Taas löytyi guachinche, jossa en ole aiemmin käynyt. Minut ja ystäväni vei sinne jardinero, täkäläiseen lounasaikaan. Väkeä oli paljon, kaikki paikallisia ja puheensorina oli kova. Ruoka ja viini olivat tässäkin paikassa hyviä ja edullisia. Kun on löytänyt nämä viinitilallisten ruokapaikat, ei enää mielellään syö turistiravintoloissa, joissa hinta on korkea (ainakin täkäläisittäin) ja laatukin monesti vähän niin ja näin. Voi viikkoturistiparkoja, jotka eivät tiedä mitään guachincheista!

Missä tämä paikka oli? Teiden tietä ajeltiin ensin Orotavan kaupungin yläpuolella olevaan liikenneympyrään, josta käännyttiin Realejokseen päin ja sitten kohta noustiin ylemmäs rinteeseen… Epätarkka ohje, mutta siellä se oli.

P.S. Äänekkäästä puheensorinasta tuli vielä mieleen kokous, johon pari iltaa sitten osallistuin. Se oli erään asuinkerrostalon comunidadin kokous. Täällähän ei ole asunto-osakeyhtiöitä, vaan asuntojen omistajien yhteisö (comunidad) päättää talon asioista.
Näissä comunidadin kokouksissa on mahdotonta pysyä kärryillä keskustelusta. Kaikki puhuvat, koko ajan ja yhteen ääneen. Se on kaoottista. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta comunidadin kokouksessa. Sitten myöhemmin saapuvasta pöytäkirjasta täytyy yrittää selvittää, mistä oli kysymys!

Lauantain iltaohjelmamme oli seuraavanlainen – jo perinteinen: kokosimme autolastillisen ystäviä ja lähdimme kohti Matanzaa, josta löytyy useita hyviä guachincheja. Ajelimme mutu-menetelmällä seudun mutkaisia teitä jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, emme menneet aiemmin käytyihin paikkoihin, vaan löysimme taas uuden: Guachinche Pa’ Picar, C/Arrayán, 49, La Matanza.

Hyvä guachinche: Painetut ruokalistat (ei yleistä), paljon valikoimaa, ystävällinen tarjoilu, paikallinen hyvä viini.
Söimme erilaisia kroketteja (croquetas) täytteenä mm. vuohenjuusto ja karamellisoitu sipuli tai pinaatti, kaikki maukkaita. Maistoimme myös makkaroita, mm. chistorras ja morcilla dulce.
Jälkiruokana oli viikunamoussea, hyvää sekin.
Maukasta ruokaa, hyvää seuraa ja edullinen paikka!

Kävimme ystävien kanssa tutustumassa meille uuteen guachincheen La Matanzassa: Casa Yayi, joka löytyy ylhäältä kylän jalkapallokentän viereistä katua ylös rinnettä ajellen. Sijainti on uusi, Casa Yayi on vähän aikaa sitten muuttanut nykyiselle paikalleen.

Ruoka oli hyvää ja viini erinomaisen hedelmäistä. Mitä söimme? Lentejas fritas = paistettuja linssejä sipulin kera (maukkaita!), chipirones = pieniä friteerattuja mustekalan palasia (herkkua!), carne de fiesta = lihaa ja perunoita ja jälkiruuaksi tarta de arandanos = mustikkajuustokakkua (hyvää!).
Ja hinta oli edullinen, kuten guachincheissa yleensäkin, n. 9€/henkilö.

Taas löytyi yksi hyvä ruokapaikka omalle ”Teneriffan parhaat guachincet” -listalleni. Tämä lista pitäisikin laatia, tähän asti se on ollut minulla muistinvaraisena.

Tänään kävimme illallisella guachinche El Cubanossa, tuossa tutussa paikassa hiekkatien päässä. Söimme paistettua juustoa, estampidoa ja bisteciä. Ja jälkiruokaa, tarta de tres leches, sillä yhdellä seurueestamme oli syntymäpäivä. Olimme ensimmäiset asiakkaat, sillä kello oli vasta n. 20. Canariot syövät myöhemmin. 🙂

Ruokapaikkasuositus: Guachinche El Rincon de Fran Matanzassa. Tämä on sama paikka, josta olemme aiemmin hakeneet hyvää uutta viiniä. Nyt söimme ystävien kanssa tässä guachinchessä ensimmäisen kerran ja yllätyimme positiivisesti.

Maistoimme paistettua juustoa, mojoa ja aliolia, chipironeja (ei kuvassa), kastanjoista tehtyjä kroketteja (hyviä, uusi tuttavuus), suussa sulavaa solomilloa sipulin ja perunoiden kanssa ja jälkiruoaksi quesilloa con calabaza. Niin ja tietysti sitä hyvää Victoriassa valmistettua viiniä.

Toistekin mennään, ehkäpä jo huomenna Suomen vieraiden kanssa.

Pitkästä aikaa kävimme ystäväporukalla guachinche Albarotessa. Olipa nautinto käydä siellä. Uniikki ympäristö, suussa sulavat ruuat ja ihanan ystävällinen tarjoilija. Mitä söimme? Alkupaloiksi vihanneskroketteja ja salaattia, pääruuaksi solomilloa paistetun sipulin ja omatekoisten ranskanperunoiden kanssa. Joimme talon valko- ja punaviiniä ja kaasuvettä. Maksoimme sopuhinnan, kymmenisen euroa henkilöltä.
Koko ryhmämme oli ihastunut paitsi paikan tunnelmaan, myös maukkaisiin ruokiin.
Miten sinne pääsee? Mennään Arenaksen kautta kuten mentäisiin Alcampoon, mutta toisesta liikenneympyrästä BP:n jälkeen käännytään La Veran suuntaan. Ajellaan parisataa metriä, ja tynnyri Nuevo Albarote ohjaa perille.
Suosittelen:*****

Kävimme katsastamassa Tacossa sijaitsevan luolaravintolan, jossa kerhon kirjastoporukka kävi muutama päivä sitten. Hieno paikka, tilava, mahtuisi suuriakin juhlia pitämään. Emme syöneet, koska olimme ohikulkumatkalla, mutta ainakin juomahinnat (kolme kahvia ja yksi viini 2,8 €) olivat kohtuulliset. Täytyy joskus poiketa ruokailemaan.

Tänään teimme ruokaretken Carloksen guachincheen Barranco Las Lajasiin. Se on monen mutkan takana pohjoisen lentokentän takana, ja paikka on paikallisten suosiossa, turisteja harvemmin käy. Ruoka oli herkullista ja viini erityisen hyvää! Söimme isännän tekemää salaattia, jossa oli monipuolisesti vihanneksia (mm. tomaattia, sipulia, avokadoa, carambolaa, oliiveja, vihreää salaattia) öljyn, etikan ja yrttien maustamana, jamon serranoa ja juustoa, emännän spesiaalitortillaa, fabada-keittoa ja carne de fiestaa.

Teemme uuden retken samaan paikkaan tiistaina 1.12. puoleltapäivin. Jos haluat mukaan, ilmoittele s-postiini mirgareetta(at)me.com, tai Jussin puhelimeen +34633801420.

Jos haluat todella maukasta ruokaa, hyvää uutta viiniä ja sydämellistä palvelua, ja kaikkea tätä vielä edulliseen hintaan, löydät niitä Bodegón Albarotesta Orotavasta. Paikka on La Montañetan tien varrella, Calle La Güina 2. (Selitys: Aluksi ajellaan kuten mentäisiin Alcampoon tai Leroy Merliniin, mutta liikenneympyrästä BP:n kohdalta käännytäänkin oikealle, jatketaan parisataa metriä ja oikealla on Albaroten tienhaara).

Yksi parhaimmista guachinchepaikoista, joissa olen käynyt!