Vietin suomalaisravintolailtapäivän. Olen koko kesän haaveillut Smirren (Cuatro Vientos) rapuvartaasta parmesaanisalaatilla ja eilen kävin sen nauttimassa. Kannatti! Oli todella maukasta ja sopiva annos.
Sitten tein vielä jotakin, jota en aiemmin koskaan: pelasin bingoa Corona-baarissa. Päivi pyöritti ”myllyä” ja häneltä on lupa kuvan julkaisemiseen.
Voipa olla, että vietän samanlaisen sunnuntai-iltapäivän toistekin.

Koronatartunnat vähenevät. Meillä Orotavassa ja Puertossa tartuntoja onkin ollut viime aikoina yhden käden sormilla laskettavia määriä. Josko sittenkin ”normaali” palaisi?

Talouden kriisi vaikeuttaa paikallisten elämää. Perheiden tehtävänä on ostaa koululaisille koulutarvikkeet, mutta monella perheellä tuottaa taloudellisia vaikeuksia hankkia tarvittava.
Kaupoissa on nyt esillä suuret valikoimat kirjoja, vihkoja, kyniä ym koulussa tarvittavaa, myös koulupukuja.

Turistien vaihtoaika on käynnissä. Mantereen turistit ovat palaamassa – ja kärsivät lomaltapaluusyndroomasta. Talvituristit saapuvat pikkuhiljaa syksyä pakoon.

Teidelle suunnitellaan järjestettävän opastettuja ryhmämatkoja, sillä henkilöautojen määrää luonnonsuojelualueella halutaan vähentää.

Päivän refrán: ”Agua que no has de beber, dejala correr” -sanonnan merkitykseksi selitetään, että on parempi olla sekaantumatta muiden asioihin ja antaa niiden kulkea luonnollista kulkuaan.