Kiertoajelua tutuissa paikoissa Kemissä:
Yläkuvissa on Ajoksen syväsatamaa, näkymä merelle ja kesälomaa viettävä jäänmurtaja Sampo. Keskimmäiset kuvat ovat Ajoksen hiekkarannasta, jossa lapsena kävin uimassa ja viettämässä kesäpäiviä. Alue on kovin pusikoitunut vuosikymmenissä, mutta suunnitelmissa kuulemma on, että aluetta raivattasiin.
Alakuvissa on Mansikkanokan rantaa, joka sekin oli suosittu uimapaikka kesäisin.

Täkäläistä juhannusaattoa (väärään päivään siirrettyä) vietimme ”Putkensuulla” tai ”Kanavalla”, kuten sitä myös kutsutaan. Kanava lähtee Kemijoesta Keminmaasta ja johtaa Veitsiluotoon, jossa puuteollisuudessa on tarvittu makeaa vettä.
Kanava oli virkistyskäytössä jo lapsuudessani ja muistan käyneeni siellä pienenä tyttönä perheeni ja mummoni kanssa.
Ongimme, vettä sateli ja koleaa oli, mutta nuotio lämmitti ja makkara paistui.

Jatkoa makumuistoille: Juhannuksen perinneruokaa on tietysti lohi. Yläkuvassa on parikiloinen Norjan lohi ja alakuvassa vertailun vuoksi myös palanen Perämeren lohta. Huomaa väriero, luonnonkala on vaaleampaa. Tulossa on kalakeittoa, graavikalaa ja uunilohta. Kelpaa juhannuksen tulla. Tosin säät eivät oikein suosi, mittari näyttää +10 astetta ja satelee kuuroina. Suomen kesä!
( Niin, sääsketkin ovat saapuneet 🙁 .)

Lisää makumuisoja ja suomalaista perinneruokaa: uusia perunoita, sipulivoikastiketta, silliä ja jälkiruoaksi mämmiä sokerin ja kerman kera. Hyvältä maistui!

Lapsuusmuistoja: Kävimme Vähämaassa meren rannalla katselemassa paikkoja, jossa olen ollut viettämässä juhannusta vanhempieni kanssa noin 50 (!) vuotta sitten. Jotain tuttua maisemassa oli, muistan hiekkarannan ja sillan, josta kuljettiin.
Makumuistona on kursulainen ohrarieska, se ainoa oikea! Tuttu maku, tämäkin vuosikymmenten takaa.

Syntymäkaupunki Kemi: +10 astetta, aurinkoista. Suomen kesä :(. Nyt on lähdettävä kyselemään, löytyisikö kaupungista Ipadiin nettiliittymää kuukaudeksi, että ei tarvitsisi joka päivä etsiskellä wifejä!