Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2019

Puertossa

Tila

Vastaa

puer

Kävelyllä Puertossa: lämmintä ja kaunista, +27 varjossa. Tästä nauttii, etenkin viileän Pohjois-Suomen kesäkuun jälkeen.

Liekkipuut ovat kukassa taas. Kauniita! Kuva on Puerto Viejolta. Kaupunki valmistautuu jo 16.7. vietettävään Virgenin uittoon. Ukki-vene, se aiemmin meitä suomalaisia viehättänyt, ei ole enää paikallaan Mazaroco-kadulla, mutta muu koristelu on ennallaan.

Yksi ikävämpi (ja uusi) asia tuli vastaan Hiperdinossa: kaikki voiteet, cremat, ovat poissa hyllyltä ja tilalla on vain tyhjä pakkaus. Kysyin syytä (ja vasta sitten huomasin katsoa kylttiä). Niitä varastetaan niin paljon, sanoi myyjä. Harmillista. Kassalle otetaan siis tyhjä pakkaus ja sisällön saa sieltä maksamisen jälkeen.

Kotona

Tila

Vastaa

pal

Joka kerta, kun palaan saarelle, Teide sykähdyttää sydäntä, samoin Orotavan laakso. Näin on ollut jo pian kymmenen vuotta. Tunne ei laimene ja tuntuu, kuin olisin tullut kotiin.

– Nykyään pyrin ottamaan koneesta aina ikkunapaikan vasemmalta koneen etuosasta. Silloin, kun kaarretaan etelän kentälle saaren länsipuolelta ja eteläkärjen ympäri, vuori näkyy hyvin.

Matkustusgeeni

Tila

2

mat

Tässä taannoin, eikä niin kovinkaan kauan sitten kirjoitettiin, myös tieteellisissä julkaisuissa, että joillakin henkilöillä on ns. matkustusgeeni, dopamiinireseptoreihin vaikuttava DRD4. Nämä ihmiset ovat elämyshakuisia ja alttiimpia matkustamaan ja muuttamaan.

Oletettavasti minulla on tuo geeni. Nautin matkalla olosta. Siitä tunteesta, että on ”ei missään”. Lentokentillä koen tuon tunnelman. Seurailen matkustajien vaeltelua, mutta olen silti yksin itseni kanssa. Odottelu ei ole ongelma. Tänään Helsingistä lähtevä kone oli kaksi tuntia myöhässä: kaksi tuntia enemmän lähdön tunnelmaa!

Juna ja laiva, niistäkin pidän. Ainoastaan autoilu moottoritiellä ei ole minun juttuni, se pelottaa.

Lentokoneen nousu, se on ihanaa. Siinä pätee ”kaikki tai ei mitään” -periaate.

Nyt olen Tukholman Arlandassa odottelemassa jatkolentoa Teneriffalle.
– Elämä on matka. 🙂

Etelä-Suomessa

Tila

Vastaa

mans

Kiertelyä Etelä-Suomessa:
Ajelimme ohi Vääksyn kanavan, jonka nostosilta aukesi sattumalta kuin näytösluontoisesti meille.
Mansikka-aika on täällä parhaimmillaan. Poikkesimme eräällä mansikkatilalla, jossa poimijat näyttivät olevan työssään. Hyviä olivat vasta poimitut marjat!

Kuusi ja puoli viikkoa on kulunut Suomessa. Nyt on aika palata kotiin Teneriffalle.

Keski-Suomessa

Tila

Vastaa

kes

Nyt olemme jo paluumatkalla Keski-Suomessa, aurinkoisessa säässä. Suomessa puhuttavat nyt kurtturuusu ja lupiini, joita molempia näkyykin paljon puistoissa ja teiden varsilla. Molemmat kasvit kun pitäisi kuulemma hävittää, koska ne häiritsevät luonnon monimuotoisuutta ja vievät tilaa alkuperäiskasveilta. No, asiasta voi olla monta mieltä, mutta minusta molemmat ovat kauniita. Ja se vesipisara lupiininlehdellä sateen jälkeen on kuin timantti!
Entäpä evoluutio? Siinähän vahvat voittavat ja heikot häviävät ja se on luonnon laki.
– Ihminen taitaa sitä paitsi olla pahin alkuperäisen luonnon tuhoaja!

Sairaalareissu

Tila

3

kemissq

Syntymäkaupunki Kemi ja sen maamerkki kaupungintalo on kuvassa.
Minun kohdalleni tuli yllättäen sairaalareissu, onneksi vain polikliininen ja kahdella antibioottikuurilla nyt parantelen vointiani. Eurooppalainen sairaanhoitokortti toimi hyvin, mutta poliklinikkamaksuhan Suomessa on maksettava. Toivotaan, että pääsen oireettomaksi, sillä viikonloppuna lennän jo takaisin Teneriffalle.

P.S. Nyt täytyy antaa kehuja L-PKS:n akuuttihoidolle: vain kahdessa tunnissa olin saanut hoidon (verikokeet, kliininen tutkimus, lääkitys) ja pääsin reseptien kanssa pois.