Tänään ei ole kuvia. Niin sydämeen käynyt on se pienen pojan hukkumiskuva, jota sosiaalinen media on levittänyt. Ja toisaalta paahdetaan pakolaisvastaisuutta, puhutaan asiasta, josta ei omakohtaisesti tiedetä mitään.
Minä työskentelin aikoinaan pakolaisten keskuudessa. Kukaan ei lähde maastaan ilman todellista syytä. Tapasin kidutettuja, vainottuja ihmisiä, niitä, joiden oli oikeasti lähdettävä. Kävin Turkin kurdialueilla, joissa todella olimme hengenvaarassa. Näimme poltettuja kyliä, joista kurdit oli tapettu. – Niistä meidät karkotettiin henkemme uhalla. Meitä uhkailtiin, koska olimme nähneet tämän kaiken pahan.
Syyrian kurdialueilla kävin, kun siellä oli vielä rauha. Nyt pelkään, että kaikki ystävät sieltä ovat joko kuolleet tai pakolaisena.
Olen pakolaisten vastaanottamisen puolesta. Tämä maailma on meidän, yhteinen. Miksi ihminen ei koskaan viisastu? Sotia, kriisejä, epäoikeudenmukaisuutta loputtomiin…
