Tänään on ollut kuuma päivä, mittareissa kaupungilla +37 – +39. Kovin pitkälle ei majapaikasta jaksa tässä helteessä lähteä. Lähellä on churrokoju, josta saa tuoreita churroja suklaalla tai ilman.
Myös Espanjan Andaluciassa on kuumaa, sinne on annettu oranssi hellevaroitus lähipäiville.
Eilisellä iltakävelyllä poikkesimme vielä Santa Justan hissillä, jonne nyt oli lyhyehkö jono. Hissi on tyyliltään uusgoottilainen ja sen metallinen torni nostaa matkustajat 45 metrin korkeuteen tasanteelle, josta voi ihailla näkymää yli kaupungin. Hissi on yksi julkisista ”kulkuneuvoista” ja siellä käy maksuvälineenä viva viagem -kortti. Alas tulimme portaita. Niitä riittää tässä kukkuloiden kaupungissa.
Tämän päivän kohteenamme oli San Jorgen historiallinen linna, jonka muureilta voi nähdä yli koko kaupungin. Linnan historia ulottuu 1100-luvulle, jolloin maurit olivat alueen hallitsijoita. Linnan herruudesta ovat taistelleet myös muslimit ja kristityt ja 1300-luvulla siitä tuli kuninkaanlinna.
Vuonna 1755, jolloin kaupunki kärsi pahasta maanjäristyksestä, myös linna vaurioitui. Restaurointi aloitettiin jo vuosikymmeniä sitten ja nykyään linna on yksi kaupungin kuuluisista turistinähtävyyksistä.
Meidän lisäksemme linnoituksessa oli tänään paljon muitakin kävijöitä ja kaiken väenpaljouden keskellä tepasteli ylväitä riikinkukkoja.
Menimme aamulla linnoitukselle bussilla 373, joka vie perille asti korkealle kukkulalle. Matka majapaikastamme tai Rossio-aukiolta ei ole pitkä, mutta mutkainen tie ylämäkeen olisi ollut rankka kiivetä tässä helteessä. – Olemme opetelleet jo käyttämään metroa ja busseja (ja viva viagem -matkakorttia). Tänään huomasimme myös, että oikeaoppinen pastel de natan syömistapa on lusikoida täyte ensin ja syödä kuoret lopuksi.
Tänään ajelimme helteisessä kaupungissa tuktukilla, joita liikkuu keskustassa paljon. Meillä oli kuljettajana ranskalaista alkuperää oleva nuorimies, joka oli puhelias ja ystävällinen. Paitsi kiertoajelun, saimme paljon tietoa Lissabonin historiasta ja nähtävyyksistä. Kävimme myös katselemassa kaupungin siluettia ylhäältä kukkulalta kattojen yläpuolelta.
Tänään meillä oli ensimmäinen kokonainen Lissabon-päivä: eilen illalla ehdimme vain majoittua ja käydä syömässä. Yöllä kadulta kuului aikamoinen meteli, sillä satuimme saapumaan San Antonion aattona, täkäläisenä juhlapäivänä.
Tänään kävimme ”perusjutun”, jota matkaoppaissa mainostetaan: ajelimme raitiovaunu 28:lla yläkaupunkiin, kun ensin olimme jonottaneet muiden turistien kanssa toista tuntia mahtuaksemme mukaan kyytiin. Yliarvostettu juttu! Vaunu ajoi reilun vartin yläkaupunkiin. Sitten jouduimme vaihtamaan toiseen vaunuun ja paluu oli samaa tietä takaisin. Mitään kokonaiskuvaa ei kaupungista saatu, eikä kovin kummoista nähty, keskustan reunamilla olevia taloja ja liikkeitä matkan varrella oli.
Loppupäivän kävelimme alakaupungin ruutukaava-alueella ja vasta kaksi katua on tarkasteltu. Ihmisiä on paljon joka paikassa ja lämpötila kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Ei ole kevyttä tämä turistina olo, nyt on palattu majapaikkaan ja huomenna jatketaan kaupunkikierrosta.
Perinteiset sardiinit on syöty ja pastel de natat maisteltu.
Eilen lensimme Csa:n (tšekkiläinen lintoyhtiö) koneella Prahaan. Ennakolta kentälle tilattu kuljetus järjestyi ja yöpymispaikan valinta onnistui hienosti. Olimme varanneet jo ennen matkaa huoneen lähellä lentokenttää sijaitsevasta majatalosta. Ihastuimme kovasti maalaismaisemaan ja vanhaan kauniiseen kartanoon. Huone oli yksi kauneimmista tämän kesän majoituspaikkoja vertaillessa. Tässä majapaikan nimi: Penzion V polich, Male Cicovice. Kannattaa painaa mieleen, jos näillä seuduilla liikkuu.
Ajattelimme, että voisimme joskus palata tänne; näin viehättävässä paikassa voisi viettää vaikka pidemmänkin loman, mutta tällä kertaa jatkamme jo tänään Lissaboniin.
Nyt kun olen lähes viikon viettänyt paikoillani, alkaa olla aika taas suunnitella uusia matkoja. Ostin kirjakaupasta matkaoppaat, sillä jotenkin minulle, vaikka nettiriippuvainen olenkin, on helpompi omaksua asioita lukemalla kirjasta. Ja pientä matkaopasta on kätevää kuljettaa mukana.
Parin viikon kuluttua vuorossa olisi Lissabon; siellä olen käynyt viimeksi vuonna 1990 aikuisten interraililla. New Yorkin kokemus minulla rajoittuu transit-käyntiin JFK-kentällä 1991. Sinne sitten syyskuussa. Ja lisäksi muutama lentely edestakaisin Teneriffa-Suomi-väliä, niin että matkusteluksi menee tämä kesä. Blogi velvoittaa matkustelemaan. 🙂
No ei, on ihan muita hyviä syitä.
Matka jatkuu: Helsinkiin saavuttuamme ajelimme vielä Turkuun, josta nousin iltajunaan. Yön makuuvaunussa levättyäni ohitin aamulla tutun Oulun. Huomaan taas, kuinka pitkä maa Suomi on (paitsi matkan pituudesta: koko yö junassa). Luonto herää kesään paljon Etelä-Suomea myöhemmin. Täällä pohjoisessa koivu on vasta juuri ja juuri hiirenkorvalla. Jatkan Kemiin.
Kemissä on vielä lunta.
Hurautimme Tallinnaan ja nyt olemme jo jonossa laivaan. Kaupunkikäynnille ei ehditty ja matkaväsymys alkaa painaa, on jo nähty niin paljon!
Mutta ei reitti Helsinkiin lopu, jatkan vielä äitini luo Kemiin, sitten poikieni luo Ouluun. (Matka)kumppani jää lastensa luo Etelä-Suomeen, mutta matkamme jatkuu parin viikon kuluttua, enpä kerro vielä minne. Aikanaan sitten siitä lisää…
Tänään ajoimme osin sateisessa ja viileähkössä säässä Liettuan Kaunasista Viron Pärnuun meren rannalle. Omenapuut kukkivat ja auringon paistaessa sää oli kesäinen. Rekkaralli ja tietyöt jatkuivat tälläkin välillä, mutta oli myös rauhallisia tieosuuksia. Hinnoista: Puolassa oli edullista, Latviassa kalliimpaa kuin Teneriffalla!
Huomenna on suunnitelmissa reitti Tallinnaan ja laivalla Suomeen, mutta aikataulusta emme vielä tiedä. Nyt katselemaan merinäköalaa (alakuvassa horisontissa näkyy pieni kaistale merta, kuva majoituspaikan pihasta)!
P.S. Kiitos Erkki L virheen korjauksesta!