Kiertoajelulla: viimeisen matkapäivän kunniaksi teimme Yellow Bus -kierroksen double deckerillä. Kiersimme pohjoiseen moderneilla alueille lähelle eläintarhaa ja sitten takaisin Tejo-joen rannalle Belem-tornille. Tämä keskiaikainen puolustustorni pitää sisällään kupoleita, maurilaisia vaikutteita ja pitsiarkkitehtuuria.
Taas on kuuma päivä, yli 36 astetta. Kovin pitkiä matkoja ei tänäänkään jaksa ulkona helteen takia kävellä. No, huomenna viilenee, kun pääsemme Suomeen.
Tänään oli eläintarhapäivä. Helle jatkuu, mutta metrolla pääsi kätevästi perille asti Jardim Zoológicon pysäkille. Eläimiä oli paljon, ja hyvin ne näyttivät voivan kuumuudesta huolimatta, mutta eläintarhan rakennukset ja mm. penkit olivat kuluneita ja uudistamisen tarpeessa.
Kauneimmiksi valitsimme kirahvia ja seeprat, karhut ja apinat taas ovat aina jotenkin sympaattisia, inhimillisiäkin.
Norsut eivät paljon yleisöstä piitanneet, touhuilivat omiaan heinäpaaliensa kanssa, flamingot eivät nekään olleet huomaavinaan meitä. Leijona käänsi selkänsä ja afrikkalaiset antiloopitkin suhtautuivat varautuneesti. Ehkäpä ne ovat jo kyllästyneet katseiden kohteena olemiseen ja ehkä helteelläkin oli osuutensa.
Meillä oli kuitenkin mukava päivä. Kuulimme tosin, että Lissabonista pohjoiseen riehuu suuri metsäpalo, se on ikävä asia. Toivottavasti sammutustoimet onnistuvat.
Aamupäivällä lähdimme metrolla ensin Orienten pysäkille ja sieltä kävellen Oceanárioon, meriakvaarioon, jossa oli nähtävänä suuri määrä kalalajeja ja paljon tietoa maailman valtameristä. Akvaarion kerrotaan oleva Euroopan suurin. Paitsi monenlaisia kaloja (vain suuret valaat ja delfiinit puuttuivat), siellä oli myös erilaisia merenpohjan eliöitä ja kasveja sekä mm. pingviinejä.
Akvaariokäynnin jälkeen katselimme rantamaisemaa köysiradalta, Telecabine Lisbonin kyydistä.
Taas on ollut hellepäivä, reilusti yli 30 astetta. Niinpä meriakvaarion näyttelytilojen viileys ja metroasemien ilmastointi olivat hyviä paikkoja paeta kuumuutta. Kaduilla täytyy kulkea varjon puolta ja vesipullo hupenee nopeasti. Nyt ei palele!
P.S. Alkuillasta lähikadun lämpömittari näytti +40. Illemmalla jyrähteli ukkonen ja alkoi sataa. Toivottavasti ilma viilenee huomiseksi edes hieman.
Tänään on ollut kuuma päivä, mittareissa kaupungilla +37 – +39. Kovin pitkälle ei majapaikasta jaksa tässä helteessä lähteä. Lähellä on churrokoju, josta saa tuoreita churroja suklaalla tai ilman.
Myös Espanjan Andaluciassa on kuumaa, sinne on annettu oranssi hellevaroitus lähipäiville.
Eilisellä iltakävelyllä poikkesimme vielä Santa Justan hissillä, jonne nyt oli lyhyehkö jono. Hissi on tyyliltään uusgoottilainen ja sen metallinen torni nostaa matkustajat 45 metrin korkeuteen tasanteelle, josta voi ihailla näkymää yli kaupungin. Hissi on yksi julkisista ”kulkuneuvoista” ja siellä käy maksuvälineenä viva viagem -kortti. Alas tulimme portaita. Niitä riittää tässä kukkuloiden kaupungissa.
Tämän päivän kohteenamme oli San Jorgen historiallinen linna, jonka muureilta voi nähdä yli koko kaupungin. Linnan historia ulottuu 1100-luvulle, jolloin maurit olivat alueen hallitsijoita. Linnan herruudesta ovat taistelleet myös muslimit ja kristityt ja 1300-luvulla siitä tuli kuninkaanlinna.
Vuonna 1755, jolloin kaupunki kärsi pahasta maanjäristyksestä, myös linna vaurioitui. Restaurointi aloitettiin jo vuosikymmeniä sitten ja nykyään linna on yksi kaupungin kuuluisista turistinähtävyyksistä.
Meidän lisäksemme linnoituksessa oli tänään paljon muitakin kävijöitä ja kaiken väenpaljouden keskellä tepasteli ylväitä riikinkukkoja.
Menimme aamulla linnoitukselle bussilla 373, joka vie perille asti korkealle kukkulalle. Matka majapaikastamme tai Rossio-aukiolta ei ole pitkä, mutta mutkainen tie ylämäkeen olisi ollut rankka kiivetä tässä helteessä. – Olemme opetelleet jo käyttämään metroa ja busseja (ja viva viagem -matkakorttia). Tänään huomasimme myös, että oikeaoppinen pastel de natan syömistapa on lusikoida täyte ensin ja syödä kuoret lopuksi.
Tänään ajelimme helteisessä kaupungissa tuktukilla, joita liikkuu keskustassa paljon. Meillä oli kuljettajana ranskalaista alkuperää oleva nuorimies, joka oli puhelias ja ystävällinen. Paitsi kiertoajelun, saimme paljon tietoa Lissabonin historiasta ja nähtävyyksistä. Kävimme myös katselemassa kaupungin siluettia ylhäältä kukkulalta kattojen yläpuolelta.
Tänään meillä oli ensimmäinen kokonainen Lissabon-päivä: eilen illalla ehdimme vain majoittua ja käydä syömässä. Yöllä kadulta kuului aikamoinen meteli, sillä satuimme saapumaan San Antonion aattona, täkäläisenä juhlapäivänä.
Tänään kävimme ”perusjutun”, jota matkaoppaissa mainostetaan: ajelimme raitiovaunu 28:lla yläkaupunkiin, kun ensin olimme jonottaneet muiden turistien kanssa toista tuntia mahtuaksemme mukaan kyytiin. Yliarvostettu juttu! Vaunu ajoi reilun vartin yläkaupunkiin. Sitten jouduimme vaihtamaan toiseen vaunuun ja paluu oli samaa tietä takaisin. Mitään kokonaiskuvaa ei kaupungista saatu, eikä kovin kummoista nähty, keskustan reunamilla olevia taloja ja liikkeitä matkan varrella oli.
Loppupäivän kävelimme alakaupungin ruutukaava-alueella ja vasta kaksi katua on tarkasteltu. Ihmisiä on paljon joka paikassa ja lämpötila kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Ei ole kevyttä tämä turistina olo, nyt on palattu majapaikkaan ja huomenna jatketaan kaupunkikierrosta.
Perinteiset sardiinit on syöty ja pastel de natat maisteltu.