Eilinen meni ajomatkalla läpi Ranskan. Auringonkukka- ja maissipeltoja, viiniviljelyksiä, niitä riitti. Ikävä kyllä täällä päin ei näytä olevan violettina lainehtivia laventelipeltoja, joita olemme aiemmin nähneet Provencessa.
Yövyimme Bayennessa, lähellä Espanjan rajaa, sinne jatkamme. Aamiaisella oli, tietysti, croissanteja.
Tämän päivän reitti: Séte – Orange – Gap. Orangessa tilasimme eräässä kahvilassa punaviiniä ja kaasuvettä, saimme valkoviiniä ja tavallista vettä. Pitäisiköhän alkaa opetella ranskaa? – Edelleenkään en halua käyttää englantia, ellei ole mikään pakko, sillä siinä ei ole mitään haastetta.
Mitä tänään näimme? Viiniviljelyksiä, oliivipuita, hevosia. Alpit lumihuippuineen alkavat lähestyä. Huomenna jätetään Ranska taakse.
Aamulla lähdimme Andorrasta tehden ensin pienen mutkan Espanjan puolelle ja sitten rajan yli Ranskaan. Jätimme Pyreneitten vuoriston taakse ja suuntasimme kohti Välimerta, tuttua, aikaisemmin kulkemaamme reittiä Perpignan – Narbonne – Béziers ja kohti Sèteä. Sitten alkoi matka jo uuvuttaa. Löysimme majapaikan tienvarsihotellista, joka oli edullinen (ei ehkä muita asukkaita), mutta suihku ei toiminut. Siitä tuli vain kiehuvan kuumaa vettä. Väsyneenä ei jaksa valittaa!
Espanjaa ei tänään ymmärretty missään käymistämme paikoissa. Täytyi vaihtaa englantiin, vaikka mieluummin asioisin espanjaksi.
Eilinen sitten ajeltiinkin rauhallisemmin, ranskalaista maalaismaisemaa ihaillen. Huomaa kyllä, että tämäkin on viinimaa: viiniviljelyksiä – ja laventelipeltoja – oli kaikkialla reitin varrella.
Löysimme mukavan paikallisen ravintolan maaseudulta, söimme maittavan päivän menun, vaikka ruoka oli siinä mielessä yllätys, että tilatessa ranskankieliseltä listalta, emme tienneet tarkasti, mitä tuleman pitää. Espanjan kielellä kuitenkin tulee toimeen yllättävän hyvin, monet osaavat ”poco”, ja ainakin ymmärtävät.
Löysimme uudestaan (kaksi vuotta sitten edellisen kerran) Avignoniin ja majoituimme tutulle leirintäalueelle Rein-joen rannalle.