Pitkästä aikaa suomalaista ”perusherkkua”: lättyä ja hillahilloa (huom: minun murteessani lakka on sitä, millä puuta käsitellään). Hyvää oli!
Vihjeeksi tulevalle viikonlopulle: Timanfayassa on mielenkiintoisia näytöksiä pe 19.4. klo 21 ja la 20.4. klo 21.
Teneriffan venezuelalaiset, joita on uutisten tietojen mukaan saarella 3900 henkilöä, äänestivät eilen maansa vaaleissa. Äänestyspaikkana täällä oli Santa Cruzin konserttitalo. Ihmettelinkin väenpaljoutta talon ympärillä, kunnes televisiosta näin, mikä tapahtuma oli.
Aamulla tulivat tulokset: Nicolás Maduro voitti! Hienoa Venezuela!
Sunnuntaiajelulle? Kuvassa Garachico Mirador de Garachicosta nähtynä.
Kotiparvekkeella kukkii: aloe vera hehkuu oranssina ja toinen, täysin ilman multaa, vain veden ja valon voimalla elävä, koukusta riippuva kasvi (nimeä en tiedä) violetinpunaisena.
Meidän talomme alakerran moottoripyöräliike on muuttanut Realejokseen ja tilalle on tänään avattu Informatica -liike. Apua saanee kaikenlaisissa tietokone- ja puhelinasioissa. Näyttävät palvelevan 24/7 (ainakin netissä). Hyvä tietää!
Palmalainen ruiskakku, bollo de centeno: leivottu ruisjauhoista, lisätty rasvaa, makeutettu sokerilla, maustettu kanelilla, sitruunalla, aniksella ja ripauksella suolaa. Maistuu hieman pehmeältä piparkakulta. – Ruista siis käytetään täällä, mutta leipää siitä tekevät vain saksalaiset. 🙂
Puertossa Calle La Hoyan remontti alkaa olla lopuillaan, Avenidan puoleinen pää on vielä työn alla. Katu saa uuden päällysteen.
Santa Cruz de La Palman vanha kaupunki oli todella kaunis kapeine katuineen ja värikkäine taloineen. Jotakin samaa tunnelmaa kuin La Lagunassa kaupungissa oli, mutta silmää hiveleviä yksityikohtia ehkä enemmän.
Tässä yksi kapeista kujista ja pari näkymää parvekkeiden taloon.
Lauantaina teimme pohjoisen kierroksen. Aikaa kului noin viisi tuntia 150 km matkalla. Serpentiinitiet vaativat sen, että matkanopeus on nelisenkymmentä kilometriä tunnissa. Se on hyvä vauhti: ehtii katsella maisemia. Ja katseltavaa tällä kierroksella todella oli. Banaaniviljelyksiä oli enemmän kuin olen koskaan missään nähnyt aiemmin. Saari on jylhä jyrkkine kallioineen ja keväänvihreää näkyi paljon. Männyissä näkyi aiempien palojen aiheuttamaa mustumista rungoissa, vaikka puut olivatkin jo hyvin toipuneita. Näimme myös lehmiä laitumella. Bodegassa maistoimme pohjoisen viiniä, joka oli pehmeämpää kuin eteläinen.
Eteläinen kierros saarella:
Oli tuulinen päivä. Ajelimme kohden saaren asumatonta eteläkärkeä ja Teneguia-tulivuorta, joka tunnetaan purkauksestaan vuodelta 1971. Kanarianmarketat ja unikot kukkivat, rannikolla näkyi paljon banaaninkasvatusta ja myös kasvihuoneviljelyä. Etelän viini oli – yllättävää kyllä – kirpeää ja voimakkaan makuista.
Palasimme saaren halki, vuoren sisällä kulki 2,8 km pitkä tunneli.