Nyt olen jo Suomessa ja aloittanut vapaaehtoisen karanteenini luonnon helmassa järven rannalla pienessä mökissä Keski-Suomessa.
On hiljaista (ellei tinnitukseni häiritsisi) ja rauhallista, levollista. Eilen, matkalla, satoi, mutta vähän. Ihanan viileää, mittari näyttää näin aamusta alle 20 astetta. Vaihtelua Teneriffan ja etenkin Malagan kuumuuteen.
Loppumatka Amsterdamista meni hyvin muuten, mutta jo lähtökentällä huomasi, että suomalaiset eivät ole tottuneet kasvomaskin käyttöön, eivätkä etäisyyksien pitämiseen. Konekin oli täynnä.
Oli outoa, että kanarioystäväni pääsi maahan ilman minkäänlaista kontrollia. Yhtään poliisia tai rajavartijaa ei näkynyt, kun astelimme matkalaukkujen kanssa vihreää linjaa terminaalista Helsinki-Vantaalla.
Karanteenini ensimmäinen päivä alkoi sillä, että totuttelen tähän luonnon rauhaan. Aikomuksena on kohta sytyttää tuli saunan pesään ja lämmittää vettä. Nämä mökkiolosuhteet miellyttävät minua ja tuovat muistoja lapsuudesta mieleen. Paitsi että nyt on lisäksi netti, onneksi!
