Kiertoajelulla: viimeisen matkapäivän kunniaksi teimme Yellow Bus -kierroksen double deckerillä. Kiersimme pohjoiseen moderneilla alueille lähelle eläintarhaa ja sitten takaisin Tejo-joen rannalle Belem-tornille. Tämä keskiaikainen puolustustorni pitää sisällään kupoleita, maurilaisia vaikutteita ja pitsiarkkitehtuuria.
Taas on kuuma päivä, yli 36 astetta. Kovin pitkiä matkoja ei tänäänkään jaksa ulkona helteen takia kävellä. No, huomenna viilenee, kun pääsemme Suomeen.
Tänään oli eläintarhapäivä. Helle jatkuu, mutta metrolla pääsi kätevästi perille asti Jardim Zoológicon pysäkille. Eläimiä oli paljon, ja hyvin ne näyttivät voivan kuumuudesta huolimatta, mutta eläintarhan rakennukset ja mm. penkit olivat kuluneita ja uudistamisen tarpeessa.
Kauneimmiksi valitsimme kirahvia ja seeprat, karhut ja apinat taas ovat aina jotenkin sympaattisia, inhimillisiäkin.
Norsut eivät paljon yleisöstä piitanneet, touhuilivat omiaan heinäpaaliensa kanssa, flamingot eivät nekään olleet huomaavinaan meitä. Leijona käänsi selkänsä ja afrikkalaiset antiloopitkin suhtautuivat varautuneesti. Ehkäpä ne ovat jo kyllästyneet katseiden kohteena olemiseen ja ehkä helteelläkin oli osuutensa.
Meillä oli kuitenkin mukava päivä. Kuulimme tosin, että Lissabonista pohjoiseen riehuu suuri metsäpalo, se on ikävä asia. Toivottavasti sammutustoimet onnistuvat.
Aamupäivällä lähdimme metrolla ensin Orienten pysäkille ja sieltä kävellen Oceanárioon, meriakvaarioon, jossa oli nähtävänä suuri määrä kalalajeja ja paljon tietoa maailman valtameristä. Akvaarion kerrotaan oleva Euroopan suurin. Paitsi monenlaisia kaloja (vain suuret valaat ja delfiinit puuttuivat), siellä oli myös erilaisia merenpohjan eliöitä ja kasveja sekä mm. pingviinejä.
Akvaariokäynnin jälkeen katselimme rantamaisemaa köysiradalta, Telecabine Lisbonin kyydistä.
Taas on ollut hellepäivä, reilusti yli 30 astetta. Niinpä meriakvaarion näyttelytilojen viileys ja metroasemien ilmastointi olivat hyviä paikkoja paeta kuumuutta. Kaduilla täytyy kulkea varjon puolta ja vesipullo hupenee nopeasti. Nyt ei palele!
P.S. Alkuillasta lähikadun lämpömittari näytti +40. Illemmalla jyrähteli ukkonen ja alkoi sataa. Toivottavasti ilma viilenee huomiseksi edes hieman.
Tämän päivän kohteenamme oli San Jorgen historiallinen linna, jonka muureilta voi nähdä yli koko kaupungin. Linnan historia ulottuu 1100-luvulle, jolloin maurit olivat alueen hallitsijoita. Linnan herruudesta ovat taistelleet myös muslimit ja kristityt ja 1300-luvulla siitä tuli kuninkaanlinna.
Vuonna 1755, jolloin kaupunki kärsi pahasta maanjäristyksestä, myös linna vaurioitui. Restaurointi aloitettiin jo vuosikymmeniä sitten ja nykyään linna on yksi kaupungin kuuluisista turistinähtävyyksistä.
Meidän lisäksemme linnoituksessa oli tänään paljon muitakin kävijöitä ja kaiken väenpaljouden keskellä tepasteli ylväitä riikinkukkoja.
Menimme aamulla linnoitukselle bussilla 373, joka vie perille asti korkealle kukkulalle. Matka majapaikastamme tai Rossio-aukiolta ei ole pitkä, mutta mutkainen tie ylämäkeen olisi ollut rankka kiivetä tässä helteessä. – Olemme opetelleet jo käyttämään metroa ja busseja (ja viva viagem -matkakorttia). Tänään huomasimme myös, että oikeaoppinen pastel de natan syömistapa on lusikoida täyte ensin ja syödä kuoret lopuksi.
Eilen lensimme Csa:n (tšekkiläinen lintoyhtiö) koneella Prahaan. Ennakolta kentälle tilattu kuljetus järjestyi ja yöpymispaikan valinta onnistui hienosti. Olimme varanneet jo ennen matkaa huoneen lähellä lentokenttää sijaitsevasta majatalosta. Ihastuimme kovasti maalaismaisemaan ja vanhaan kauniiseen kartanoon. Huone oli yksi kauneimmista tämän kesän majoituspaikkoja vertaillessa. Tässä majapaikan nimi: Penzion V polich, Male Cicovice. Kannattaa painaa mieleen, jos näillä seuduilla liikkuu.
Ajattelimme, että voisimme joskus palata tänne; näin viehättävässä paikassa voisi viettää vaikka pidemmänkin loman, mutta tällä kertaa jatkamme jo tänään Lissaboniin.
Kävimme Porvoossa, jossa on paljon säilytettyjä puutaloja ja kaunis vanhakaupunki. Otimme mukaamme yhden tyttösen ja nyt me kolme suuntaamme kohti Helsinki-Vantaata. Iltapäivällä on lento Prahaan ja sieltä huomenna Lissaboniin: viikon loma edessä.
Kävin ostamassa lounasruokaa kaupan lämpötiskistä. Tuntuipa niin kotoisalta, kun myyjä tiskin takaa kysyi: ”Pannaanko sallaatti sammaam mukkaa ?” Pantii sammaa.
Ja lisäksi tähän vielä Oulun Mörkö, joka on nyt uudesti syntynyt eli taas maalattu pitkän tauon jälkeen Oulun Heinäpään urheilupuiston ”Paskavuorelle”, tehtaan entiselle maisemoidulle jätekasalle, jossa aikoinaan oli ehkä maailman pienin laskettelukeskus hisseineen.
Ouluun ja Pohjois-Suomeen tuli vihdoinkin kesäistä. Aurinko paistaa, lämpötila on +20:n paremmalla puolella. Kuvissa perinteiset teemat: Letkun puistoa (uudistettuna), Oulun pyöräilykaupunki-imagoa, torinrantaa ja se kaupungin kuuluisin tagi, jota vuosia yritettiin poistaa ja maalata päälle, mutta aina se vaan on ilmestynyt uudestaan. Sittemmin sen on annettu olla rauhassa.
Oulussakin maalataan muraaleja, hyvä! Perinteinen kauppahalli oli entisellään, ja kaikki tiet vievät Valkeaan, tuohon uuteen kauppakeskukseen (alakuva – kattorakenteista, ne olivat kuvauksellisimpia 🙂 ). Ilmeisesti tämän kauppakeskuksen takia keskustassa on paljon tyhjentyneitä liiketiloja. Se antaa hieman autioituneen vaikutelman, ikävä kyllä.
Tänään rohkenimme äitini kanssa kauppaan kylmää ilmaa ja kovaa tuulta uhmaten. Ylitimme Kemijoen, tuon lapsuudestani niin tutun. Tätä jokivartta kulkee edelleen rautatie. Lapsena olen matkustanut junalla pohjoiseen lukuisia kertoja väliä Kemi – Kemijärvi.
Joki oli nyt ääriään myöten täynnä vettä: pohjoisesta tulee vielä lumien sulamisvesiä. Kova tuuli sai joen padon yläpuolelta myrskyämään vihaisesti.
Nyt kävimme vain Keminmaassa. Kaupassa näin ensimmäistä kertaa paljon puhutut nyhtökauran ja härkiksen, nuo täkäläiset muotiruoat. Joskus niitä täytynee maistaa.