Eilen oli musikaalipäivä. Jonotimme liput saman iltapäivän näytökseen Times Squarella. Näimme ihastuttavan Anastasia-musikaalin Broadwayllä: kaunis teatterisali, visuaalisesti kauniit lavasteet, upeat puvut ja tietysti lahjakkaat näyttelijät! Tarinankin on vaikuttava. Tsaariperhe jäi Venäjällä vallankumouksen jalkoihin ja tuhottiin, mutta elämään jäi huhu siitä, että tytär Anastasia olisi päässyt pakenemaan. Pääsikö hän Pariisiin, vai oliko kaikki vain isoäidin haaveunta?
Ihanat häät, mukavalla pienellä omalla väellä. Menimme ensin City Clerks Officeen, jossa turvatarkastuksen jälkeen pääsimme jonottamaan vuoroamme. Olin todistajana, joten papereihin tuli heti alkuvaiheessa myös minun allekirjoitukseni. Jonottajia oli paljon, mutta meidän nuorenparimme vuoro tuli melko pian. Itse seremonia oli lyhyt, kaksi kertaa he lupasivat ”I do”, morsian sai sormuksen ja suukot. Tunnelma oli vapautunut ja iloinen.
Kuvaajana oli poikani tuttava, chileläislähtöinen nuorimies, joka halusi kuvata paria erilaisissa paikoissa kaupunkiympäristössä. Niinpä kävelimme Brooklynin sillalle saakka ja takaisin.
Jos haluaa nopeasti naimisiin NYC:ssä, se on helppoa: City Clerkistä lupa, harkinta-aika on 24 tuntia, sitten vaan jonottamaan vihkimisvuoroa. Esteettömyystodistusta Suomesta ei tarvittu. Muutamia papereita apostille-leimoineen täytyy vielä hankkia vihkimisen jälkeen täältä, jotta avioliiton voi virallistaa Suomessa.
Koko päivä on kuljettu kaupungilla. Aamulla kävelimme Hudson-joen rantaa etelään ja näimme mm. 9/11 muistomerkin ja etäältä myös Vapaudenpatsaan. Empire State Building, sekin on vilahdellut talojen välistä. Sitten käytiin Macyn tavaratalossa ja muutamassa pienemmässä liikkeessä.
Ihmisiä, autoja, tungosta ja hälyä, niitä riittää.
Tietysti kävelimme myös Central Parkissa, josta osassa muistellaan John Lennonia.
– Nuoripari kävi hakemassa luvan naimisiinmenoon City Clerks Officesta.
Matka New Yorkiin sujui hyvin, vaikkakin Madridissa piti juosta (ja pari km ajaa junalla) lähtöportille toiseen terminaaliin. Täytyy kehua Iberiaa lentoyhtiönä, toimi hyvin, oli ajallaan ja palvelu ystävällistä.
JFK:n kentällä poikani oli vastassa ja sitten ajettiin keltaisella taksilla Manhattanille Hotel Janeen. Se on vanha historiallinen hotelli, johon Titanicista pelastuneet majoitettiin.
Väsymys ja jet lag olivat eilisen. Tänään lisää itse kaupungista.
Matka alkaa. Onneksi lähtö Madridiin on pohjoisen kentältä, niin kotoa oli lyhyempi matka, eikä tarvinnut ihan aamuyöstä lähteä. En kuitenkaan osannut jännitykseltäni nukkua, mutta se on tavallista minulle.
Madridissa sitten täytyy vaihtaa terminaalia, junalla, ja vaihtoaikaa on vain reilu tunti. Katsotaanpa sitä sitten siellä.
– Pohjoisen kentälle on remontin jälkeen ilmestynyt mukavan näköisiä lepotuoleja (yläkuva).
Yllättäen toinen banaanikasvimme näyttää alkavan kukkia! Entistä satoakin on vielä syömättä, mutta saahan näitä uusia vielä tovin odotella.
Appelsiinit ovat vielä vihreitä ja hieman pölyisiä kaiken sen caliman jälkeen, mitä täällä on tänä kesänä leijaillut ilmassa.
– Huomenna on sitten se odotettu päivä, kun lähden kohti New Yorkia. Laukut on pakattu, kone lähtee aamulla. Morsiuspari, poikani ja miniä, sekä miniän äiti ja sisar tulevat Suomesta, tyttäreni Berliinistä. Jännittävää ja tunteikasta, kolme (pientä) pakettia nenäliinoja on varattu ilon kyyneliin.
P.S. Kävijälaskuri blogista on kadonnut. Harmi, lähes 300 000
kävijää. En tiedä, saako sitä palautettua, enkä nyt ehdi asiaan perehtyäkään. Luotan kuitenkin teihin vakiokävijöihin oli laskuria tai ei. Kiitos teille, että jaksatte kulkea mukanani!
Tänä viikonloppuna (pe-su) vietetään Pinoleren museoalueella perinteisiä artesaanimarkkinoita, Feria de artesanía Pinolere. Tänään sinne vielä ehtii.
Me kävimme siellä eilen ja ehdimme juuri ennen sadetta kiertää koko alueen. Monenlaisia käsityötuotteita siellä oli ja tämän vuoden erityisteemana ovat sorvatut puutyöt. Teema vaihtelee vuosittain, olen käynyt mm. mustan possun feriassa ja juustoferiassa.
Nukkekotiin sain täydennystä: kanarialaisen parvekkeen.
Kävimme pitkästä aikaa syömässä Carlosin guachinchessä Barranco Las Lajosissa. Olipa taas niin maukasta ruokaa: isännän tekemää oliiviöljyllä kostutettua yrttimaustettua salaattia Serranon kinkulla, costillas con papas fritas ja talon erittäin täyteläinen punaviini. Mielestäni tämä on seudun paras guachinche, vaikeasti alkuun löytyvä, mutta meidän automme osaa sinne jo melkein itsestään.
Muutenkin guachincheja kannattaa suosia, ne ovat paikallisten omia pienyrityksiä. Täällä Teneriffan pohjoisessa niitä on paljon, mm. Orotavan ja Matanzan alueilla. Me täällä asuvat annamme mielellämme vihjeitä paikoista.