Tämänpäiväisen reitin varrelle oli istutettu paljon eukalyptuspuita, tuoksuvia, mutta rumia ne ovat. Ehdimme taas melkein sadetta pakoon, muutamia pisaroita saimme päällemme. Caminolla oli tänään vähemmän kulkijoita, kastumistako pelkäävät? Yövymme Arzuassa, huomenna meillä on toiseksi viimeinen kävelypäivä. Haikeutta (näinkö pian tämä loppuu?) ja helpotusta (nilkka kipuilee edelleen).
Alakuvassa lautasella on fabadaa, asturialaista papupataa, maistoimme sitä aterialla alkukeittona.

Aamulla oli pilvistä ja sääennuste lupaili sadetta. Pääsimme kuitenkin kastumatta Melideen, tosin muutamia pisaroita jo loppumatkalla tipahteli taivaalta.
Tänään näimme pienen pupun, joka pakeni, ja muulin (ainakin luulen niin). Alakuvassa vasemmalla on täkäläinen viljankuivausrakennus, joita on lähes jokaisessa maalaispihassa.
Peregrinoja on paljon liikkeellä. Monet kylät reitin varrella elävät vaeltajien tuomilla tuloilla, siksi albergueita (peregrinojen edullisia majoituspaikkoja) on paljon.

Aamulla lähdimme sumuisesta Portomarínista. Sää kirkastui ja lämpeni puoleenpäivään mennessä. Tämän reissun viimeinen pitkä rupeama, 24,5km, vaellettiin. Edessä on enää neljän päivän lyhyemmät taipaleet. Nyt olemme Palas del Reissä yöpymässä; kävimme syömässä hampurilaiset. Kun on syönyt useamman viikon peregrinomenua, tämä on vaihtelua. Huomenna matka jatkuu taas ja loppu jo häämöttää.

Viimeinen sata kilometriä menossa! Lähdimme aamulla Sarríasta ja päädyimme reilun 20km jälkeen Portomaríniin. Kamera tallensi vesikuvia: ensimmäinen lähtökaupungista, keskimmäinen matkalta (puro ja camino rinnakkain) ja kolmas Miño -joki ja silta sen yli ennen Portomarínia.
Tapasimme myös suomalaisryhmän, 20 henkilöä, jotka olivat tulleet kävelemään viimeisen satasen. Ryhmällä oli mukana matkaopas ja varalla linja-auto.

Ei loppunut alamäki eiliseen, tänään jatkoimme vielä. Valitsimme suoran reitin Sarríaan, kiertotie Samosin kautta olisi ollut muutaman kilometrin pidempi. Täällä kukkivat ruusut ja linnut visertävät korviahuumaavasti! Jäljellä on 112 km määränpäähän.

Ensin hiukan ylämäkeen, sitten 20 km alamäkeen: siinä tämän päivän urakka. Välillä oli kivikkoista ja jyrkkää, nilkoille ja varpaille rankkaa. Gallego, kieli, mitä täällä puhutaan, on aika vaikeaa ymmärtää. Katsopa vaikka vessakylttejä kuvassa.
Polulla tuli tänään vastaan mm. lehmiä.
Triacastelassa, joka oli tämän päivän määränpää, oli majapaikat täysiä, peregrinot liikenteessä. Kuin ihmeen kaupalla löysimme lopulta paikallisten neuvomana hienon vanhan casa ruralin, jonne pääsimme yöksi yli 200 vuotta vanhaan matrimonioon!

Aamu alkoi vuorille nousten. Hevosella olisi päässyt helpommalla, mutta päätimme käyttää omia jalkojamme kuten tähänkin asti. Vedet ovat joissa todella kirkkaita, sitä ihmettelemme. Ja kanat elävät vapaina, jopa maantiellä. 🙂
Vaihdoimme autonomiaa, nyt olemme Galiciassa, ja tarkemmin O Cebreirossa.

Vietimme lähes lepopäivän tänään, kävelimme vain noin 15 km. Reitti seurasi melkein koko ajan maantietä. Pysähdyimme La Portela de Valcarceen maistelemaan Bierzon alueen tuotteita, viiniä, lampaanmaitojuustoa ja savunautaa, valkoisen leivän kera, kuinkas muutenkaan! Leónin provinssi vaihtuu näillä seuduin Lugoksi.
Huomenna matka jatkuu.

Bongauksia päivän reitiltä: haikaranpoikaset alkavat opetella pesästä lähtemistä, aasin tapasimme, rypäleet kasvavat.
Pitkä ja kuuma päivämatka 22,5 km Ponferradasta Villafranca del Bierzoon!

Pian päämääräämme on alle 200 km! Toivottavasti kaikki menee yhtä hyvin kuin tähän asti. Pieniä jalkaongelmia minulla on ollut (mm. käytössä ovat joustavat nilkkatuet ja tarvittaessa Compeed -laastareita), mutta muilla vaeltajilla olemme nähneet hyvin usein polvitukia, idealsitein käärittyjä jalkoja, laastareita ja rakkoja, joten en ole ainoa! Tänään saavuimme Ponferradaan, jossa yövymme aivan kuvan komean vanhan linnan naapurissa. Pitkästä aikaa söimme pulpoa, se oli maukasta ja mureaa.
Caminoa reunustivat tänään alakuvan valkoiset kukat: Onnea äidille!