Toiveita toteutuu

Tila

maat

Muistelua:

Olen aina haaveillut maailmalle muuttamisesta. Ja haaveet käyvät toisinaan toteen: minä asun jo yhdeksättä vuotta Teneriffan saarella, johon olen iki-ihastunut.
Olin pitkään haaveillut myös junamatkasta Siperian halki, sen toteutin ennen Teneriffalle muuttamistani. Hieno ja mieleenjäänyt reissu – kerran elämässä tehtävä.

Olin vuosia haaveillut myös Camino de Santiagosta, historiallisesta pyhiinvaellusreitistä Pohjois-Espanjassa, tarkemmalta nimeltään Camino Francés, Ranskan rajalta Roncesvallesta läpi viini- ja viljelysalueiden, yli vuorten, 790 km Santiago de Compostelan kaupunkiin Galiciassa. Mutta yksin en halunnut vaellusmatkalle lähteä.

Mutta noin viisi vuotta sitten tapahtui se kohtaaminen, joka muutti elämäni suuntaa: tapasin miehen, joka melkein ensitapaamiselta halusi lähteä kanssani kävelemään tuon tunnetun reitin, jonka nykyään vaeltaa noin 200 000 henkilöä vuosittain, kuntoilun ja seikkailun takia, rajojensa testaamiseksi. Harvemmin enää nykyään kukaan tekee sitä uskonnollisena suorituksena, emme mekään.

cam2

cam1

Kuusi ja puoli viikkoa kävelimme repuin ja rinkoin varustautuneena, ilman taksikyytejä tai vain osittaista matkan suorittamista. Minä sain rakkoja jalkoihini jo alkutaipaleella, mutta periksi ei annettu. Monta mieleenpainuvaa taivalta matkalta jäi, monta mukavaa muistoa erilaisista majoituksista. Muistan muutaman sateisen päivän, jolloin tarvoimme märillä pelloilla, joista tarttui kenkien pohjiin paksut kerrokset tiivistä savea. Muistan aina, kuinka kuukauden kävelemisen jälkeen pääsimme yöpymispaikkaamme auton kyydissä – kuinka helppoa eteneminen olikaan! Mutta jokaikisen caminokilometrin vaelsimme. Lopulta kävelysauvanikin väsyi ja katkesi, siellä, minne mukana tuodut oman elämän taakkakivet jätettiin.

Nykyään asun tämän vaelluskumppanini kanssa yhteisessä talossamme, jonka pihalta voimme ihailla Espanjan korkeinta tulivuorta Teideä ja aina niin vaikuttavaa ja voimakasta Atlantin valtamerta.

Erityistä on, että olemme molemmat syntyisin samasta pienestä pohjoissuomalaisesta kaupungista, kulkeneet elämänpolkujamme mutkikkaasti aivan eri teitä ja sitten täällä valtameren pienellä saarella kohtasimme. Ehkäpä meille molemmille on sattunut samanlainen matkustusgeeni, sillä kumpikin olemme kulkeneet paljon eri puolilla maailmaa jo ennen tapaamistamme ja tutustumistamme.

Yhdessä olemme jo kartuttaneet magneettikokoelmaamme ajellen kolmesti Euroopan halki edestakaisin, n. 15 000 km kesässä.

Tänään, yllättäen, asuinkumppanini kysyi minulta sen kysymyksen, jota olen niin pitkään odottanut: – Joko meidän olisi pian aika lähteä yhdessä reppureissumatkalle maailman ympäri?

P.S. Tämä kertaus teille vakiolukijoilleni on siksi, että lähetin päivityksen myös toisaalle; kerron myöhemmin, jos jotakin kuuluu.

Calima

Tila

cali

Keltainen calimavaroitus on voimassa tänään Saharan hiekkamyrskyjen takia. Niinpä Teide on lähes näkymättömissä, samoin meri, eikä Puertoonkaan meiltä kovin selkeästi näy.
Keuhko-ongelmaisilla voi olla hankalaa nyt. Minulle calima tekee joskus kurkun karheutta ja silmiäkin hiekkapöly voi ärsyttää.
Autot ja terassit saavat pölykerroksen ja uima-altaan pohjastakin hiekan huomaa.
– Ennusteen mukaan caliman pitäisi olla huomenna jo poissa.

Minigolf

Tila

min

Kävimme pelaamassa minigolfia La Pazissa, Puertossa. Mukava rata, sopivan vaikeita esteitä ja miellyttävä miljöö. Las Amercasin minigolf on kyllä visuaalisesti näyttävämpi (barcelonalaistyylistä mosaiikkia), mutta se on kalliimpi ja ehkäpä enemmän turistipaikka. Ainakin eilen kaikki muut pelaajat olivat paikallisia.
Peli on kyllä muuten mukavaa, mutta jostakin syystä minä saan aina eniten pisteitä (= häviän). No, osallistuminen on tärkeintä.

Puchero Canario

Tila

puchero

Uskokaa tai älkää, mutta eilen söin ensimmäistä kertaa Puchero Canariota, kanariankeittoa. Olen tosin nähnyt sitä aikaisemminkin keitettävän, esim. La Floridan kyläjuhlissa, mutta siellä en ole jaksanut jäädä annosta jonottamaan.

Näin ystävämme kertoi valmistavansa keiton:

Pucheroon keitetään ensin garbanzot eli kikherneet naudanlihan, sipulin ja valkosipulin kanssa, mausteena suola. Sitten lisätään lihat ja makkarat (porsaan kylkipaloja, kanaa, chorizo-makkaraa) sekä vihanneksia: calabaza-kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kaalta, perunaa, porkkanaa, vihreitä pitkiä papuja (langoilla nyyteiksi sidottuna), bataattia, purjoa, maissia. Keitetään kypsäksi.

Liemestä valmistetaan lisäkkeeksi escaldon: kulhon pohjalle laitetaan hieman chiliä ja sitten lientä keitosta. Tähän sekoitetaan gofio-jauhoa.

Lautaselle annokseen kootaan keiton kaikkia komponentteja, päälle lorutellaan hivenen oliiviöljyä ja viinietikka, sekä nokare escaldonia.

Ruoka oli erityisen hyvää. Tärkeää on, että puchero nautitaan hitaasti eri makuja tunnustellen, kertoi emäntämme. Tämä ruoka on hyvin perinteinen ja sitä on syöty usein mm. ystävämme perheessä täällä jo vuosikymmeniä. Palanpainikkeeksi sopii punaviini.

Finca

Tila

fin

Kanarioystävämme, pariskunta, haaveilee muutosta maalle. Kävimme heidän kanssaan tutustumassa erääseen fincaan Los Silosissa. Mahdollisuus olisi viljellä ekologisesti, mikä myös houkuttaa ystäviämme.
Silloin, kun me vielä etsimme taloa, kävimme myös Los Silosissa, muutamaa fincaa katsomassa. Tuolloin kuulimme, että useita saksalaisia on muuttanut seudulle ekoviljelijöiksi. Alueella kasvatetaan paljon banaaneja, mutta myös viiniä, monenlaisia hedelmiä ja vihanneksia.
Toivottavasti ystävät saavat haaveensa toteutetuksi. Minusta viljelytyöhön ei olisi – liikaa työtä – teen mieluummin näitä ”toimistohommia”.

Primavera

Tila

pri

Eilen alkoi virallisesti kevät, siis 20.3. klo 16.15 Kanarian aikaa. Kevät kestää Observatorio Astronómico Nacionalin mukaan 92 päivää ja 18 tuntia, jonka jälkeen alkaa kesä.
– Joka vuosi nämä tarkat vuodenaikojen vaihtumisajat ilahduttavat! Mistäpä sen muusta tietäisi, kun ei ole lumi ja jää maata peittämässä.
Orkideapuut kukkivat, se lienee kevään merkki täällä.

Kävimme etelän kentältä hakemassa tämän talvikauden toiseksi viimeisen Suomesta tulleen vierailijan meille; parin viikon päästä saapuu vielä yksi nuoripari. Kaikki mieluisia kävijöitä!

Miniatyyrejä

Tila

minat

Nyt olen löytänyt kaksi kauppaa, jossa myydään miniatyyrejä, mikä minulle tarkoittaa nukkekotikalusteita. Täällä Teneriffalla harrastetaan lähes joka kodissa ja liikehuoneistossa jouluseimiä, joihin kuuluu paljon monenlaisia pihapiirejä ja kalusteita. Siispä on liikkeitä, joista löydän paljon sisältöä nukkekotiini – ne ei-uskonnolliset jutut.
La Orotavan kaupungissa Calle Viera 23:ssa on suuri, ihastuttava miniatyyriliike, jossa isäntä itse valmistaa esineet. Ellei ovi ole auki, voi koputella ovelle: niin me teimme ja pääsimme sisään.
La Lagunan vanhassa kaupungissa (alakuvat) on Calle Nuñes de la Peña 3:ssa miniatyyriliike, jonka valikoima on pienempi, mutta kiinnostavia pikkutavaroita on sielläkin.
Niin siinä sitten kävi, että jouduimme poikkeamaan Ikean kautta ja hankkimaan uuden vitriinikaapin. Nukkekoti laajenee.

Tarjeta Sanitaria

Tila

sal

Espanjassa on meneillään Tarjeta Sanitarioiden vaihto (Tarjeta Sanitaria on suomalaisen Kela-kortin vastine täällä). Muutettuani Teneriffalle siirsin myös terveydenhuoltoni tänne, ja siis erosin Suomen Kelasta. Sain paikallisen kortin (alakuvassa alimmaisena) ja sen myötä terveydenhoitopalvelut, jotka ovat täällä ilmaisia.

Sekä terveyskeskuskäynnit että sairaalahoito ovat maksuttomia. Lääkkeistä eläkeläiset maksavat 10% hinnasta, mutta suomalaiseläkeläiset joutuvat maksamaan tuloistaan myös 1,5% terveydenhoitomaksua Suomeen, joka korvaa Espanjalle suomalaisten hoitokulut.

Paitsi se, että terveydenhoito on maksutonta täällä, se on myös korkeatasoista. La Lagunassa meillä on yliopistosairaala.

Syy siihen, että minulla on myös espanjalainen terveysvakuutus on se, että erikoislääkäreille täällä on pitkät jonot. Vakuutuksella pääsee konsultaatioon heti.

Uusitun Tarjeta Sanitarian (alakuvassa vanhan kortin päällä) hain eilen omasta terveyskeskuksestani, Las Dehesasta, joka on hyvin jyrkässä ylämäessä noin kilometri meiltä. Jos ei jaksa kavuta rinnettä, terveyskeskukseen pääsee myös linja-autolla, Titsalla, eikä kaupunkikyydin hinta päätä huimaa, 1,15€.

Elossaolotodistus

Tila

cons

Mikäli tarvitset Suomen viranomaisia varten elossaolotodistuksen, se hankitaan Teneriffalla näin:
Ensin soitetaan Las Palmasin kunniakonsulaattiin ja tilataan todistus. Sieltä paperi kirjoitetaan ja lähetetään postitse (tässä tapauksessa pikakirjeenä meille). Sähköpostilla kunniakonsulaatista Las Palmasista lähetetään myös lasku (30€) ja Santa Cruzissa asuvan kunniakonsulin puhelinnumero. Hänen kanssaan sovitaan tapaaminen – me tapasimme Santa Cruzissa, keskeisellä paikalla kahvilassa. Kunniakonsuli allekirjoitti todistuksen ja siinä se: kotona dokumentin skannaus ja lähetys sähköpostitse Suomeen. Muutama päivä tässä proseduurissa kului, mutta nyt on asia hoidettu.

P.S. Tässä tapauksessa elossaolotodistusta tarvittiin erään (kaukaisen) sukulaisen perunkirjoitusasiassa.

Guachinche

Tila

pap

Lauantain iltaohjelmamme oli seuraavanlainen – jo perinteinen: kokosimme autolastillisen ystäviä ja lähdimme kohti Matanzaa, josta löytyy useita hyviä guachincheja. Ajelimme mutu-menetelmällä seudun mutkaisia teitä jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, emme menneet aiemmin käytyihin paikkoihin, vaan löysimme taas uuden: Guachinche Pa’ Picar, C/Arrayán, 49, La Matanza.

Hyvä guachinche: Painetut ruokalistat (ei yleistä), paljon valikoimaa, ystävällinen tarjoilu, paikallinen hyvä viini.
Söimme erilaisia kroketteja (croquetas) täytteenä mm. vuohenjuusto ja karamellisoitu sipuli tai pinaatti, kaikki maukkaita. Maistoimme myös makkaroita, mm. chistorras ja morcilla dulce.
Jälkiruokana oli viikunamoussea, hyvää sekin.
Maukasta ruokaa, hyvää seuraa ja edullinen paikka!