Koulun alkua odotellessa

Tila

nar

Ajelimme pari päivää sitten asioimaan puusepänliikkeessä, joka sijaitsee vanhan tien varressa pohjoisen lentokentän kohdalla. Sinne pääsee onneksi pikkuteitä, vain Matanzan ja Sauzalin välin joutuu ajamaan moottoritietä. Orotavasta Matanzaan pikkutie kulkee TF-5:n eteläpuolella, Sauzalista eteenpäin (siis Santan suuntaan) ajeltiin moottoritien pohjoispuolella.
Ensimmäinen kuva on paluumatkalta ennen Los Naranjerosta, tien vierustalla kasvaa kaunista puustoa. Toinen kuva on TF-5:lta väliltä Sauzal – Matanza. Teide erottuu ohuen caliman takaa.

Koulut alkavat täällä syyskuun alussa niin, että Infantil, Primaria ja Secundaria aloittavat 9. päivä, Bachillerato (’lukio’), ja muut opinnot 10. päivä tai sen jälkeen. Nuorten rokotukset saataneen tehtyä ennen koulujen alkua. Koulu alkaa näillä näkymin lähiopetuksena, hygieniamääräyksin ja maskien kanssa.

Päivän refrán: ”Libro cerrado, no saca letrados” tarkoittaa, että kirjat, joita ei lueta ovat hyödyttömiä.

Casas

Tila

casa

Miksi en pidä moottoriteistä? Siksi, että vauhtia on pelottavasti liikaa ja autoja myös. Eikä vauhdissa ehdi mitään nähdä.

Ajelimme tänään Carretera Generalia (ei siis autopistaa) Orotavasta Ravelon kautta Lagunaan. Tämä Carretera on ollut päätie ennen moottoritien rakentamista. Tie mutkittelee läpi kylien autopistan yläpuolella rinteillä viljelysten ja asutusten keskellä. Pidän näistä maisemista. Silmäni lepää paitsi maisemissa niin myös talojen raikkaissa vaihtelevissa väreissä. Täällä ei ilmeisestikään julkisivulautakunnat määrää rakennusten värejä, vaan jokainen saa valita mieleisensä. Kaikkia värejä löytyy ilahduttavasti. Eivätkä talotkaan ole laatikkoarkkitehtuuria.

Carretera general

Tila

carr

Jos inhoaa moottoriteitä (niinkuin minä) ja haluaa hienoja näköaloja, kannattaa Puertosta La Lagunaan ajaa ”vanhaa” tietä, carretera generalia, sitä, joka on ollut päätie ennen moottoritien rakentamista. Orotavasta tie menee pikkukylien kautta ja aluksi Titsa 101:n reittiä Santa Ursulan ja La Victorian kautta. Matanzassa sitten tuleekin ensimmäinen tenkkapoo, koska tie nousee ylös (-> Ravelo) ja siellä on paljon yksisuuntaisia osuuksia ja risteyksiä. Eikä maan tavan mukaan niin kovinkaan paljon suuntaviittoja. Mutta yrityksen ja erehdyksen metodilla osaa.

Loppureitti kulkee Ravelon (Sauzalin yläkyliä), Agua Garcian ja Ortigalin kautta pohjoisen kentän tienoille. Tällä reitillä pysytään koko ajan moottoritien yläpuolella.

No, me olemme ajaneet reitin ehkä parikymmentä kertaa, ja viimeksi eksyimme vain kerran Matanzan kaduilla. Reitillä on, paitsi hienoja maisemia, myös huikaisevan jyrkkiä katuja. Tämä seikkailu kannattaa kokea.

Olemme ajelleet pitkin kyliä etsimässä rautakauppoja, joista olemme saaneet paikallisilta vihjeitä. Hinnat vaihtelevat, samoin valikoimat, ja Orotavan iso kuuluisa rautakauppa on kallis. Viimeksi kävimme Baldioksen kylän ferreteríassa, joka on pohjoisen lentokentän takana, Genetossa päin. Maantiede tulee tutuksi – sauna on rakenteilla jo, siitä rautakauppatarve.