Paluumatka alkoi Oulusta – kyynelsilmin, sillä pieni rakas sanoi, että mummoa tulee ikävä!
Lensin Norran melko täydellä koneella Helsinkiin. Matka meni muuten hyvin, mutta pikkukone vaappuu laskeutumisessa paljon isoa konetta enemmän. En pelkää lentämistä, mutta ilmakuopat tai pilvikerroksen ravistelut eivät tunnu mukavilta.
Helsingissä yövyin lentokentän Scandicissa, joka on kävelymatkan päässä terminaalista. Aamulla piti olla kentällä jo klo 4.30, siitä KLM lähetti viestin. Nyt boarding passeja ei saanut ollenkaan automaatista, vaan ne oli jonotettava tiskiltä. Niinpä seisoin muiden mukana klo 4.30-5.30 jonossa. Ei niin miellyttävää aamuyöstä! Ihmisiä oli paljon liikkellä, maskeilla kylläkin, mutta turvavälit olivat vähän niin ja näin.
Lähtiessä passin lisäksi kysyttiin vain SpTH:n QR-koodi.

KLM lennätti sitten Amsterdamiin ja tarjosi välipalaa. Koneessa oli vapaita paikkoja. Tunnin ja vartin vaihtoaika Amsterdamissa riitti hyvin. Jatko oli Malagaan, se kone oli tupaten täynnä. Maskia täytyi tietysti pitää koko ajan. Uutta oli, että kuulutettiin siitä, että kontakteja ja kommunikaatiota muiden matkustajien kanssa täytyy välttää. Sopii minulle. Minä en ole se, joka koneessa alkaa keskustella tuntemattoman vierustoverin kanssa. Ei, olen yleensäkin mieluummin omassa rauhassa ja omissa ajatuksissani.

Malagassa tullessa kysyttiin vain QR-koodi, jonka sai kännystä helposti näytettyä: ei jonotuksia.

Yövyn (taas) lentokenttähotellissa, Holiday Inn Express Malaga Aeropuertossa, joka on tuttu paikka viime kesän matkalta.

Huomenna suunnitelmissa on lentää kotiin Teneriffalle, vihdoinkin.