San Juan

Tila

san

Kävimme viikonloppuna tutustumassa Finca San Juaniin, joka on mainostanut sosiaalisessa mediassa hippimarkkinoita, joita järjestetään kerran kuukaudessa. Fincalla on myös ravintola- ja majoituspalveluita. Paikka on San Juan de la Ramblassa, mutta ei kylän keskustassa vaan TF-5:n yläpuolella. Kun kävimme, finca näytti tyhjältä, vain saksalainen omistajapariskunta oli paikalla.

Lämpöaalto jatkuu, kuuminta on kuitenkin Gran Canarialla ja Lanzarotella. Meillekin ennustettiin +30 astetta. Taivas on täysin pilvinen meillä nyt.

Uutisista:
Afrikasta tulee pakolaisveneitä saarille edelleen ja ikävä kyllä viimeisenä kahtena vuorokautena saarille yrittäjistä on 72 henkilöä kuollut. Huonokuntoisia veneitä, pateras, kaatuu, ihmisiä hukkuu. Osa tulijoista ei kestä raskasta merimatkaa.

Meriveden laatua tutkitaan tehostetusti nyt alkukesästä. Las Palmasin ayuntamiento on saanut vastikään sakkoja päästöjen takia.

Myös melua mitataan, jatkuva kova äänisaaste on haitallista. Täällä ihmiset ovat äänekkäitä, sen huomaa monesti esimerkiksi kahviloissa. – Kerran olimme El Peñonilla musiikkitapahtumassa: oli lähdettävä pois, sillä sitä äänenvoimakkuutta ei kestänyt!
Yli 65dB melu on vaarallisen äänisaasteen raja. Melualtistus voi aiheuttaa mm. unettomuutta, verenpaineen nousua, sydänongelmia.

Itsenäisyys ja mamut

Tila

independencia

Vietimme suomalaista itsenäisyyspäivää ja espanjalaista perustuslain päivää kotosalla ystäväporukassa. Kuvan vuohilauma paimenineen laidunsi talomme nurkilla ja sai miettimään näiden miesten ammatinvalintaa: Ovatkohan kasvaneet maalaismiljöössä ja ”joutuneet” paimeniksi? Ovatko jollekin töissä? Miten tuota yksitoikkoiselta näyttävää työtä jaksaa tehdä? Ovatko käyneet kouluja?

Itsekseni sitten aamutuimaan mietin itsenäisyysasioita – siitä vähän illalla keskusteltiinkin. Kukaan meistä ei ole valinnut syntymämaataan tai -paikkaansa. Tässä elämän lotossa me olemme sattuneet syntymään suomalaisiksi. Eivätkä isämmekään sinne sotaan halunneet (vaikka osa menikin ”vapaaehtoisena”), pakko sinne oli mennä ja uhrata parhaita nuoruusvuosiaan. Edelleen soditaan. Veljiämme ja siskojamme ovat ne syyrialaiset, kurdit, palestiinalaiset ja kaikki muut – maailmankansalaisia me olemme.
Meissä jokaisessa asuu pieni mamu! Minun isäni juuret ovat Ylivieskassa, sieltä nälkävuosina paettiin Amerikkaan – ja myöhemmin Kemiin. (Minä olen niitä Kemiin muuttaneiden jälkeläisiä, vaikka ehkä mieluummin olisin mennyt meren taakse). Äitini on ollut sotalapsena Ruotsissa. – Entä ne karjalaisten jälkeläiset? Luulen, että vähemmistö ihmisistä on jäänyt juurilleen syntymäpaikalleen.
Olen tehnyt töitä pakolaisten keskuudessa ja käynyt solidaarisuus- ja ihmisoikeusprikaateissa mm. Nicaraguassa, Turkissa, Syyriassa. Nähnyt ihmisiä sodan jaloissa ja itsekin pelännyt siellä. Olen matkustellut maailmaa vähän joka puolella, mm. Venäjän läpi junalla Mongolian kautta Kiinaan, laivalla Teneriffalta Brasiliaan, lentäen USA:ssa, Eurooppaa pitkin ja poikin junareissuilla ja autolla, kävellen Pohjois-Espanjan läpi. Niinpä minusta on tullut maailmankansalainen ja pakolaisten puolustaja.

Ihmisissä on hyviä ja pahoja kansallisuudesta riippumatta. Tutustuminen kulttuureihin ja ihmisiin rikastuttaa. Kuinka moni pakolaisten vastustaja tuntee henkilökohtaisesti ”muunmaalaisia”?

Omaa mieltäni lämmitti suuresti, kun kanarioystävämme kirjoittivat minulle eilen: ”Sois nuestros mejores amigos”.
Minun teesini tänään: Opiskele kieliä, katsele maailmaa, tutustu kulttuureihin ja etenkin niihin ”muunmaalaisiin”!