Oli pikkutiepäivä. Tosin tietöiden ja navigaattorin eksymisen takia (ei tunne uusia teitä) jouduttiin moottoriteillekin. Silti oma viehätyksensä on siinä, että ajelee pieniä teitä keskellä maaseutua. Kaali- ja maissipeltoja tässä maassa riittää, mutta myös metsiä ja kaupunkeja nähtiin.
Paikallista rahaa nostettiin Polski Bankomatista, hyvin se toimi suomalaisella kortilla.

Korkeita ja värikkäitä kerrostaloja oli kaupungeissa: täytyy ollakin, sillä asukkaita Puolassa on yli 40 miljoonaa. Kävimme myös yhdellä pienellä paikallistorilla ja matkan varrella syömässä pirogi – piirakoita hapankaali-sienitäytteellä.

Yöksi jäimme Miedzyrzecz:iin. Nimestä puuttuvat väkäset ja heittomerkit: liian vaikeaa. Tässä kielessä on ollut ylimäärin z-kirjaimia, koska niitä on lähes joka sanassa ja useampi kappale jokaisessa.

Yövyimme Motel Jumarissa: yllättävän siisti ja viihtyisä sekä edullinen majapaikka huoltoaseman takapihalla. Valintakriteerit ovat samat kuin aiempina vuosina: Wi-Fi ja parkkipaikka tarvitaan. Monesti joudumme ”keskelle ei-mitään”, sillä parkkipaikkoja on yleensä huonosti kaupunkien keskustoissa.

Aamulla aikaisin olimme lähdössä Jindrichuv Hradecista (heittomerkit, väkäset ja pyörykät taas puuttuvat), mutta kuinka ollakaan, auton akku oli tyhjä. Meillä oli ollut matkajääkaappi päällä ja se oli syönyt virran. Onneksi hotellin tarjoilija soitti meille apua, itse olisi ollut mahdotonta millään kielellä selittää olinpaikkaamme. Kuluihan siinä kotvan aikaa, ennenkuin apu tuli ja euroja se maksoi, mutta saatiin virtaa ja jatkettiin matkaa kohti Puolan rajaa. Iltasella saavuimme sitten Lodziin, apartamentoshotelli oli varattu ennakkoon ja löytyi aika helposti.

P.S. Ja ne passitkin löytyivät laukustani, joka on aiemminkin syönyt tavaroita. Kaikki hyvin siis.