Olin ensimmäistä kertaa elämässäni kuvataidemallina. Taiteilijan työhuoneen innostava ilmapiiri sai ajattelemaan omiakin kuvantekemisiä: ollapa tällainen työhuone, ja jospa olisikin nuorena ollut mahdollista ryhtyä tekemään taidetta päätyönään! – Tai toiveammattiini taideterapeutiksi! Sen olen tosin huomannut/ymmärtänyt vasta liian myöhään.
Miten houkuttelevalta öljyvärit tuoksuvatkaan; tulee muistoja vuosien takaa, kuvataidekursseista, joita olen käynyt, mieleen tulvahtaa ajatuksia siitä, mitä vielä voisi ehkä tehdä, jos…
Nyt on taas kotiinpaluun aika. Lennän Barcelonan kautta Teneriffan lämpöön.
Hyvinkää on Uudenmaan maakunnassa sijaitseva n. 50 000 asukkaan kaupunki, joka on tunnettu kuvataideperinteestään. Paikkakunnalla on 1900-luvun alkupuolella asunut ja työskennellyt kuvataiteilijoista mm. Helene Schjerfbeck. Kuvassa on jäljennös yhdestä hänen omakuvistaan asuintalonsa paikalla nykyään sijaitsevan kerrostalon seinämaalauksessa. Tyko Sallisella ja Jalmari Ruokokoskella oli Hyvinkäällä ateljeetalonsa Humala ja Krapula, talot olivat valmistuneet vuonna 1916. Asukkaina olivat myöhemmin mm. Anton Lindforss ja Terho Sakki. Myös taidemaalari Yrjö Saarinen on asunut Hyvinkäällä.
1914 Hyvinkäällä avattiin yksi Suomen ensimmäisistä maaseutuelokuvateattereista, Hyvinkään elävien kuvien teatteri (puurakennus kuvassa).
Yläkuvassa on julkinen teos Kaksi maailmaa (Hannu Lindholm, 1995), Martin koulun aulassa.
Kävimme maaseutuajelulla: Etelä-Suomessa alkaa näkyä jo syksyn merkkejä: lehdet puissa ja kasveissa ovat värjäytyneet punaisen ja keltaisen sävyillä ja tuulenpuuskat pudottelevat lehtiä maahan. Joutsenparvikin näkyi, ilmeisesti kohta muuttopuuhissa.
Suomen syksy ainakin täällä etelässä on vielä melko lämmintä. Viivyn vielä reilun viikon ja sitten palaan takaisin koti-Teneriffalle. Tänään tulee täyteen 14 vuotta siitä, kun muutin Puertoon. Aika on mennyt nopeasti ja paljon on tapahtunut, mutta ainakin nyt tuntuu, että elämä on menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti Teneriffan vuoteni jatkuvat vielä pitkään ja sieltä pääsen välillä käymään täällä tutussa Suomessa.
Ensimmäistä kertaa elämässäni varasin paikan sala VIP-loungesta. Olen Malagassa ja koneiden vaihdon välillä on kahdeksan tunnin tauko. Nämä VIP-jutut eivät periaatteessa ole minun juttujani, niinkuin eivät mitkään hienostelujutut muutenkaan. Takinkääntö? Voi ei! Ei tietenkään.
Kokemus oli kuitenkin hyvä. VIP-lippu maksoi noin 30€ ja sillä sain olla loungessa koko lentojen väliseen odotusajan. Hintaan sisältyi kaikki ruokatarjoilu viineineen, cavoineen ja jopa torkahdin yhdellä nahkasohvalla lyhyiden yöunien jälkeen. Lähdin Puertosta taas aamuvarhaisella.
Olen pahoillani, etten ole päivittänyt blogiakaan. Älkää, ystävät hyvät, minua nyt hylätkö! Elämässäni on vaan tapahtunut nyt niin paljon uutta, että en ole ehtinyt. Puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt seuraamaan juurikaan Teneriffan uutisia. Palaan kyllä entisille linjoille, sitten kun elämä taas palaa uomilleen.
Mitä sitten on tapahtunut? Orotavan talon kauppa on lähes selvä, notaarille on jo aika. Toivotaan, että mitään mutkia tähän matkaan ei enää tule, paljon on niitä jo ollut.
Ja parisuhteessa, siinäkin, on muutoksia. Kerron sitten, kun on oikea aika.
Olen matkustamassa taas (!) Suomeen. Kävin Teneriffalla ”lomalla”. Palaan sinne kotiini kyllä.
Kuvat ovat Malagan VIP -loungesta. Odottelen Norwegianin lentoa Helsinkiin.
Syyskauden alku näkyy harrastustoimintojen jatkumisena. Minulla se tarkoittaa ainakin Centro de Los Mayoresin maalauskurssin alkamista ja minigolfiakin kävin jo pelaamassa.
Koulujen ja yliopistojen lukukausi on alkamassa ja ruuhkat TF-5:llä ovat taas arkiaamuisin totta.
Sää on jo viilentynyt hieman, tälle päivälle ennustettiin 23-28 astetta. Hellettä saatiin jo tarpeeksi, vaikka kuumat säät voivat vielä palata.
Nyt on saatu jo sadettakin, ainakin yöaikaan, se tekee luonnolle hyvää.
Vielä muutama päivä Puertossa, sitten lähden taas lentelemään pohjoiseen päin. Se on tämä riittamatkustaa-syndrooma, joka on taas saanut vallan.
Olen kotona taas. Matkaväsymyksen voittaminen vie aina pari päivää, etenkin jos lento on yöaikaan niinkuin nyt.
Pääsen taas normaaliaikatauluuni seuraamaan Kanarian uutisia aamutv:stä. Tänään kaksi asiaa on pääosassa uutisissa: jonot erikoislääkäreiden vastaanotoille ovat kasvaneet. Esimerkiksi kiireetöntä kirurgista toimenpidettä joutuu odottamaan nyt noin 153 päivää.
Toinen asian uutisissa tänään – ja usein muinakin päivinä – on meren yli saarille saapuneiden pakolaisten määrä : tänä vuonna pateroilla on tullut noin14 000 henkilöä etsimään parempaa elämää. Lanzarote, joka on lähimpänä Afrikan mannerta saa vastaanottaa suuren osan tulijoista, vaikka muutkin saaret saavat osansa. Toinen pakolaisvirta kulkee Välimeren yli kohti Italiaa. Saadaanko tätäkään ongelmaa koskaan ratkaistuksi?
Elintarvikkeiden hinnannousu puhuttaa myös. Ruokatarvikkeiden on laskettu kallistuneen kuluvana vuonna 12,6%. Sen huomaa kaupoissa peruselintarvikkeissakin.
Helle onneksi hieman hellittää. Eilen Puertossa parvekkeellani mittari varjossa näytti iltapäivällä 32 astetta, tänään ennustetaan maksimissaan 26 asteen lämpöä. Ja sadetta! Sitä tarvittaisiin.
Vietin ikimuistoisen viikon Hyvinkäällä. Hyvinkään sanatorio, kylpylä-parantola, mm. Lars Sonckin suunnittelema rakennus torneineen oli Suomen ensimmäinen muille kuin keuhkosairaille tarkoitettu lepo-ja toipumispaikka. Se toimi sanatoriona 1896 alkaen. Yksi asiakkaista oli esim. venäläinen runoilija Anna Ahmatova, jonka muistolaatta on talon seinässä.
Punaisten muistomerkeillä kävimme myös. Surujen puisto on paikka Hyvinkäällä sisällissodan aikaan teloitettujen punaisten muistoksi.
Vietimme myös romanttisen kynttiläillan kuulaassa syyssäässä muistellen nuoruutta ja ideologiaamme, joka meissä elää yhä. Myös Teneriffalle palasimme ajatuksissa usein.
Ja lopuksi kävimme katsomassa ”perusmaisemaa”, taiteilijaystäväni on maalannut siitä yli 500 työtä, ikuistanut sään, valon ja vuodenaikojen vaihtelut. Osa tästä käsitetaiteellisesta työstä on Hyvinkään taidemuseon kokoelmissa.
Matkapäivä. Aamuseitsemän jälkeen lähdin Puertosta lentokenttätitsalla 30 kohti pohjoisen kenttää. Sieltä Vuelingin siivin lento vei ensin Barcelonaan ja pienen odottelun jälkeen toisella Vuelingin koneella Madridiin. Minua huolettivat vähän Madridin seudun sateet viime päivinä, mutta onneksi niistä ei ollut jäljellä kuin yksi musta pilvi laskeutuessa. Se tosin heilutteli konetta melko paljon. Hyvin pääsimme kuitenkin alas.
Madrissa kulkee terminaalien välillä ilmainen bussi, sillä terminaali 4 on etäällä kolmesta muusta terminaalista. Yövyn taas kerran lentokenttähotellissa, se on minulle jo lähes harrastus. Ja matkalla olo on mukavaa, vapaana kaikesta ja ”ei missään”.
Matkalaukkujen maksullisuudesta johtuen minulla oli nyt se ”pieni laukku”, jonka saa ilman lisämaksua edessä olevan penkin alle. Vahva suositus: isohko, tukevasta kankaasta ommeltu kangaskassi, johon saa mahtumaan kohtalaisen määrän vaatteita ja tavaroita on hyvä ratkaisu. Melkein sama määrä mahtuu kuin pieneen matkalaukkuun. Kassin sai sitten sullottua penkin alle, eivätkä tavarat edes kärsineet, olivat omissa pussukoissaan (ns meikkipusseissa) kassissa. Kätevämpääkin kuin matkalaukkujen nostelu ylähyllylle. Kiitos kassista ES!
Meillä on rauhallista ja edelleen lämmintä, kuumaa oikeastaan. Lämpötilat hipovat 30 astetta.
Mantereella on sen sijaan jylläämässä Dana-myrsky, joka on aiheuttanut voimakkaita sateita, salamointia ja sytyttänyt muutamia pieniä maastopalojakin.
Esimerkiksi Pamplonassa on satanut 100 litraa neliömetrille 15 tunnin aikana. Samanlainen myrsky on uutisten mukaan koettu 1975. Autonomioista Kanariansaaret ovat tällä hetkellä ainoa paikka, missä ei ole voimassa varoituksia myrskystä. Saa nähdä, saapuuko tormenta tänne saarten suuntaan. Minulla on ensi viikolla matkalle lähtö, mutta jospa koneet kiertävät pahimmat myrskypilvet.
Kävin Titsalla Santa Cruzissa, ajelin Tranvíalla La Paziin ja kävelin La Ramblan päästä päähän. Siellä oli rauhallista iltapäivällä.
Sää on viilentynyt: oli ensimmäinen yö pitkään aikaan ettei nukkuessa ollut liian kuumaa. Aamulla oli miellyttävät 19 astetta, vaikka vielä 29 asteeseen voidaan päivällä päästä.
Vielä palosta: Vaikka kaksi viikkoa sitten syttynyt palo on jo hallinnassa, kuumia pisteitä vielä on. Muutama helikopteri lenteli eilen vielä Puertonkin taivaalla, mutta jo ilman vesipussia, vartioimassa paloalueita.
Vesiongelmat jatkuvat kuivuuden takia. Aguamansan putkirikkoa on korjattu. Santa Ursulassa on jo loppunut veden säännöstely.
Luonnon toipuminen vie aikaa, vaikkakin jotkut kasvit ovat nopeita uudistumaan. Teiden luonnonpuistossa on kuitenkin vaara, etteivät kaikki endeemiset kasvit toivu. Myöskin linnut palaavat hitaasti paloalueelle.
Naapurisaarelta: Gran Canarian rannikolla on havaittu haita. Niistä varoitetaan uimarannoilla violetilla lipulla. Saarella ollaan istuttamassa perunaa, sadon odotetaan valmistuvan jouluksi, jos kasteluvettä riittää.
