Kävimme toisessa lähellä olevassa pikkukaupungissa, La Antillassa. Nyt täytyy hieman perua eilisiä kirjoituksia; löytyi hotelleja ja ”turistipyydyksiä”, muutamia.
Hiekkarantaa jatkuu kilometrejä ja siellä kulkee reitti, jolla hyvällä onnella voi tavata kameleontteja, jotka elävät täällä luonnonvaraisina.
Tutustuimme läheiseen Isla Cristinan viehättävään pikkukaupunkiin, joka on satamakaupunki, ja jonka ravintoloissa saa tuoreita ja maukkaita kaloja ja mereneläviä. Kävelykatu kulkee kaupungin halki; paikalliset viettävät iltojaan kadun lukuisissa kahviloissa. Katu oli siestan jälkeen vilkas paikka.
Söimme tuoreita ja maukkaita camboja (katkarapuja) ja churroja suklaakastikkeella: suussasulavaa molemmat. Toinen katkarapuannos kuvassa on langostinoja mantelikastikkeessa, ricissimo!
Jos tulisin viettämään talvea Andaluciaan, valitsisin ehdottomasti tämän Costa de la Luzin (valorannikon) Costa del Solin (aurinkorannikon) sijaan. Täällä on ihanteellinen ilmasto, kaunis luonto, alkuperäistä asutusta ja mikä tärkeintä: ei hotellikomplekseja turistirysineen. Täällä lomiaan viettävät espanjalaiset itse.
Jo löytyi hiekkarantaa täältäkin. Camping on n. 50 metriä rannasta. Männyt rantametsikössä tuovat mieleen Afrikan puut (mielikuva, ”oikeassa” Afrikassa en ole käynyt). Nämä puut leveine latvuksineen suojaavat auringolta kuin päivänvarjot. On aurinkoista ja lämpötila hipoo kolmeakymmentä astetta.
Nyt olemme jo Espanjan puolella, Camping Playa Taraylla. Varasimme täältä viikon, koska alue näyttää mukavalta ja meri on lähellä. Täällä olisi tarjolla erikoismajoitusta ”hotelliteltassa” tai ”kookospallossa”, mutta me valitsimme perinteisen pikkumökin mukavuuksilla. On aurinkoista ja lämmintä ja netti toimii. 🙂
Löytyihän sitä hiekkarantaakin, kun ajeltiin Albufeiraan. Sieltä palattiin sitten pikapikaa takaisin Espanjan puolelle. Muito obrigado, Portugal!
Yhteenvetona pikakäynnistä: Polttoaine oli Suomen hinnoissa, ravintolahinnat olivat hieman halvemmat kuin Espanjassa. Majoituspaikkojen hinnat samaa luokkaa kuin Espanjassa. Kaupungit olivat hieman rähjäisiä ja viemärit haisivat, turistikohteet olivat siistittyjä. Portugalin kieltä ei voinut ymmärtää ainakaan minun kielitaitoni (suomi, ruotsi, englanti, espanja, venäjä [lukion lyhyt kauan sitten]) perusteella!
Portugal, Algarve on kohteenamme tänään. Kävimme laivaristeilyllä suistoalueella: ranta näyttää olevan suurelta osin matalikkoa. Paikalliset asukkaat jäivät laivasta läheiselle hiekkarantaiselle saarelle auringonottoon, mutta me palasimme seuraavalla laivalla takaisin lähtöpaikkaan Taviraan.
Matalikolla kuivaavat merivedestä suolaa, siitä yksi kuva.
Nyt olemme Olhãossa, josta löysimme yöpaikan. Se oli taas hakusessa, leirintäalueet ovat näköjään tupaten täynnä täälläkin, eikä muitakaan majoituksia ole liiemmin näkynyt.
Tiet ovat huonommassa kunnossa (ainakin rantatie, välttelemme moottoriteitä) kuin Espanjassa ja monet rakennukset aika lailla ränsistyneitä. Hienoja seinämaalauksia kuitenkin näkyi, esim. kuvan talo.
Olemme löytäneet seudun parhaan aamiaispaikan, se on Cafeteria La Reja Aracenan kaupungin kupeessa. Aamukymmenen maissa paikka on täynnä asiakkaita. Mietimme, käyvätkö paikalliset aina kahvilassa aamiaisella, sillä väkeä on todella paljon – ja puheensorina on äänekästä. Aamiainen on hyvä: siihen kuuluu kahvi/tee, mollete paahdettuna ja vapaavalintaiset päällykset leipiin (erilaisia kinkku- ja tonnikalapateita, öljyä, voita, marmeladiakin). Olemme tilanneet kaksi kupillista kahvia/teetä ja vielä vasta puristetut appelsiinimehut. Hinta kahdesta aamiaisesta on 9€. Ja palvelu on ystävällistä, vaikka tarjoilijat ovat kovin kiireisiä ja touhukkaita.
P.S. Mollete-sämpylöitä myydään myös paikallisessa Mercadonassa, onkohan se andalucialainen herkku?
Tutustuimme Aracenan pikkukaupunkiin, joka sijaitsee kymmenisen kilometriä majapaikastamme Fuenteheridoksesta. Täälläkin, kuten koko Andaluciassa, kaikki talot ovat valkoisia, ei ole sitä väri-iloa ollenkaan, mitä meillä Teneriffalla. Kadut ovat kapeita ja kaupunki sokkeloinen. Lämmintä on, etenkin, kun kiipesimme kapeaa polkua ylös linnoitukselle.
Kaupunkia ympäröivät korkki- ja kastanjapuumetsät.
Täällä vietetään tiukat siestat: suuri osa liikkeistä ja ravintoloista on kiinni klo 13.30 – 19. Jotkut paikat aukeavat vasta klo 20 jälkeen. Yöeläjiä ovat täälläkin; siihen on hankala tottua, vaikkakin kuumuuden takia siesta on ihan järkevä asia.
Eilen ajelimme Andalucian ja Extremaduran rajoilla sijaitsevien korkkipuumetsien läpi, katselimme komeita maisemia ja lehmiäkin näimme laitumella. Maailman suurimmat korkkipuumetsät sijaitsevat Espanjassa ja Portugalissa. Näkemistämme korkkipuista oli kuorittu korkki alaosistaan. Kuoren uudelleenkasvaminen puuhun kestää 9-12 vuotta. Taas opimme uutta!
Opimme uunen sanan espanjan kielessä: mollete = pyöreä täytetty
aamiaissämpylä.
Olemme nyt Fuenteheridoksessa, pienessä kylässä Huelvasta pohjoiseen, 50 km Portugalin rajasta, keskellä korkkipuumetsiä ja luonnonpuiston laidalla. Vaikka kylä on pieni, väkeä oli paljon liikkeellä ilta-aikaan kylän keskustassa ja etenkin nuorisoa oli paljon. Kahvilakulttuuri toimii täälläkin: ihmiset kokoontuvat kylän ainoaan baariin. Kadut ovat kapeita, talot valkoisia, kuten kaikkialla täällä Andaluciassa.
Tänään tutustutaan kylään ja ympäristöön.