Ei muuten pidä paikkaansa että Día de la Cruzia vietetään vain paikkakunnilla, joiden nimessä on Cruz, vaikka näin on Teneriffalla väitetty! Täällä Almagrossa oli suuri koko illan kestävä fiesta hostellimme lähellä: yksi koristeltu risti, mutta sitä enemmän kaikkea muuta, syötävää ja juotavaa, musiikkia, laulua ja tanssia ja ilotulituksia.

Ajoimme Madridiin laajojen viljelysten halki: pelto punaisenaan unikkoja kuvassa. iPhonen navigaattori ohjasi meidät suoraan lentokenttähotellimme parkkihalliin. Miten sitä ennen osattiin päämäärään?

Hieman kulttuuria: Almagro on kaupunki, joka tekee tunnetuksi Cervantesin Don Quijotea. Tämän sankarin tarina alkaa La Manchasta, niinpä kaupungissa myydäänkin paljon kaikenlaista Don Quijoten nimellä ja logolla. Ostin yhden pienen lastenkirjan (helppolukuinen 🙂 ) taistelusta tuulimyllyjä vastaan, luin sen ja mieleen palautui Cervantesin maailmankuulu kertomus 1600-luvulta.

Almagro on pieni n. 9000 asukkaan kaupunki Castilla-La Manchan itsehallintoalueella. Pääkaupunki Madrid sijaitsee n. 150km Almagrosta pohjoiseen.

Kaupunki on vanha, ainakin roomalaisajalta, mutta myös pronssiaikaan viittaavia löytöjä on tehty.

Kapeita katuja, vanhoja rakennuksia, pieniä putiikkeja, kirkkoja, niitä ainakin löytyy. Ihmetystä herättävät asuntojen ulko-ovien päälle asennetut verhot. Niiden merkitys on vielä epäselvä; äänieristys, kylmä/lämpöeristys?

Mukava pikkukaupunki, jossa tänään vietetään Día de la Cruz -fiestaa, kuten Teneriffallakin.

Tänään alkoi ajomatkamme kohti Madridia. Etenemme pikkuhiljaa: reitti kulki Málagasta Córdoban ohi Ciudad Realin lähellä sijaitsevaan Almagron kylään.

Mitä näimme? Oliivipuuviljelmiä satoja hehtaareja, viljapeltoja niin kauas kuin silmä kantaa, viininviljelyksiäkin.

Rautatie kulkee halki maiseman, myös lentokenttä on lähellä.

Meri on kaukana, vesistöjä ei ole, muutama lähes kuiva joenuoma ylitettiin.

Nyt aikeena on tutustua Almagron kylään. Ainakin vastaanotto Hostal Los Escudossa oli ystävällistä.

Yövyimme Algecirasissa sataman tuntumassa halvassa hotellissa. Satamasta pääsee Afrikan puolelle mm. Tangeriin. Alue ei vaikuttanut yhtään espanjalaiselta: tummia marokkolaisten näköisiä miehiä ja huivitettuja naisia joka puolella. Asunnottomia oli kaduilla, kulkijoita likaisissa vaatteissa.

Ravintolat olivat kuten muslimimaissa, ei sianlihaa eikä alkoholia.

Tänään jatkamme Malagaan.

Eilen saavuimme iltahämärissä sateisessa säässä Huelvaan. Ajoimme kohti Sevillaa – moottoritietä pimeässä ja välillä kovassa sateessa. Se ei ollut mukavaa matkantekoa: inhoan moottoriteitä!

Mutta kaksi onnenkantamoista sattui. Ensiksi yhden Cepsa-huoltoaseman pihalla toimi wifi. Varasin booking.comista halvimman ja lähimmän hotellin. Toinen onnistuminen oli hotelli. Se sattui olemaan Hotel Lince Aznalcazarissa, Sevillan maakunnassa, keskellä ”ei mitään”. Mutta hotelli oli tosi siisti, huone hyvä ja palvelu ystävällistä. Hintakaan ei ollut paha, 40€/yö.

Aamulla ajelimme virkeinä ja valoisassa, tosin sateisessa säässä, oliivipuumetsien ja viiniviljelysten ohi ensin Tarifaan, jonka näköalapaikalta olemme aiemmin katselleet Afrikan mannerta. Nyt sitä ei pilvien takia näkynyt.

Sitten ajoimme Gibraltarille, joka sekin oli pilviverhon takana. Näimme kuitenkin apinat! Ne olivat jääneet viime reissuilla katsomatta, mutta nyt ne on nähty. Matka voi jatkua.