Hyvää joulua!
Hyvää joulua!
Aatonaattoa aloitellaan Kemissä pienessä pakkassäässä, joka ennusteiden mukaan muuttuu sakeaksi lumisateeksi päivän mittaan. Aamulla mittari näytti -16, mutta on lauhtumaan päin. Kylmää! En ole kahdeksaan jouluun ollut Suomessa, enkä yleensäkään talvisaikaan, joten pakkanen tuntuu hyytävältä. Päivät ovat lyhyitä ja pimeää pitkään.
Odottelemme äitini kanssa poikiani ja miniöitä käymään, nuoremman pojan syntymäpäivä on tänään. Tietysti on ihanaa tavata omaisia, mutta kuitenkin: ¡Qué suerte vivir en Tenerife!
Tänä aamuna aurinko oli erikoisen punainen. Portugalin metsäpalot ja hiekkapöly, kirjoittavat lehdet, liekö syy niissä?
Olemme lähtötunnelmissa: ensin Arlandan kautta Madridiin ja sieltä aamulla Tenerife Nortelle. Vihdoinkin tämän kesän reissut om suoritettu. Kotiin ja lepäämään seuraavaksi.
Nyt alkaa olla aika lähteä täältä lämpimään! Aamulla mittari Kemissä oli jo pakkasen puolella ja lehdettömästä pihakoivusta roikkui jäätyneitä pisaroita.
– Teneriffalla on kuumaa ja calimaa, sinne onneksi pääsemme jo muutaman yön kuluttua. Kotimatka alkaa pikkuhiljaa niin, että tänään menemme junalla Ouluun ja sieltä huomenna eteenpäin.
Syksyn satoa on mukana: yksi matkalaukku on täynnä puolukoita ja pikkupussukka hilloja.
Teimme päiväretken Suomussalmelle ja Hossaan. Matkalla näimme Hiljaisen kansan, taideteoksen, joka on ilahduttanut ohikulkijoita jo vuosia. Joka syksy ja kevät näille hahmoille vaihdetaan vaatteet. Kesällä tässä turistinähtävyydessä on myös kahvilatoimintaa, mutta nyt kansa odotteli talvea ihan ilman lisäpalveluita.
Hossan kansallispuisto on perustettu tämän vuoden alussa, vaikka nämä kauniit maisemat ovat tietysti ikiaikaisia, alueella on ollut aikoinaan mm. savottoja, uittoja ja poronhoitoa. Poroja näkyy tienvarsilla vieläkin.
Rauhallisia ja kauniita maisemia, kalastelimme (ei saalista), tulistelimme. Välillä satoi ja melko kylmääkin oli. Hyvä retkipäivä silti.
Tänään kävimme serkkutytön ja hänen miehensä opastamina Aittokoskella puolukassa. Koko kahdeksaan Teneriffalla oleskeluvuoteen en ole käynyt Suomessa syksyllä marjassa, ehkä siksi, kun lomat täällä ovat sattuneet kesäaikaan. Oli mukavaa olla metsässä, marjojakin löytyi, mutta viileää ja tuulista oli niin, että paleli luihin ja ytimiin: ei auttanut muu kuin marjaretken päätteeksi kääriytyä petille peitteisiin ja ottaa pienet siestat.
Nuorenparin, New Yorkissa jo vihityn, hääjuhlat vietettiin eilen Oulussa. Ensin sukulaisten kesken ja sitten nuoriso jatkoi, luultavasti aamun tunneille saakka.
Me lähdimme tänään ajelemaan syksyiseen Kainuuseen, jossa nyt aamusta lämpöasteita on alle viisi. Koivut ovat jo alkaneet pudottaa lehtiään, on sumuista ja kosteaa. Eikä juuri muuta liikennettä, rauhallista siis. – Poroja oli liikkeellä.
Olen Kemissä. Täällä pohjoisessa on sateista ja viileää, mutta kauniita syksyn värejä löytyy sekä maasta että puista.
Pitkästä aikaa sain syödäkseni nahkiaisia, vastapaistettuja, iiläisiä. Tämä pohjoisen rannikon herkku jakaa mielipiteitä: jotkut nauttivat niiden mausta (esimerkiksi minä) ja toiset taas kammoavat.
Olen huomannut, mitä Teneriffalta puuttuu: puolukat, lanttu ja nahkiaiset. Ilman niitä pärjää, mutta hyvältä ne maistuvat täällä Suomessa. – Poikani valmisti eilen oululaista perinneruokaa rössypottua, sekin oli erinomaista!
Sade ja viileys tulivat vastaan jo eilen illalla Kööpenhaminassa ja jatkuivat Suomessa. Myös tämä aamu on ankea, märkä ja kylmä. Toppatakit ja hanskat ovat tarpeen täällä, niinkuin arvata saattoi. Nyt Ouluun, poikani tulee onneksi hakemaan kentältä!
Lentokenttäpäivitys, taas. Odottelen Norwegianin lentoa Lontoon kautta Tenerife Surille. Pääsin, yllättäen, näkemään lentoaseman uuden vasta avatun siiven, josta lähtevät lennot Kauko-Itään ja muualle Euroopan ulkopuolelle, mutta näköjään myös mm. Lontooseen. Ylimääräinen passintarkastuskin suoritettiin tänne uuteen siipeen tullessa.