Savua pakoon

Tila

ronc

Eilen pakenimme savua. Tiesimme, että Bordeauxin alueella oli paloja ja valitsimme jo aiemmin läntisemmän reitin rantareitin sijaan ajaaksemme läpi Ranskan. Lähdimme Limogesista etelään kohti Agenia Périgueuxin ja Bergeracin kautta. Reitti kulki kuitenkin vielä liian lähellä paloalueita ja jouduimme ajamaan savussa muutaman kymmenen kilometrin matkan. Kurkkua jo kutitti ja mietittiin kääntymistä kokonaan toiseen suuntaan Toulouseen, mutta lopulta savu väheni ja Espanjan lähestyessä ilma kirkastui, onneksi.

Ajoimme sitten vuoristoteitä Jean Pied de Portin kautta Roncesvallesiin, joka on meille tuttu paikka. Lähdimme sieltä kahdeksan vuotta sitten Camino de Santiagon reitille. Mukavia muistoja!

Kävely

Tila

cam

Tänään oli aurinkoinen ja lähes pilvetön päivä. Kävelimme serkkuni kanssa Orotavasta Puertoon näkymiä ihastellen. Kilometrejä kertyi kymmenkunta, sillä kiertelimme Mayorazgon ja Duraznon kautta. On mielenkiintoista katsella näitä kauniita maisemiamme vierailijan silmin: kauniita kukkia, paljon vihreää, meri ja vuoret; vastaan tepasteli myös valkoinen kukko.

Olen seurannut Facebookin puolella useaa Teneriffa-ryhmää. Niitä on jo (liian) monta, kaikenlaista tietoa, valetietoa, mielipidettä – ja erimielisyyksiäkin – löytyy, ainakin suomalaisten keskuudessa. Tulee tunne, että monet kirjoitukset näissä ryhmissä voi jatkossa jättää lukematta. Nostan hattua, peukutan tai muuten onnittelen sinua, jos et ole jäänyt fb:n ansaan. Nykyinen some, verkkoviestintämedia, on vallankäytön muoto ja sillä hallitaan koko maailmaa. Miten on mahdollista, että parissakymmenessä vuodessa olemme tulleet someaddikteiksi? Minä muiden mukana.

Miksi kirjoitan tämän? Siksi, että muutaman tunnin kävely kauniissa säässä ilman jatkuvaa nettiin vilkuilua teki hyvää. Oli aikaa ajatella, keskustella, katsella ympärilleen.

Toiveita toteutuu

Tila

maat

Muistelua:

Olen aina haaveillut maailmalle muuttamisesta. Ja haaveet käyvät toisinaan toteen: minä asun jo yhdeksättä vuotta Teneriffan saarella, johon olen iki-ihastunut.
Olin pitkään haaveillut myös junamatkasta Siperian halki, sen toteutin ennen Teneriffalle muuttamistani. Hieno ja mieleenjäänyt reissu – kerran elämässä tehtävä.

Olin vuosia haaveillut myös Camino de Santiagosta, historiallisesta pyhiinvaellusreitistä Pohjois-Espanjassa, tarkemmalta nimeltään Camino Francés, Ranskan rajalta Roncesvallesta läpi viini- ja viljelysalueiden, yli vuorten, 790 km Santiago de Compostelan kaupunkiin Galiciassa. Mutta yksin en halunnut vaellusmatkalle lähteä.

Mutta noin viisi vuotta sitten tapahtui se kohtaaminen, joka muutti elämäni suuntaa: tapasin miehen, joka melkein ensitapaamiselta halusi lähteä kanssani kävelemään tuon tunnetun reitin, jonka nykyään vaeltaa noin 200 000 henkilöä vuosittain, kuntoilun ja seikkailun takia, rajojensa testaamiseksi. Harvemmin enää nykyään kukaan tekee sitä uskonnollisena suorituksena, emme mekään.

cam2

cam1

Kuusi ja puoli viikkoa kävelimme repuin ja rinkoin varustautuneena, ilman taksikyytejä tai vain osittaista matkan suorittamista. Minä sain rakkoja jalkoihini jo alkutaipaleella, mutta periksi ei annettu. Monta mieleenpainuvaa taivalta matkalta jäi, monta mukavaa muistoa erilaisista majoituksista. Muistan muutaman sateisen päivän, jolloin tarvoimme märillä pelloilla, joista tarttui kenkien pohjiin paksut kerrokset tiivistä savea. Muistan aina, kuinka kuukauden kävelemisen jälkeen pääsimme yöpymispaikkaamme auton kyydissä – kuinka helppoa eteneminen olikaan! Mutta jokaikisen caminokilometrin vaelsimme. Lopulta kävelysauvanikin väsyi ja katkesi, siellä, minne mukana tuodut oman elämän taakkakivet jätettiin.

Nykyään asun tämän vaelluskumppanini kanssa yhteisessä talossamme, jonka pihalta voimme ihailla Espanjan korkeinta tulivuorta Teideä ja aina niin vaikuttavaa ja voimakasta Atlantin valtamerta.

Erityistä on, että olemme molemmat syntyisin samasta pienestä pohjoissuomalaisesta kaupungista, kulkeneet elämänpolkujamme mutkikkaasti aivan eri teitä ja sitten täällä valtameren pienellä saarella kohtasimme. Ehkäpä meille molemmille on sattunut samanlainen matkustusgeeni, sillä kumpikin olemme kulkeneet paljon eri puolilla maailmaa jo ennen tapaamistamme ja tutustumistamme.

Yhdessä olemme jo kartuttaneet magneettikokoelmaamme ajellen kolmesti Euroopan halki edestakaisin, n. 15 000 km kesässä.

Tänään, yllättäen, asuinkumppanini kysyi minulta sen kysymyksen, jota olen niin pitkään odottanut: – Joko meidän olisi pian aika lähteä yhdessä reppureissumatkalle maailman ympäri?

P.S. Tämä kertaus teille vakiolukijoilleni on siksi, että lähetin päivityksen myös toisaalle; kerron myöhemmin, jos jotakin kuuluu.

Roncesvalles

Tila

cam

Eilen ajoimme Ranskasta Espanjaan Roncesvallesin kautta. Sieltä lähdimme kolme ja puoli vuotta sitten vaeltamaan kohti Santiago de Compostelaa. Kuusi ja puoli viikkoa kävelimme, 790 km.

Paljon muistoja tupsahteli mieleen, etenkin kun autoreittimme seuraili caminoa Burgosiin asti. Oli hienoa tulla tänne uudestaan, vaikkakin nyt autolla.

Kävelyllä

Tila

caminando

Kävelimme eilen kymmenisen kilometriä reittiä Las Palmeras – Mayorazgo – La Luz – La Vera – Toscal. Oli mukava pitkästä aikaa tehdä matkaa kävellen, mutta vaikka oli osin pilvistä, kuumuus oli hiostavaa. Mutta kävellessä näkee ja kokee niin paljon enemmän kuin autolla kulkien, että se on ”vaivan” arvoista.

Näimme muun muassa vapaana kuljeskelevia ankkoja, löysimme Tafuriasten bodegan (joskus vielä etsimme Tajinasten bodegankin), ja Toscalissa vietimme mukavan illan ystävien luona.