattumalta kuin näytösluontoisesti meille.
Mansikka-aika on täällä parhaimmillaan. Poikkesimme eräällä mansikkatilalla, jossa poimijat näyttivät olevan työssään. Hyviä olivat vasta poimitut marjat!
Kuusi ja puoli viikkoa on kulunut Suomessa. Nyt on aika palata kotiin Teneriffalle.
Nyt olemme jo paluumatkalla Keski-Suomessa, aurinkoisessa säässä. Suomessa puhuttavat nyt kurtturuusu ja lupiini, joita molempia näkyykin paljon puistoissa ja teiden varsilla. Molemmat kasvit kun pitäisi kuulemma hävittää, koska ne häiritsevät luonnon monimuotoisuutta ja vievät tilaa alkuperäiskasveilta. No, asiasta voi olla monta mieltä, mutta minusta molemmat ovat kauniita. Ja se vesipisara lupiininlehdellä sateen jälkeen on kuin timantti!
Entäpä evoluutio? Siinähän vahvat voittavat ja heikot häviävät ja se on luonnon laki.
– Ihminen taitaa sitä paitsi olla pahin alkuperäisen luonnon tuhoaja!
Syntymäkaupunki Kemi ja sen maamerkki kaupungintalo on kuvassa.
Minun kohdalleni tuli yllättäen sairaalareissu, onneksi vain polikliininen ja kahdella antibioottikuurilla nyt parantelen vointiani. Eurooppalainen sairaanhoitokortti toimi hyvin, mutta poliklinikkamaksuhan Suomessa on maksettava. Toivotaan, että pääsen oireettomaksi, sillä viikonloppuna lennän jo takaisin Teneriffalle.
P.S. Nyt täytyy antaa kehuja L-PKS:n akuuttihoidolle: vain kahdessa tunnissa olin saanut hoidon (verikokeet, kliininen tutkimus, lääkitys) ja pääsin reseptien kanssa pois.
Sitten palasimme pohjoiseen, nyt kumppanin kanssa ja autolla. Suomi on pitkä maa, taas kerran sen totesimme. Liikennettä oli vähän, kun juhannus on ohi eikä ole viikonloppu.
Suomessa on noin 2,7 miljoonaa autoa (Tilastokeskus 2018) ja 5,5 miljoonaa asukasta (Eurostat).
Teneriffalla on noin 776 000 autoa (Diario de Avisos 2018) ja noin 933000 asukasta (Statista).
Teneriffan pinta-ala on 2034 neliökilometriä.
Suomen pinta-ala on 338424 neliökilometriä.
Tässä siis hieman faktatietoa selitykseksi siihen, miksi Teneriffalla tuntuu olevan liikaa autoja!
Taas matkakärpänen puraisi. Ihan vielä ei ole Teneriffalle paluun aika, lennän vain Helsinkiin pikareissulle.
Nykyään Oulussa lentoasemalle ajavat bussit numero 8 ja 9. Tulin bussi 8:n kyydissä, ja melkoinen kiertoajelu se oli, lähinnä siksi, että niin paljon muistoja palautui mieleen matkan varrelta. Bussi kierteli lähtiessä ohi Raksilan markettien ja Välkkylän, johon aikoinaan v. 1975 tulin, kun Ouluun muutin. Paljon muistoja, hyviä ja huonoja, ja miten nopeasti nuo vuodet ovat menneet!
Oulun lentoasemalla on tosi hyviä lepopaikkoja turvatarkastuksen jälkeen. Säkkituoleja, joissa voi makoilla ja ladata omia ja laitteiden akkuja.
Kaupunkijuhannus Oulussa. Aamulla satoi, sitten oli puolipilvistä, mutta lämmintä. Suomessa on juhannusaatto, Teneriffalla fiesta de San Juan vietetään ”oikeaan aikaan”, eli aatto on 23. päivä sunnuntaina ja juhannuspäivä 24. päivä maanantaina.
Tänään on joka tapauksessa kesäpäiväntasaus ja Teneriffalla on alkanut virallinen kesä. Se alkoi klo 17.54 Espanjan mantereen aikaa, kesä kestää 93 päivää 15 tuntia. Minua edelleen viehättävät nämä tarkat vuodenaikojen vaihtumiset Teneriffalla!
Viime päivinä sää on suosinut ja Ainolan puisto on kaunis paikka päiväkävelylle lapsenlapsen kanssa. Puistojoogaakin siellä näyttää olevan. Mummoiluloma jatkuu vielä.
Kevään vihreys alkaa kääntyä kesän vihreäksi. Juhannukseksi lupaillaan sateita tänne pohjoiseen; saa nähdä miten käy.
P.S. Nyt olisi blogissani jo 400 000 käyntiä, jos se edellinen kävijälaskuri ei olisi tiltannut. Olen laskeskellut, että hieman yli 100 kävijää päivässä on, siitä olen iloinen. Ehkä he ovat vakiokävijöitä, mutta sitä tärkeämpiä minulle.
Olipa yllättävän rankka, joskin antoisa kaksiviikkoinen 24/7 kanarioystävän tulkkina ja oppaana. Hänen kotiinpaluunsa jälkeen olin todella uupunut. Espanjan kieli jäi ”päälle” niin, että vahingossa aloitin puhumisen ensin espanjaksi ja ajatuksissani käänsin edelleen lauseita. Ja unet! Vielä viime yönä näin espanjankielisiä unia. No, jospa kielitaito kehittyi.
Nyt on vuorossa lepoa ja mummoilua.
Oulun päivät ovat meneillään seuraavina viikkoina, kaupungissa on paljon tapahtumia, on lämmintä ja aurinkoista.