Paluumatka

Tila

Vue

Aikaistin paluumatkaa. Tuli pelko, etten enää pääse takaisin Teneriffan kotiin, jos lennot loppuvat. Tänään on aikomukseni lentää Helsinkiin ja huomenna Teneriffalle. Vielä näyttäisi, että koneet lentävät.

Kuvat ovat napsittu kännyllä lentokenttäbussin kyydissä (heijasteet 🙁 ) ja lentoasemalla. – Välkkylästä ovat jääneet ikuiset muistot mieleen, tuohon seiskaan (lieneekö vielä sillä nimellä) tulin aikoinaan syksyllä 1975 asumaan pienen poikani kanssa. Voi niitä aikoja!

Nyt odotan lentoasemalla. Lunta on ulkona hieman, aurinko paistaa, lämpötila nollan vaiheilla.

Soitin Las Palmasin konsulaattiin. Sieltä sanottiin, että Teneriffalle pääsyyni ei ole mitään estettä, koska siellä on vakinainen asuinpaikkani ja minulla on residencia permanente. Jos kone lentää, sanoivat. Ainakaan vielä ei ole tullut peruutusta.

Kysyin myös, saako kumppani hakea minut omalla autolla kentältä. Sitä eivät konsulaatissa tienneet, mutta kehottivat kysymään Policia Nacionalista. Hätätilaohjeiden mukaan kun on niin, että autossa saa olla vain yksi henkilö.

No, jospa menen Titsalla/taksilla varmuuden vuoksi, ettei sakoteta. Tänään saarelle on tullut armeijan hätätilajoukkojen sotilaita valvomaan ulkonaliikkumiskieltoa.

Jännittäviä aikoja eletään!

Suomeen viikoksi

Tila

Ken

Taas olen matkalla. Aamuvarhain oli tulo Tfe Surille, etelä kentälle. Olen matkalla Suomeen. Tuli nietaa ikävä. – No ei sentään niin ikävä, sattui vain muita ”pakollisia” menoja sinne. Sukuasioita on hoidettavana. Käyn tietysti nietaakin tapaamassa. ❤️

Saapa nähdä, miten maailmantilanteet edistyvät: koronaa ja lentoyhtiöiden ongelmia uutiset täynnä. Toivottavasti pääsen viikon kuluttua lentämällä takaisin!

Matkanäkymiä:
Vol

Matka-ajatuksia

Tila

pensa

Pidän matkalla olemisesta. Siitä tunteesta, että on ”ei missään”. Lentokentät ovat näitä ”ei missään”-paikkoja, etenkin turvatarkastuksen jälkeen. Lentokoneessa koen vapauden tunteen, kaikki jää maahan, on vapaa paikasta ja ajastakin siinä mielessä että pidemmillä matkoilla aikavyöhykkeet muuttuvat.

Enkä ole mitenkään sosiaalinen matkustaessani, parasta on, jos ei ”tarvitse” puhua kenellekään mitään.

Rautatieasemat ovat konkreettisemmin paikallaan, eivät ”ei missään”, mutta niilläkin voi aistia lähdön tunnelmaa. Paras junamatka ikinä oli tietysti Trans-Siperian juna. Onneksi se matkakin on tullut tehtyä.

Hotelleista, leirintäalueista, hostelleista ja telttamajoituksesta pidän. Ehkä niiden väliaikaisuuden takia. Kulkurielämä, siinä olisi se jokin, jota vielä voisin kokeilla. Tämän haaveen toteutuminen on taas vireillä, katsotaan.

Miksi tunnen olevani koditon ja juureton ja tyytyväinen siitä? Ehkä siksi, että minulla ei ollut vakituista lapsuudenkotia ja muutimme paljon. En silti syytä primaariperhettäni, päinvastoin. Haluan olla matkalla johonkin, päämäärälläkään ei ole niin väliä.

Ja nykyään maailma on pieni. Näköpuhelin on vihdoinkin toiminnassa (siitä puhuttiin jo lapsuudessani 60-luvulla) ja matkustaa voi mihin tahansa. Siispä omaisia ja etenkin lapsenlasta pääsee kyllä tapaamaan mistä tahansa lähtöpisteestä.

On silti joitakin paikkoja tällä pallolla, joissa on tullut kotoinen olo. Yksi ja läheisin tätänykyä on Orotavan laakso. Jostakin syystä Itä-Turkin kurdialueen Diyarbakir tuntui ”tutulta” 1990-luvulla, jolloin kävin siellä human rights -delegaatiossa (vaikka olosuhteet olivat siellä mitä olivat). Olen viihtynyt myös käydessäni Kuubassa Havannassa…onhan näitä, Moskova (1980-luvulla), Lontoo, Barcelona, Budapest…

Näitä mietin eilen Helsingin ja Amsterdamin välisellä lennolla. Sitten matka jatkui Madridin pompun kautta Teneriffalle.

Matka

Tila

hev

Kotimatka alkaa. Aamulla oli Oulussa lumipyry, -7 astetta. Helsinki-Vantaalla on maa paljaana, vettä sataa tihuttaa, +2 astetta. Niinpä, Suomi on pitkä maa.

Huomenna lennän Teneriffalle taas monen pompun kautta. Oulusta lähti tänään myös suora lomalento Teneriffalle, mutta se olisi ollut kalliimpi kuin pomppuni ja toisaalta suorat lennot ovat pitkästyttävän puuduttavia. Ja lomalennot, huh! Kaikki suomalaisia ja menossa lomalle. (Anteeksi suomalaisia loukkaava kommenttini, mutta mieluummin matkustan reittilennoilla.)

Ensi yön vietän kentän Scandicissa, jonne juuri odotan huonetta. Hotellin valintaan vaikutti se, että jatkolento lähtee aamuvarhaisella, joten yritän antaa itselleni jonkin verran enemmän aikaa nukkua.

Tietysti lähempänä olisivat olleet ne unimunat, jollaisessa yövyin tullessa, mutta se juttu on jo koettu.

Tuntuu hyvältä palata kotiin, mutta muutaman kyyneleen olen jo vuodattanut ikävästä pikkuista lapsenlastani kohtaan: saimme olla pari viikkoa melko tiiviisti yhdessä.

Matkalla

Tila

mat

Aamuvarhain saavuin pohjoiselle kentälle. Se aukeaa näköjään jo viiden jälkeen; aiemmin olen luullut, että ovat avautuvat vasta kello kuusi. On vielä pimeää, ikkunaheijasteita kuvassa.

Seuraavan vuorokauden vietänkin lentokentillä, sillä pompin reittiä Tenerife Norte – Madrid – Amsterdam – Helsinki – Oulu.
Ensi yönä vietän muutaman tunnin Go Sleeping Lounge -putkessa Helsinki-Vantaalla. Kokemus sekin. Oulun koneelle jäi vain muutaman tunnin vaihtoaika, joten lentokenttähotellia Helsingistä ei kannattanut varata.

Toivottavasti koneet kulkevat ajallaan ja pomppusuunnitelmani pätee.

Matkalla

Tila

ahe

Aamuvarhaisella Tfe Surille, suora lento Suomeen ja saapuminen kylmään, pimeään ja lumiseen Helsinkiin.
Lennän harvoin suorilla lennoilla, mutta tällä kertaa kokemus oli miellyttävä siksi, että koko kolmen penkin rivi oli käytössäni. Koneessa oli paljon tyhjiä paikkoja: kukapa Suomen talveen haluaisi.

Loma lopussa

Tila

hog

Lomanen naapurisaarella kului helteisessä säässä. Mukava minigolf löydettiin ja kaunista auringonlaskua ihailtiin viimeisenä päivänä Puerto Ricossa.

Eilen palasimme Fred Olsenilla Teneriffalle. Meri ei myrskynnyt, onneksi. Edellisellä kerralla tällä välillä laivassa suurin osa matkustajista voi pahoin, koska meri keikutti kovasti. Nyt oli ”helppo” paluu.

Eilinen oli täällä pyhäinpäivä, Todos los Santos, liikenne oli autopistalla rauhallista. Vain hautausmaiden lähistöillä oli autoja ruuhkaksi asti: paikalliset muistivat omaisiaan.
– Tätäkään pyhäpäivää ei ole siirretty viikonloppuun, kuten ei muitakaan arkipyhiä.

Puerto de Mogan

Tila

mog

Gran Canarian etelässä on yksi paikka, josta pidän: Puerto de Mogan. Sieltä löytyy kauniita kujia, siltoja ja kanavia, mielenkiintoisen näköisiä rakennuksia, monenlaisia veneitä. Entinen kalastajakylä, joka on laajentunut ja jonka tietysti turismikin on vallannut. Hyvä kalaravintola löytyy aallonmurtajan vierestä: Cofradia de Pescadores.

Yön nukuimme hotellin terassilla tumman yötaivaan alla aurinkotuoleilla, koska huone oli niin kuuma. Oli elämys nukkua ulkona!

Gran Canarialle

Tila

gc1

Lähdin naapurisaarelle. Puerto de la Cruzista menee nykyään pohjoisen kentälle Titsa 30. Matkustin sillä ensimmäistä kertaa. Dokumentit oli mukana, myös certificado de viaje, jolla todistan olevani residentti (alennuksen saamiseksi), mutta eipä sitä paperia taaskaan katsottu. Tarjeta de embarque, boarding pass, vain tarvittiin.

Binter on lempilentoyhtiöni ja tämä Teneriffa-Gran Canaria lempimatkani: pienehkö kone, lento kestää puoli tuntia, nousu ja lasku, ja siinä välissä saa vielä suklaapatukan ja vettä. Jakaako mikään muu yhtiö enää maksutta mitään (ainakaan turistiluokassa)?

gc2

Sittenpä jo saavuttiin Gran Canarialle, suomalaisten suosimalle saarelle. Sieltä minäkin Kanarian käyntini aloitin. – Olen tavannut joskus suomalaisia, jotka luulevat, että Kanaria on nimenomaan Gran Canaria ja tuskin ovat muista saarista kuulleetkaan.

Nyt olemme Puerto Ricossa. Turistipaikka. Suomalaisia ja muita skandinaaveja riittävästi. Hinnat turistihintoja. No, kai täällä muutaman vuorokauden voi olla ”turistina”. Miksi täällä? Olemme tapaamassa yhtä ystävää, siksi.

Tulee muistoja mieleen. Kun lapseni olivat pieniä, kävimme tällä saarella muutaman kerran viikon lomalla. Kun täytin 50 vuotta, olimme ystävien kanssa tässä samaisessa Puerto Ricossa. Silloin eräs ystävä sanoi, että Teneriffa on parempi saari. Ihmettelin moista mielipidettä. Nyt tiedän, miksi.

Kotiinpaluu

Tila

ber

Kotiinpaluupäivä. Tänä päivämääränä kymmenen vuotta sitten muutin Teneriffalle. En ole katunut, enkä missään tapauksessa haluaisi Suomeen palata. Tietysti läheisiäni käyn katsomassa siellä mielelläni.

Tänään lennän todellisen pomppulennon. Reittini on Oulu-Helsinki-Berliini(Tegel)-Barcelona-Tenerife Norte. Siis kahdeksan nousua/laskua. Miksi näin? Siksi, että tulomatkalla vietin ne viisi päivää Berliinissä ja oli edullisempaa ostaa menopaluu Berliiniin kuin lento yhteen suuntaan Suomeen. Eikä minua haittaa pomput, päinvastoin. Tätä kirjoitan Tegelissä. Tähän asti vaihdot ovat onnistuneet hyvin. Nyt portille odottelemaan Barcelonan konetta.✈️