Teneriffalla taas! Kun koneesta näkyy Teide – tai viimeistään sitten kun saapuu Orotavan laaksoon, vahvistuu tunne, että täällä haluan asua.
Oman pihan appelsiinipuuhun on auennut kukkia, jotka tuoksuvat ihanan tutusti. Tuoksusta tulee déjàvu: Muistatteko, kun nuorena 70-luvulla ostettiin kasvovedeksi apteekista appelsiininkukkavettä?
Viileää on vielä ja pilvistä, ainakin tänä aamuna.
Adiós Finlandia! Kotiinpaluun aika. Näimme Helsinki-Vantaan kentällä paljon uutisoidut ”nukkumaputket”; menisitkö sinne lepäämään? Minä en, aika ahdas on tila ja hinta mielestäni kallis, 9€/tunti. Koko yön hinnalla saa jo hotellihuoneen, vaikka eivät nekään halpoja Suomessa ole.
Kemin turistinähtävyys, lumilinna, viettää tänä talvena 20-vuotisjuhliaan. Kävimme ulkopuolelta katsahtamassa linnaa, se ollut vielä edes avoinna, mutta tämä riitti tällä pikkupakkasella ja viimalla. Eipä myöskään houkuttelisi yöpyminen lumihotellissa pakkasella!
Olemme tehneet syntymäpäivävalmisteluja ja vieraita odotellaan parhaillaan. Sää on talvinen, yöllä pikkupakkasta n. -5, päivällä aurinko lämmittää hieman plussan puolelle. Lunta on täällä Kemissä vielä paljon, kevään tuloa saa odottaa.
Eilen lensimme Flybellä Helsingistä Kemi-Tornioon. Pohjoinen Suomi näytti talviselta, ja Perämeren pohjukka oli jäässä. Kylmältä ja värittömältä näyttää. Kyllähän täällä käydä voi, mutta silti on onni asua Teneriffalla.
Pikareissu Suomeen alkamassa. Äitini viettää 80-vuotispäiviään viikonloppuna. Niinpä matkustan Tfe Sur – London Gatwick – Helsinki tänään. Onneksi Norwegianin lakko loppui, niin ei ole huolta lentojen peruuntumisesta. Suomessa on lämpöasteita. Hyvä niin, sillä en ole kuuteen vuoteen talvea kokenut, enkä sitä kaipaakaan.
– Ja rosvot älkööt vaivautuko: Orotavan taloa vahtii ”pehtoori” ja kaupunkiasunnossa on hyviä naapureita.
Tässä sitä mennään – päivitys on tehty koneessa, netti toimii!
Mutta Lontoossa joutuikin sitten odottamaan aivan tarpeeksi, Suomen kone kolme tuntia myöhässä…
Ison kirkon viereinen arepera VeneCanarias on palannut lomalta. Kävimme eilen nauttimassa siellä perinteiset arepas mechadat salsoineen.
Vanha kanapaikka Iriartella on pessyt kasvonsa: rakennus on maalattu ja ilmeisesti remontoitu muutenkin. Tänään sinne oli kiinnitetty uudet kyltit. Ravintola nimeltään Museo de Pollo siihen näyttää olevan tulossa.
Kaupunkireissun – ja myrskyn – jälkeen odotti kotipihassa melkoisen kaoottinen näkymä. Tuuli oli pyöritellyt kasveista irronneita lehtiä keoiksi nurkkiin, Kanariantyräkin palasia oli joka puolella ja kuivia palmunlehviä ympäriinsä. Siivouspäivä tuli tästä päivästä, joka tosin on ihanan aurinkoinen ja lämmin.
Hyvää kansaivälistä naistenpäivää!
– Meillä myrskyää, voimassa on keltainen varoitus tuulesta ja suurista aalloista.
Maalausvimma iski. Kolme päivää olen vain maalannut. Pidinkin noin vuoden tauon kuvantekemisessä, digikuvasin vain. Mutta nyt, kun on tilaa ja ”maaseudun rauhaa” keskittyä, pääsee taas tuon lempiharrastuksen pariin. Joskohan huomenna pitäisi jo käydä kaupungissa?