Matkustelua

Tila

Matkustin Oulu-Kemi-Helsinki-Hyvinkää -välit. Juna Oulun ja Kemin välillä oli korvattu linja-autokuljetuksella ratatöiden takia. Tämä korjaustyö on kuulemma alkanut jo keväällä ja loppunee lokakuussa. Päiväjunat on korvattu, mutta yöjunat kulkevat normaalisti.

Linja-auto lähti Oulussa linja-autoasemalta, jossa en ollut käynyt ehkä viiteentoista vuoteen. Kovin hiljaista siellä oli. Kemissä kävin vain päiväseltään ja yöjunalla matkustin Helsinkiin. Se hyvä on seurannut korona-ajasta, että makuuvaunuhytin saa nyt kokonaan omaan käyttöön, eikä enää tarvi ottaa tuntemattomia hyttikumppaneiksi, niinkuin takavuosina joutui tekemään.

Vaikka olin matkalla Hyvinkäälle, menin ”koko rahalla” Helsinkiin saakka, jotta ei tarvinnut herätä varhain aamuyöllä junan vaihtoon. Helsingistä jatkoin = palasin takaisinpäin lähijunalla Hyvinkäälle aamuvarhain. Etelän kiire tarttui heti, vaihtoaika junien välillä oli vain kaksi minuuttia, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Matka meni hyvin ja pohjoisen reissu on siis tehty. Puerto alkaa jo kutsua.

Oulu

Tila

Oulun päivien kalajuttuja:

Kävimme Merikosken kalatien katselutilassa, joka oli avoinna yleisölle nyt Oulun päivien aikana. Lohta on noussut jokeen tänä vuonna aiempaa vähemmän, kertoi paikan opas. Mekään emme nähneet tällä kertaa yhtään kalaa ikkunasta. Yleisöä oli jonoksi asti.

Oulun Energialla on istutusvelvoite sekä siian ja kirjolohen suhteen. Kalatie on vaelluskaloille tarkoitettu reitti ohi voimalaitoksen. Lohikalojen nousu on vilkkaimmillaan elokuussa. Nahkiaisia sen sijaan pyydystetään alajuoksulta ja siirretään voimalaitoksen yläpuolelle.

Kalatien vedenalaista elämää voi seurata myös web-kamerasta Oulun Energian sivuilta.

Varma ”saalis ” sensijaan löytyi kauppahallista: kahvilasta graavilohileipää ja kalatiskistä nahkiaisia, syksyn herkkua.

Ouluun

Tila

Tänään matkustin Ouluun. Lähdin Hyvinkäältä lähijunalla ja vaihto oli tällä kertaa Tampereella. Junassa oli mukavasti tilaa, ja se oli melkein aikataulussa: Ouluun saavuttiin puoli tuntia myöhässä. Nykyään kaukojunat ovat monesti myöhässä, johtuneeko ratatöistä?

Oulun perinteinen Paska kaupunni -seinämaalaus oli taas saanut uuden mutta perinteisen ulkoasun, jossa kaivattiin ”vanahaa takas”.

Mummoiluviikonloppu on alkamassa.

Otoño

Tila

Ilmassa alkaa olla syksyn tuntua. Lehtipuut ovat saanet väriä ja viljat on korjattu. Pari joutsenta näimme ja muutamia sepelkyyhkyjä. Linnut ovat siis kohta muuttopuuhissa. Joko pian olisi talvipakolaistenkin aika suunnata etelään?

Violetinsävyiset kasvit, joita näimme viljelyksillä ovat hunajakukkaa, nyt jo kukkineena. Kuvassa on lähikuva kasvista. Kukkaa käytetään paitsi koristekasvina myös auttamassa pölyttäjiä ja se on etenkin mesipistiäisten suosiossa.

Pks

Tila

Kävimme Helsingissä. Ensin kävimme hoitamassa tärkeitä asioita ja sitten olikin ystävien tapaamisen vuoro. Maukkaan tapas-aterian lomassa meille esiintyivät yllättäen olohuonekeikalla Freeman ja Vesa Mattila. Kuulimme mm. seuraavat kappaleet Simon & Garfunkel: The Sound of Silence, Hector: Jos sä tahdot niin, The Beatles: Norwegian Wood, The Hollies: Bus Stop. Oli hieno yllätys tämä keikka!

Kuinka helppoa onkaan täällä pääkaupunkiseudulla ja lähistöllä kun kaikki on lähellä. Illan hämärtyessä ajelimme Hyvinkäälle. Pohjoisessa lapsuuteni ja nuoruuteni ja suuren osan aikuisuuttani eläneenä ihmettelen edelleen näitä lyhyitä etäisyyksiä ja kulkemisen helppoutta täällä.

Suomies

Tila

Kävimme Suomiehen luontopolulla Hyvinkäällä. Polulla on nähtävissä erästä jääkauden loppuvaiheessa syntynyttä reunamuodostelmaa, harjua. Niitä on eteläisessä Suomessa kaikkiaan kolme. Nämä peräkkäiset harjut ovat Salpausselkiä.

Salpausselät ovat Suomen suurimmat jääkauden sulamisen jättämät reunaharjut ja ne ovat maailmalla Suomen kuuluisimmat geologiset muodostumat. (Wikipedia)

Luontopolku kulkee kuivassa hiekkaisessa kangasmaastossa. Etsimme myös Jätinkatua, ”kivikatua”, joka sekin on jääkauden aikaansaama, mutta luontopolulla ei ollut opasteita sinne, löytyi vain paljon risteäviä reittejä. Itse luontopolku ei kulje Jätinkadun kautta. Tällä kertaa se jäi siis löytymättä, mutta toisella kerralla tunnemme reitin paremmin.


Metsässä

Tila

Kävimme taas sieniretkellä. Kantarelleja löytyi niin, että huomemma saamme hyvän ruuan niistä.

Maastossa oli suppia, joiden reunamilla sieniä oli parhaiten. Suppa eli harjukuoppa on jääkauden sulamisvaiheen aikana syntynyt harjualueelle muodostunut painanne. Niitä metsässä oli muutamia.

Olimme alueella, jossa kulki maakaasuputki Venäjältä Suomeen. En tiedä kulkeeko siinä kaasua nyt, tässä naapuruustilanteessa.

Sienessä

Tila

Sienessä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin poimimassa kanttarelleja, mustia torvisieniä ja suppilovahveroita, joista jälkimmäisten aika ei oikeastaan vielä ole. Meillä pohjoisessa Suomessa oli vain rouskuja ja haperoita, korvasieniäkin ehkä joskus.

Teimme lämpimiä leipiä kanttarelleista ja mozzarella-juustosta, tulipa hyviä.
Täytyy mennä sieneen toisenkin kerran!

*******************

Teneriffalla jatkuu vesipula. Aricossa on katkoksia veden jakelussa.

Tenerife Nortella pilvet ovat taas häirinneet lentoliikennettä ja useita koneita ja paljon matkustajia on ohjattu etelän kentälle. Minulla sattui hyvä onni, ettei lähtö viivästynyt.

Suomeen

Tila

Malagasta lähdin aamulla aikaisin kentälle. Jo ennen auringon laskua oli kuumaa, 32˚. Yöllä oli ollut tämän vuoden ensimmäinen superluna, joka vielä aamulla oli hieman näkyvissä.
Norwegian oli aikataulussa, koneeseen lastattiin pikavauhtia sekä tavarat että ihmiset ja hyvien myötätuulten mukana Suomeen saavuttiin puoli tuntia etuajassa.

Koneen reitti kulki Espanjan yli Madridin tienoilta, Ranskan yli, Belgian yli, Hollannin yli Amsterdamin seudulta, Saksan länsiosan yli, jatkaen Tanskan ilmatilassa Ruotsin puolelle, sitten Tukholman ohi ja Suomeen Turun seudulle ja Helsinki-Vantaalle.

Suomessa on vielä kesä. Yöllä on jo alle 15˚ ja päivällä 20˚ tuntumassa. Mukavan viileää siis. 🙂

Tfe Norte

Tila

Olen matkalle lähdössä Tenerife Nortella. Paljon väkeä on liikkeellä ja jonot ovat pitkät. Sen lisäksi kentän ylle alkaa laskeutua aikamoinen pilviverho, huolettaa, pääsevätkö koneet lähtemään. Binter näytti kyllä juuri nousevan pilvistä huolimatta. Onkohan laskeutuminen ja siis kiitoradan löytyminen vaikeampaa kuin nousu pilven läpi?

Jonotin pitkään Vuelingin jonossa vain saadakseni tarjeta de embarquen ja siis näyttääkseni certificado de viajen. On outoa, ettei netissä lipun oston yhteydessä juuri koskaan (kerran on ollut poikkeus) automatiikka pysty tarkistamaan residenttistatusta. Valitin tästä tiskin takana istuneelle virkailijalle (mies). Hän oli sitä mieltä, että ongelma on siinä, etten ollut tilannut lippua koko nimellä, siis toisen etunimeni kanssa. Täällä kun se kuulostaa ensimmäiseltä sukunimeltä, kuulemma. Täytyy yrittää ensi kerralla – ellei tämä taas ollut niitä kuuluja teneriffalaisia selityksiä, joita täkäläisillä on aina asiaan kuin asiaan. Se, ovatko ne totta, onkin sitten toinen juttu.

Virus de mono, apinarokko, leviää maailmalla. Siitäkö seuraava epidemia/ pandemia?