Olemme lähdössä naapurisaarelle, Gran Canarialle. Saapa nähdä miten matka sujuu: varoitus suurista aalloista on voimassa.
Matka meni hyvin. Mutta Las Palmasissa on todella huono ilma: kylmä tuuli, sataa rakeita. Pääsimme hotelliin ja nyt tuntuu, että tuonne märkään ja kylmään ei haluta lähteäkään. No, katsotaan, vamos a ver!
No, jotakin suomalaista ”Elvistä” käytiin kuulemassa. Mutta mihin on kadonnut se Teneriffan ”Elvis”, joka on ollut paras kaikista?
Eilen vietimme taas turistipäivän: Ensin Aguamansan kautta Teidelle. Sateisten päivien aiheuttamana ylhäällä oli kylmää ja tien reunat olivat jäiset. Edellisenä päivänä Teiden tie olikin suljettuna jäätymisen takia, mutta nyt onneksi pääsimme näyttämään vieraillemme Teiden aina niin vaikuttavat maisemat.
Ajelimme Vilaflorin suuren männyn ja churroravintolan kautta alas Los Christianokseen, josta kävelimme rantakatua Las Americakseen. Mikä turistipaljous! Ja sisäänheittäjät! Onneksi etelässä tarvitsee käydä vain harvakseltaan.
Minigolf Santiago on kaunis ja mukava paikka, pelailimme kierroksen. Sää suosi etelässä niin, että aurinko paistoi mukavan lämpimästi, mutta tuuli melkoisesti. Auringonlaskun aikoihin palasimme moottoritiereittiä takaisin kotiin.
Tässä pino gordon, suuren männyn, sijainti.
Aamuvarhaisella lähdimme Orotavasta kohti Tenerife Suria, josta lähti suora lento Ouluun. En muista koskaan näinä Teneriffan vuosinani lentäneeni suoraan Ouluun, mutta nyt onneksi osui kohdalle tämä nopea lento.
Nyt olemme kuitenkin jo kellon ympäri matkanneet, tällä hetkellä junassa – seisomapaikoilla, joulunalusruuhka – ja kohta Kemissä. Äitini odottaa siellä.
P.S. Orotavassa kotia vahtii Securitas ja huoltaa puutarhuri.
Odottelua lentokentillä: Yläkuvassa Oulun terminaalin mukavat säkkituolit ja alakuvassa olosuhteet Madridin terminaali 2:ssa. Hieman ankeampaa täällä, etenkin, kun joudutaan odottelemaan aamuun saakka. Emme ole ainoita, joka seinustalla tai nurkalla makoilee joku lentoaan odottava matkustaja.
Listasin tässä, joutessani, tämän kesäkauden matkojani, joita on ollut tavanomaista enemmän, mutta kaikille on ollut hyvä syy.
Tässä reissuni:
-laivalla Teneriffan Santa Cruzista Espanjan Huelvaan
-autolla Huelvasta Gibraltarin kautta Madridiin
-lentäen Kuubaan, Havannaan
-8 päivän risteily Karibialla: Havanna-Belize-Honduras-Mexico-Havanna
-lento Madridiin
-autolla Madridista Andorraan, josta takaisin Espanjaan ja sitten Ranskan, Saksan, Itävallan, Italian, Tšekin, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron läpi
-laivalla Tallinnasta Helsinkiin
-junalla Ouluun ja Kemiin
-junalla Helsinkiin
-lentäen Prahan kautta Portugaliin
-viikko Lissabonissa
-lentäen paluu Suomeen
-lento Madridin kautta Teneriffalle
-lento Berliiniin
-autolla Saksan, Belgian, Hollannin, Ranskan ja Espanjan läpi Huelvaan
-laivalla Huelvasta Teneriffalle
-lento Madridin kautta New Yorkiin, jossa Manhattanilla viikko
-paluulento Madridin kautta Teneriffalle
-lento Madridin ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin
-lento Ouluun
-juna Kemiin
-autolla Ouluun ja Suomussalmelle sekä takaisin Oulun kautta Kemiin
-juna Ouluun
-lento Helsinkiin
-lento Tukholman Arlandan kautta Madridiin, jossa tätä kirjoitan klo 2 yöllä
-huomenna, jos kaikki hyvin menee, lento Tenerife Nortelle ja sieltä Orotavan kotiin.
Ehkä hieman liikaa matkoja tuli tehtyä. Kesäkauteen mahtui kuitenkin paitsi perinteinen autoilumme Teneriffalta Suomeen ja takaisin, myös kahdet häät juhlineen, yksiä syntymäpäiviäkin vietettiin ja sukulaisia ja ystäviä tavattiin. Ja välillä piti käydä katsomassa Teneriffan kotia.
Aikaa tähän reissailuun meni huhtikuun lopulta lokakuun puoleenväliin, siis noin puoli vuotta.
Olisikohan muutama kotipäivä nyt tarpeen?
Teimme päiväretken Suomussalmelle ja Hossaan. Matkalla näimme Hiljaisen kansan, taideteoksen, joka on ilahduttanut ohikulkijoita jo vuosia. Joka syksy ja kevät näille hahmoille vaihdetaan vaatteet. Kesällä tässä turistinähtävyydessä on myös kahvilatoimintaa, mutta nyt kansa odotteli talvea ihan ilman lisäpalveluita.
Hossan kansallispuisto on perustettu tämän vuoden alussa, vaikka nämä kauniit maisemat ovat tietysti ikiaikaisia, alueella on ollut aikoinaan mm. savottoja, uittoja ja poronhoitoa. Poroja näkyy tienvarsilla vieläkin.
Rauhallisia ja kauniita maisemia, kalastelimme (ei saalista), tulistelimme. Välillä satoi ja melko kylmääkin oli. Hyvä retkipäivä silti.
Nuorenparin, New Yorkissa jo vihityn, hääjuhlat vietettiin eilen Oulussa. Ensin sukulaisten kesken ja sitten nuoriso jatkoi, luultavasti aamun tunneille saakka.
Me lähdimme tänään ajelemaan syksyiseen Kainuuseen, jossa nyt aamusta lämpöasteita on alle viisi. Koivut ovat jo alkaneet pudottaa lehtiään, on sumuista ja kosteaa. Eikä juuri muuta liikennettä, rauhallista siis. – Poroja oli liikkeellä.
Sade ja viileys tulivat vastaan jo eilen illalla Kööpenhaminassa ja jatkuivat Suomessa. Myös tämä aamu on ankea, märkä ja kylmä. Toppatakit ja hanskat ovat tarpeen täällä, niinkuin arvata saattoi. Nyt Ouluun, poikani tulee onneksi hakemaan kentältä!
Matkalla taas! Kahden pompun kautta Suomeen, joten koko päivä tässä menee. Ensimmäinen etappi on Madrid.
Lähdin Puertosta aamulla klo 7.15 Titsalla. Matka pohjoisen kentälle kesti tunnin, sillä nyt moottoritiellä oli se paljon puhuttu aamuruuhka ja kolari Tacoronten kohdalla. Onneksi lennon lähtöaika oli vasta kymmeneltä.
Tätä kirjoittaessani lennän juuri Tfe Nortelta kohti Madridia ja yllättäen Norskissa toimii netti. Niin monta kertaa se on ollut toimimatta.
Madridissa juoksujalkaa seuraavalle portille ja Kööpenhaminan koneeseen. Onneksi olen tottunut näihin pikavaihtoihin.
Lähtö- ja paluukuvat iki-ihanasta Teidestä. Vieläkin Teide-näkymä sykähdyttää sydäntä, kun sen koneen ikkunasta huomaa. Koti on silloin lähellä.
Mitä sain viikon matkasta NYC:n Manhattanille?
Miinukset: Jet lagin sain, kyllä, vieläkin väsyttää. Ihmisvilinä, autojen jatkuva virta, ihmisen käsityskykyä suuremmat pilvenpiirtäjät, melu, jonot, hienostokaupunginosat, ongelmainen hintapolitiikka (koskaan ei tiedä minkään hintaa, lisäksi tulevat verot ja tipit), kalliit hinnat, miljoonakaupungin käsittämätön koko…Kaikki ne veivät voimia.
Plussat: Voimaa antavia olivat poikani ja hänen nuorikkonsa vihkiminen, mikä ihana ja erilainen kokemus se olikaan! Viikko omien (poikani ja tyttäreni) sekä ”uusien” perheenjäsenten (miniä, hänen sisarensa ja äitinsä) kanssa oli antoisa ja mukava. Helpottavaa oli myös se, että nyt aikuiset lapset johtivat meitä äitejä, tiesivät, minne mennään ja mitä tehdään. Musikaalikokemus Broadwaylla oli upea, mieleenpainuva. Manhattan Skylinen valojen syttyminen, sitäkään ei voi unohtaa.
Paljon jäi näkemättä ja kokematta, viikossa ei ehtinyt. Jos vielä joskus matka suuntaa USA:han, tietääpä jo, mitä vielä haluaisi nähdä.
Mielenkiintoista oli myös nykyhallinnon kritiikin näkyminen. Taksikuski kertoi, että ajat ovat menneet huonommaksi ja että Obamaa on ikävä.
Tässä kuvat siitä, miten nykymenoa kritisoidaan rintanapeilla, jota myydään mm. Central Parkissa ja Brooklyn Bridge Parkissa:
Koko päivä on kuljettu kaupungilla. Aamulla kävelimme Hudson-joen rantaa etelään ja näimme mm. 9/11 muistomerkin ja etäältä myös Vapaudenpatsaan. Empire State Building, sekin on vilahdellut talojen välistä. Sitten käytiin Macyn tavaratalossa ja muutamassa pienemmässä liikkeessä.
Ihmisiä, autoja, tungosta ja hälyä, niitä riittää.
Tietysti kävelimme myös Central Parkissa, josta osassa muistellaan John Lennonia.
– Nuoripari kävi hakemassa luvan naimisiinmenoon City Clerks Officesta.