Tänään ajelimme helteisessä kaupungissa tuktukilla, joita liikkuu keskustassa paljon. Meillä oli kuljettajana ranskalaista alkuperää oleva nuorimies, joka oli puhelias ja ystävällinen. Paitsi kiertoajelun, saimme paljon tietoa Lissabonin historiasta ja nähtävyyksistä. Kävimme myös katselemassa kaupungin siluettia ylhäältä kukkulalta kattojen yläpuolelta.
Tänään meillä oli ensimmäinen kokonainen Lissabon-päivä: eilen illalla ehdimme vain majoittua ja käydä syömässä. Yöllä kadulta kuului aikamoinen meteli, sillä satuimme saapumaan San Antonion aattona, täkäläisenä juhlapäivänä.
Tänään kävimme ”perusjutun”, jota matkaoppaissa mainostetaan: ajelimme raitiovaunu 28:lla yläkaupunkiin, kun ensin olimme jonottaneet muiden turistien kanssa toista tuntia mahtuaksemme mukaan kyytiin. Yliarvostettu juttu! Vaunu ajoi reilun vartin yläkaupunkiin. Sitten jouduimme vaihtamaan toiseen vaunuun ja paluu oli samaa tietä takaisin. Mitään kokonaiskuvaa ei kaupungista saatu, eikä kovin kummoista nähty, keskustan reunamilla olevia taloja ja liikkeitä matkan varrella oli.
Loppupäivän kävelimme alakaupungin ruutukaava-alueella ja vasta kaksi katua on tarkasteltu. Ihmisiä on paljon joka paikassa ja lämpötila kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Ei ole kevyttä tämä turistina olo, nyt on palattu majapaikkaan ja huomenna jatketaan kaupunkikierrosta.
Perinteiset sardiinit on syöty ja pastel de natat maisteltu.
Eilen lensimme Csa:n (tšekkiläinen lintoyhtiö) koneella Prahaan. Ennakolta kentälle tilattu kuljetus järjestyi ja yöpymispaikan valinta onnistui hienosti. Olimme varanneet jo ennen matkaa huoneen lähellä lentokenttää sijaitsevasta majatalosta. Ihastuimme kovasti maalaismaisemaan ja vanhaan kauniiseen kartanoon. Huone oli yksi kauneimmista tämän kesän majoituspaikkoja vertaillessa. Tässä majapaikan nimi: Penzion V polich, Male Cicovice. Kannattaa painaa mieleen, jos näillä seuduilla liikkuu.
Ajattelimme, että voisimme joskus palata tänne; näin viehättävässä paikassa voisi viettää vaikka pidemmänkin loman, mutta tällä kertaa jatkamme jo tänään Lissaboniin.
Kävimme Porvoossa, jossa on paljon säilytettyjä puutaloja ja kaunis vanhakaupunki. Otimme mukaamme yhden tyttösen ja nyt me kolme suuntaamme kohti Helsinki-Vantaata. Iltapäivällä on lento Prahaan ja sieltä huomenna Lissaboniin: viikon loma edessä.
Etelä-Suomessa taas:
Tänään koin melkein parhaat messut ikinä! Kävimme Lahdessa nukkekotimessuilla, jossa oli salin täydeltä ihastuttavia pikkutavaroita ja nukkekoti-interiöörejä. Kaikkea oli tarjolla tässä miniatyyrimaailmassa, mutta omaa kokoelmaani ajatellen esimerkiksi pikkuruiset leivonnaiset ja kalafileet olivat minulle mieleen. Muutamia vien siis omaan pikku nukketalooni. Huomiota kiinnitti, että nukkekotiharrastajista valtaosa oli keski-iän ylittäneitä naisia. Aikaa moiseen askarteluun jää sitten, kun omat lapset ovat aikuisia ja työelämästäkin vapautuu: voi taas ryhtyä leikkimään!
Kävin ostamassa lounasruokaa kaupan lämpötiskistä. Tuntuipa niin kotoisalta, kun myyjä tiskin takaa kysyi: ”Pannaanko sallaatti sammaam mukkaa ?” Pantii sammaa.
Ja lisäksi tähän vielä Oulun Mörkö, joka on nyt uudesti syntynyt eli taas maalattu pitkän tauon jälkeen Oulun Heinäpään urheilupuiston ”Paskavuorelle”, tehtaan entiselle maisemoidulle jätekasalle, jossa aikoinaan oli ehkä maailman pienin laskettelukeskus hisseineen.
Ouluun ja Pohjois-Suomeen tuli vihdoinkin kesäistä. Aurinko paistaa, lämpötila on +20:n paremmalla puolella. Kuvissa perinteiset teemat: Letkun puistoa (uudistettuna), Oulun pyöräilykaupunki-imagoa, torinrantaa ja se kaupungin kuuluisin tagi, jota vuosia yritettiin poistaa ja maalata päälle, mutta aina se vaan on ilmestynyt uudestaan. Sittemmin sen on annettu olla rauhassa.
Oulussakin maalataan muraaleja, hyvä! Perinteinen kauppahalli oli entisellään, ja kaikki tiet vievät Valkeaan, tuohon uuteen kauppakeskukseen (alakuva – kattorakenteista, ne olivat kuvauksellisimpia 🙂 ). Ilmeisesti tämän kauppakeskuksen takia keskustassa on paljon tyhjentyneitä liiketiloja. Se antaa hieman autioituneen vaikutelman, ikävä kyllä.
Oulussa: Kylmä tuuli mereltä, mutta onneksi on aurinkoista. Mieltä lämmittää kuitenkin läheisten tapaaminen ja suunnitelmat tulevasta New Yorkin matkasta. Enpä enää malta olla paljastamatta syytä: poikani vihitään avioliittoon siellä. Erityinen matka siis minullekin! Mutta sitä odotellessa on vielä muutama muu reissu suunnitteilla/tekeillä.
Tämän viikon vietän Oulussa. Toivottavasti sää lämpenee!
Tänään rohkenimme äitini kanssa kauppaan kylmää ilmaa ja kovaa tuulta uhmaten. Ylitimme Kemijoen, tuon lapsuudestani niin tutun. Tätä jokivartta kulkee edelleen rautatie. Lapsena olen matkustanut junalla pohjoiseen lukuisia kertoja väliä Kemi – Kemijärvi.
Joki oli nyt ääriään myöten täynnä vettä: pohjoisesta tulee vielä lumien sulamisvesiä. Kova tuuli sai joen padon yläpuolelta myrskyämään vihaisesti.
Nyt kävimme vain Keminmaassa. Kaupassa näin ensimmäistä kertaa paljon puhutut nyhtökauran ja härkiksen, nuo täkäläiset muotiruoat. Joskus niitä täytynee maistaa.