Taas olen matkalle lähdössä, tällä kertaa Barcelonaan, Tenerife Nortelta. Nyt piti näyttää myös certificado de viaje, aina sitä ei kysytä. Miksi Barcelonaan? No siksi, kun se mies, joka on ollut koko kesän Suomessa, lähti tänään ajelemaan autolla kohti Barcelonaa, josta sitten palaamme Teneriffan kotiin yhdessä.
P.S. Orotavan kotia vartioi jardinero, tämä tiedoksi siitä syystä, kun somessa varotellaan näistä ”lähden lomalle”-viesteistä.
Tänään kävimme ”rajan pinnassa” Tornio-Haaparanta-Kukkolankoski. Torniossa ihailimme ystävien kahdeksannen kerroksen asunnon kauniita näkymiä: päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Haaparannan puolella oli sattumalta juuri tänään Haparanda Marknad Ica-Maxin edessä. Myyjät olivat niitä samanoloisia mamu-kauppiaita, joita meillä Puertossa ja Santa Cruzin markkinoillakin on. Tuotteetkin lienevät melkein samat. – Ostin silti yhden tunikan.
Kukkolankoskella kävimme ihailemassa vuolaana virtaavaa Tornionjokea. Ostimme lähituotteita: Kaakamosta pyydystettyä Perämeren lohta, kun siika ei kuulemma vielä pariin viikkoon nouse jokeen lipottavaksi.
Tänään siirryimme Oulusta pohjoiseen, ylitimme poronhoitoalueen rajan ja päädyimme Kemiin telttailemaan. Nyt täällä on kesä (aiemmalla käynnilläni oli vielä kylmää), mittarissa on +20 astetta varjossa, aurinko paistaa ja sääsket syövät. ”Teltassa yöpyminen on nyt trendikästä” otsikoi Pohjolan Sanomat tänään, 11.7. Täytyy siis seurata aikaansa!
Siirtymävaihe Etelä-Suomi -> Pohjois-Suomi. Maisemat olivat tyypilliset suomalaiset: metsää, tietä ja jonkin verran peltoja. Tänään liikkeellä olin tavallista enemmän matkailuautoja ja -vaunuja, varmaankin, koska viikonloppuun sisältyy monta eri tapahtumaa: Tangomarkkinat, Ruisrock, Asuntomessut. Me emme menneet mihinkään niistä, vaan ”omien” luo Ouluun.
Puistokävelyllä Oulussa: tuomi kukkii, Tähtitornin kahvila on avoinna kuten aina kesällä. Kävimme myös katsomassa Heinäpään muuntuvaa Isolaatio-teosta, johon halukkaat saavat käydä spreijaamassa omia teoksiaan. Hieno juttu, että nuorisolla on nyt laillisia paikkoja, jonne maalata.
Eilinen oli pitkästyttävä, väliin sateinen moottoritiepäivä. Rekkajonojen ja meluvalliseinien ympäröimänä nähtävää ei juuri ollut. Puuduttavaa. Varsovan kaupungin läpi ajaminen kesti iltapäiväruuhkassa kolme tuntia! Muutamia pilvenpiirtäjäkuvia sain napattua autosta.
Lopulta löysimme hotellin kaupungin pohjoispuolella, moottoritien vierestä: väsyneinä nukkumaan.
Tšekin läpi ajoimme aikamoisen sateen saattelemana. Ohitimme viime kerrasta miellyttävänä kokemuksena muistiin jääneen Ceske Budejovicen (nimessä on monta ylämerkkiä, kirjoitusasu nyt suomalaisittain) – harmi, olisin halunnut käydä kaupunkikävelyllä, mutta kun satoi, se jäi.
Prahan ohitimme ja päädyimme yöpymään melkein Puolan rajalla pienessä kylässä Tanvaldissa sijaitsevaan Hotel Boniin. Hotellin ravintolassa söin tämän reissun parasta kalaruokaa, paistettua nieriää. Kalankasvatusallas on hotellin pihalla. Uusittu ja vieläkin remontin alla oleva hotelli oli siisti ja hyvä yhden yön majapaikaksi.
Itävallan Attersee-järven rannalta löysimme miellyttävän ja romanttisen majapaikan Gasthaus Berndtin, jossa on hyvällä maulla ja tyylillä yhdistetty vanhaa ja uutta. Kauniita yksityiskohtia ja vanhoja huonekaluja: viihtyisää. Oli matkamme ensimmäinen sadepäivä, mutta se ei haitannut.
Ajoimme Garda-järvelle, tuonne italialaisten kuuluisalle lomapaikalle. Siellä olikin paljon väkeä sunnuntaita tai lomaa viettämässä, rannalla tai vesillä. Veneitä oli paljon, samoin leija- ja purjelautailijoita. Sää suosi, mittari näytti 29,5 astetta.
Viini kukkii näillä seuduilla.
Ympäri järven on paitsi asutusta, myös ravintoloita ja majoituspaikkoja. Tämä osa Italiaa siis vaikuttaa eläväiseltä, kuten suuret kaupungitkin, mutta pohjoisen maaseutu on hiljaista.
Emme jääneet Gardalle, mutta kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä pizzat. Täytyyhän Italiassa yksi pizza syödä, vaikka ne Oulun pizzat, joista olen kirjoittanut aiemminkin, vievät kyllä vieläkin voiton.
Auton navigaattori sanoi sopimuksensa irti ja pimeni. Nyt siis minä olen kartanlukijana ilman navigaattorin apua. Toisin paikoin se on hankalaa, kun italialaisilla ei ole riittänyt kaikkiin risteyksiin tienviittoja, mutta arvailemalla osuimme oikeaan. Päädyimme Itävaltaan, jossa yövyimme.
Ranskan Alpit ylitimme eilen. Näköalat olivat päätähuimaavia. Vuoristotiet kiemurtelivat rinteillä, näimme lumihuippuja ja kyliä laaksossa, järvien turkoosia vettä ja kirkasvetisiä vuoristopuroja.
Sitten saavuimme Italian puolelle, jossa reitillemme osui kymmenkunta tunnelia. Pysähdyimme ”Italian Oulussa” Oulx:ssa, sitä kautta ajoimme jo edelliselläkin kerralla.
Torino-Milano väli ajeltiin pääosin pikkuteitä. Meitä ihmetytti se, että kylät näyttivät nukkuvilta, luukut olivat ikkunoissa tiukasti kiinni, ihmisiä ei juuri näkynyt. Ravintoloita tai majoituspaikkoja oli harvassa. Teiden varsilla oli paljon roskia: epäsiisti vaikutelma. Pelloilla näytti kasvavan maissia ja hyvin laajoilla alueilla riisiä.
Leirintäalueita ei löytynyt yhtäkään. Niinpä päädyimme yöksi hotellimajoitukseen Monzaan, formulakaupunkiin.