Planificación

Tila

map

Nyt kun olen lähes viikon viettänyt paikoillani, alkaa olla aika taas suunnitella uusia matkoja. Ostin kirjakaupasta matkaoppaat, sillä jotenkin minulle, vaikka nettiriippuvainen olenkin, on helpompi omaksua asioita lukemalla kirjasta. Ja pientä matkaopasta on kätevää kuljettaa mukana.

Parin viikon kuluttua vuorossa olisi Lissabon; siellä olen käynyt viimeksi vuonna 1990 aikuisten interraililla. New Yorkin kokemus minulla rajoittuu transit-käyntiin JFK-kentällä 1991. Sinne sitten syyskuussa. Ja lisäksi muutama lentely edestakaisin Teneriffa-Suomi-väliä, niin että matkusteluksi menee tämä kesä. Blogi velvoittaa matkustelemaan. 🙂
No ei, on ihan muita hyviä syitä.

Kemissä

Tila

nor

Ei ole kesä Kemissä vielä paljoa edennyt. Koivussa on hiirenkorvat, Lapin maakuntakukka kullero yrittää pinnistää maasta näkyviin, lunta on vielä ojissa. Eikä lämpöasteitakaan kovin monta ole – yöllä kävi pakkasen puolella (klo 3 mittari näytti -0,5).

Monesti tulee ajatelleeksi, kuinka onnekas olenkaan ollut kun minulla on ollut mahdollisuus muuttaa lämpimään. Suomessa joutuu kärsimään kylmästä talvesta/liukkaudesta ja huonolla tuurilla vielä kylmästä kesästä.

– Reissussa mietimme, kuinka koko Suomen väestö mahtuisi kyllä esim. Manner-Espanjan maaseudulle, niin paljon tyhjää tilaa siellä on. Olisipa ainakin kesällä lämmintä ja pidempi kasvukausi. Ok, myönnän, että en ole kovinkaan isänmaallinen, ja sattumaahan se on, minne olemme syntyneet, ei oma valinta.

Matka jatkuu

Tila

juna

Matka jatkuu: Helsinkiin saavuttuamme ajelimme vielä Turkuun, josta nousin iltajunaan. Yön makuuvaunussa levättyäni ohitin aamulla tutun Oulun. Huomaan taas, kuinka pitkä maa Suomi on (paitsi matkan pituudesta: koko yö junassa). Luonto herää kesään paljon Etelä-Suomea myöhemmin. Täällä pohjoisessa koivu on vasta juuri ja juuri hiirenkorvalla. Jatkan Kemiin.

nieve

Kemissä on vielä lunta.

Latvia

Tila

bal

Tänään ajoimme osin sateisessa ja viileähkössä säässä Liettuan Kaunasista Viron Pärnuun meren rannalle. Omenapuut kukkivat ja auringon paistaessa sää oli kesäinen. Rekkaralli ja tietyöt jatkuivat tälläkin välillä, mutta oli myös rauhallisia tieosuuksia. Hinnoista: Puolassa oli edullista, Latviassa kalliimpaa kuin Teneriffalla!

Huomenna on suunnitelmissa reitti Tallinnaan ja laivalla Suomeen, mutta aikataulusta emme vielä tiedä. Nyt katselemaan merinäköalaa (alakuvassa horisontissa näkyy pieni kaistale merta, kuva majoituspaikan pihasta)!

P.S. Kiitos Erkki L virheen korjauksesta!

Liettuaan

Tila

kau

Tänään ajelimme Lodzista pohjoiseen ohittaen Warsovan – hyvä niin, sillä viime kesänä ajoimme kaupungin läpi noin kolme tuntia jonoissa. Rekkoja, tietöitä, rekkoja ja tietöitä, siinä tämän päivän saldo.

Saavuimme Liettuaan ja majoituimme tienvarsihosteliin aika monen ajotunnin jälkeen.

Puolaan

Tila

pol

Aamulla aikaisin olimme lähdössä Jindrichuv Hradecista (heittomerkit, väkäset ja pyörykät taas puuttuvat), mutta kuinka ollakaan, auton akku oli tyhjä. Meillä oli ollut matkajääkaappi päällä ja se oli syönyt virran. Onneksi hotellin tarjoilija soitti meille apua, itse olisi ollut mahdotonta millään kielellä selittää olinpaikkaamme. Kuluihan siinä kotvan aikaa, ennenkuin apu tuli ja euroja se maksoi, mutta saatiin virtaa ja jatkettiin matkaa kohti Puolan rajaa. Iltasella saavuimme sitten Lodziin, apartamentoshotelli oli varattu ennakkoon ja löytyi aika helposti.

P.S. Ja ne passitkin löytyivät laukustani, joka on aiemminkin syönyt tavaroita. Kaikki hyvin siis.

Tsekki

Tila

tse

Mikä epäonnen päivä eilen! Navigaattori alkoi taas kommunikoida. Päätettiin lähteä Tšekkiin. Meillä oli tiedossa Ceske Budejovicessä yksi hyväksi koettu leirintäalue, sinne oli pyrkimyksemme. Poikkesimme taas tutulta reitiltä ennen Salzburgia, sillä suuret kaupungit eivät näin automatkailussa kiinnosta. Otimme suunnaksi Passaun – ylitimme Tonavan – ja, kiitos navigaattorin, pääsimme melko helpolla Tšekin puolelle. Tietöiden ja mutkitteluiden takia jouduimme kuitenkin taas ajamaan uupumukseen saakka lähes kellon ympäri. Sitten pettymys: Dhouka Louka -leirintäalue oli remontin takia suljettu.

Majapaikan etsintä oli luku sinänsä: halvemmat majoitukset olivat hyvin mutkaisten pikkuteiden takana. Taas vaani pelko siitä, ettei yöpaikkaa löydy.

Jatkoimme matkaa kohti Jihlavaa. Sitten löytyi kaupunki nimeltä
Jindrichuv Hradec ja edullinen hotelli keskustassa. Sisäänkirjautuminen: passit kadonneet! Ne jäivät vahingossa Friedburgin linnan resepcioniin, josta ne unohdettiin antaa takaisin ja me emme aamukiireessä muistaneet pyytää!

Onneksi on passin kopiot. Onneksi on EU, näin sanon nyt.

Täällä nyt passittomana olemme keskellä Tšekkiä!

P.S. Tšekkinimet on tässä kirjoitettu ilman monenlaisia yläväkäsiä ja heittomerkkejä, niitä en saanut iPadista.

Italiaa

Tila

ita

Eilinen oli seikkailupäivä. Ylitimme Italian rajan ja saavuimme pian Italian Ouluun, (Oulx). Lähdimme Bergamosta ihan uutta reittiä, vaikka navigaattori sanoi sopimuksensa irti ja sammui. On se tehnyt sen ennenkin, mutta toipunut. Se tarvitsee aina välillä lepoa, sekin. Parempi kartta-aineistokin jäi kotiin.

Emme halunneet Garda-järvelle, joka on ylimainostettu turistirysä, siispä lähdimme oikoreittiä Bolzanoon. Eipä se tainnut oikaista, oli hieno vuoristoreitti, mutkainen tie. Näimme ihmeen suuria hiihtokeskuksia, jotka olivat nyt jo kesätauolla. Kuvia ei tarettu ottaa, koska lämpöasteita ylhäällä oli vain +9.

Bolzanosta yritettiin löytää majapaikkaa, turhaan. Jatkoimme siis matkaa ajatellen jo, että yö täytyy viettää autossa jossakin levähdyspaikalla.

Ja yllätys: löysimme Friedburgin linnan, hienon keskiaikaisen kunnostetun paikan, jossa on ravintola ja pension. Mikä ihastuttava paikka ja mikä huone! Hienoimpia, missä olemme yöpyneet.

ital

Huoneemme Friedburgin linnassa.

Ranskassa

Tila

fran

Tämän päivän reitti: Séte – Orange – Gap. Orangessa tilasimme eräässä kahvilassa punaviiniä ja kaasuvettä, saimme valkoviiniä ja tavallista vettä. Pitäisiköhän alkaa opetella ranskaa? – Edelleenkään en halua käyttää englantia, ellei ole mikään pakko, sillä siinä ei ole mitään haastetta.

Mitä tänään näimme? Viiniviljelyksiä, oliivipuita, hevosia. Alpit lumihuippuineen alkavat lähestyä. Huomenna jätetään Ranska taakse.

Ranskaan

Tila

francia

Aamulla lähdimme Andorrasta tehden ensin pienen mutkan Espanjan puolelle ja sitten rajan yli Ranskaan. Jätimme Pyreneitten vuoriston taakse ja suuntasimme kohti Välimerta, tuttua, aikaisemmin kulkemaamme reittiä Perpignan – Narbonne – Béziers ja kohti Sèteä. Sitten alkoi matka jo uuvuttaa. Löysimme majapaikan tienvarsihotellista, joka oli edullinen (ei ehkä muita asukkaita), mutta suihku ei toiminut. Siitä tuli vain kiehuvan kuumaa vettä. Väsyneenä ei jaksa valittaa!

Espanjaa ei tänään ymmärretty missään käymistämme paikoissa. Täytyi vaihtaa englantiin, vaikka mieluummin asioisin espanjaksi.