Kotimatka alkaa. Matkaamme ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä jatkamme Baltian maiden läpi niin pitkälle kuin tänään jaksamme. Yöpymispaikka ei vielä ole varattu. Yleensä olemmekin tehneet niin, että vasta loppupäivästä ryhdytään miettimään/etsimään/varaamaan majoitusta. Aina on yöpaikka löytynyt tähän saakka. On helpompaa, kun ei ole kiirettä mihinkään, eikä sovittua aikataulua.
Tämä on neljäs paluumatkamme Teneriffalle omalla autolla.
Matkalta Pohjanlahden rantatiellä poikkesimme Vanhassa Raumassa. Sain uuden nuppineulan maailmankarttaani: ensimmäinen käyntikerta täällä.
Löytyi viehättävä vanhakaupunki, ystävällistä palvelua ja kauniita pihapiirejä. Sattumalta meneillään oli myös pitsiviikko, jonka tarjontaan emme tänään kuitenkaan ehtineet perehtyä. Nukkekotinäyttely, johon antiikkikaupasta neuvottiin, oli valitettavasti suljettu. Siellä täytyy käydä toisella kertaa.
Ensimmäistä kertaa Suomessa tuli tunne siitä, että jos pitäisi jostakin pakottavasta syystä asua tässä maassa, idyllinen Vanha Rauma olisi ehkä mahdollinen. Ehkä paikallista kieltä ei siellä ymmärtäisi ja talvi voisi olla ankeaa aikaa, joten toivottavasti tämmöistä pakkoa ei tule.
Matka jatkui Oulun kautta Kalajoen hiekkasärkille, jossa yritimme katsoa kuunpimennyksen. Kuuta emme nähneet, mutta aurinko laski komeasti horisonttiin.
Matka jatkuu kohti Etelä-Suomea.
Suomussalmelta ajelimme pikkuteitä Kemiin. Hyvin pitkiä suoria oli matkan varrella, metsää ja taas metsää, puut paljon lyhyempiä kuin Etelä-Suomessa. Vain kaksi poroa nähtiin, lienevät jossakin hellettä paossa.
Kemissä yövyimme äitini luona, sitten teimme ”pakollisen” Ruotsin reissun Haaparannalle. Kuvissa ovat Tornionjoki (yläkuva) ja Kemijoki, paljon muistoja elämän varrelta tulvii mieleen kummassakin rajakaupungissa.
Yleensä käymme ruokaostoksilla, sillä Ruotsin puolelta saa jotakin, mitä Suomessa ei myydä. Perinteisesti ostamme Falukorvia, Kallen kaviaaria (sitä saa kyllä Teneriffaltakin 🙂 ), äitini haluaa lapsuudenmakujaan (sotalapsiajoilta): mos av bruna bönor, Norrlandslimpa, köttbullar, pölsa, långfil, mandelkubbar.
Hellekesä jatkuu, onneksi tänään vähän satoi.
P.S. Myös Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on eroja ruokakulttuurissa, esim aitoa 100% ohrarieskaa (joka on minun lapsuudenmakujani) on turha etsiskellä etelästä.
Ajelimme Suomussalmelle, Ämmänsaareen, taas yhden serkkuni luo. – Kun ei ole sisaruksia, mikä onni, että on serkkuja!
Hellettä on täälläkin, mustikat pieniä ja luonto kaipaisi vettä. Kuvissa oleva vesistö on Pitämälampi, kaunis maisemaltaan ja vesi oli lämmintä tänään.
Serkkua ja hänen miestään kävimme houkuttelemassa talveksi Teneriffalle. He ovat jo tuttuja Teneriffan kävijöitä, joten tulossa ovat, kunhan syksy viilenee.
Eilen kävimme Mäntässä Serlachiuksen Taidemuseossa, jossa oli esillä monipuolisesti uutta ja vanhaa taidetta, sekä historiallista tietoa elämästä kartanossa. Entisessä pääkonttorissa näimme katsauksen paperiteollisuuden alkuvaiheista. Ennen Mänttään tuloa Serlachius oli toiminut eteläisessä Suomessa apteekkarina, siitäkin museossa oli muistona mielenkiintoinen apteekkihuone.
Pääkonttorirakennuksessa oli lisäksi taide- ja valokuvanäyttelyitä.
Mielenkiintoiset museot, joihin kannattaa tutustua.
Eilinen oli ihana kalastusretkipäivä. Kävimme vetouistelemassa ja jigikalastelemassa Vilpunreitillä eli pohjoisen Näsijärven reitillä. Serkun miehellä on kalastusohjelmapalveluyritys: http://www.juhahapponen.fi ja hänen hienolla uudella katamaraanialuksellaan ja ammattimaiselle opastuksellaan vietimme nautinnollisen kesäpäivän vesillä.
Saalistakin saatiin: pari kuhaa, muutama hauki ja pari ahventa. Kalastaminen on ollut minulle rakas harrastus jo lapsuudesta, vaikka nyt vuosiin en ole päässyt tuota terapeuttista lajia harjoittamaan. Oli hieno päivä!
Tänään ajelimme kohti pohjoista, mutta pysähdyimme serkkuja tapaamaan Mänttä-Vilppulaan. Nämä serkkuni ovat samat, jotka vierailivat meillä Teneriffalla maaliskuussa ja me kävimme yhden serkun luona Haaparannalla alkukesästä. Sitä edellinen tapaaminen olikin 50 vuotta sitten. Mutta nyt kun olemme taas tutustuneet toisiimme ja viihdymme hyvin yhdessä, täytyy tihentää tapaamisvälejä.
Huomenna on tiedossa kalareissu. ¡A mí me gusta!
Olipa rankka lentopäivä eilen! Ryanairin osuus meni hyvin. Mutta hyvä lentoyhtiö näyttää olevan KLM, jolla lensin Barcelona – Amsterdam ja Amsterdam – Helsinki -välit. KLM pysyi aikataulussaan, ja kaiken lisäksi, mikä on harvinaista nykyään, koneissa tarjottiin maksutta ruokaa. Ensimmäisellä välillä juustoleipä ja vapaavalintainen juoma, toisella lämmin pasta-annos juomineen. Ei mitään gourmet-ruokaa, mutta kuitenkin se oli iloinen yllätys.
Laukkutaistelu sensijaan on pysyvää, lentoyhtiöstä huolimatta. Miksi sanotaan, että käsilaukun ja yhden tietyt mitat omaavan käsipakaasin saa ottaa koneeseen, kun kuitenkin lähes aina virkailijat kuuluttavat koneen olevan niin täynnä, että pienet matkalaukut täytyy laittaa ruumaan? Käsipakaasissa kun on kaikki tärkeät tarvikkeet ja ne, joita ei halua kadottaa. Tähän asti olen kieltäytynyt käsipakaasin ruumaan viennistä.
Pieni ongelma ehkä, mutta se rasittaa minua. – Matkalaukkuja katoaa vuosittain aikamoinen määrä.
Olen taas matkalla Suomeen. Lähdin aamun ensimmäisellä Titsalla 343 Puertosta klo 6. Siihen aikaan täällä on vielä aivan pimeää. Nyt jäi aikaa odotella kentällä, sillä ruuhkaa ei vielä ollut moottoritiellä.
Päivä alkaa valjeta klo 7 jälkeen. Pilvet näyttävät olevan alhaalla ainakin täällä pohjoisella kentällä. Ensimmäinen etappi olisi Tfe-Norte – Barcelona.
Pitkästä aikaa lennän Ryanairilla, vaikka sen maksujutuista en oikein pidä. Esim. käsimatkatavarakäytäntö poikkeaa muista: isompi käsipakaasi on maksullinen, vain pienen käsilaukun saa viedä maksutta koneeseen.
Nyt olen vihdoinkin omaksunut nykykäytännön: kaikki boarding passit (tarjetas de embarque) ovat kännyssä sähköisessä muodossa, mitään ei ole paperille printattuna. Ja check in on tehty kotona eilen. Ei siis enää jonottamista tiskillä, vaan voi mennä suoraan turvatarkastukseen.
Suomessa on hellettä, kuulin.