Kaupunkiasunnolla tarkastuskierroksella. Voi ei taas! Carcomat ovat syöneet ulko-ovea – sitä melko uutta, joka näiden termiittien tai tupajumien – mitä ne sitten ovatkaan – takia jouduttiin vaihtamaan kolmisen vuotta sitten. Nyt oli ilmestynyt puuhun taas jälkiä ja kynnykselle tyypillistä murua (alakuvat). No, kaikkialla ongelmansa. Nyt silveltiin ovi carcomamyrkyllä, saa nähdä auttaako.

Kävimme lähibaarissa välipalalla. Kuinka leppoisa tunnelma täällä onkaan, muutama puolituttu iloisena tervehti, puheensorinaa ja kohteliasta palvelua.
Eilen kävimme toisessa lähibaarissa syömässä suomalaiseen tapaan: tilasimme, söimme, maksoimme. -Mihin teillä on noin kiire? Miksi noin nopeasti?, kyseli omistaja. Suomalainen tapa, ikävä kyllä. Täällä ei ole koskaan kiire, jos on baareista kysymys. Eikä täällä kukaan ota kahvikuppia mukaan ja kiireisenä hörpi kävellessään. Ei, täällä on aina aikaa istua alas, nauttia hetkestä ja kupillisesta sekä muiden seurasta.

Täällä vaan on leppoisampi tunnelma ja sen aistii. En tiedä miksi. Nyt kun olen levännyt matkaväsymyksen, minulla on taas täällä hyvä olo. Sanoisinpa, että parempi kuin Suomessa.

P.S.1
Kaktukset ovat kiitollisia kasveja. Kaksi kuukautta kastelematta, ovat kasvaneet ja joulukaktus on jopa tehnyt nuppuja.

P.S.2
Metsäpalo on nyt kontrollissa, mutta ei vielä sammutettu. Vaikeakulkuinen maasto vaikeuttaa sammutustöitä.