Gran Canarian etelässä on yksi paikka, josta pidän: Puerto de Mogan. Sieltä löytyy kauniita kujia, siltoja ja kanavia, mielenkiintoisen näköisiä rakennuksia, monenlaisia veneitä. Entinen kalastajakylä, joka on laajentunut ja jonka tietysti turismikin on vallannut. Hyvä kalaravintola löytyy aallonmurtajan vierestä: Cofradia de Pescadores.
Yön nukuimme hotellin terassilla tumman yötaivaan alla aurinkotuoleilla, koska huone oli niin kuuma. Oli elämys nukkua ulkona!
Lähdin naapurisaarelle. Puerto de la Cruzista menee nykyään pohjoisen kentälle Titsa 30. Matkustin sillä ensimmäistä kertaa. Dokumentit oli mukana, myös certificado de viaje, jolla todistan olevani residentti (alennuksen saamiseksi), mutta eipä sitä paperia taaskaan katsottu. Tarjeta de embarque, boarding pass, vain tarvittiin.
Binter on lempilentoyhtiöni ja tämä Teneriffa-Gran Canaria lempimatkani: pienehkö kone, lento kestää puoli tuntia, nousu ja lasku, ja siinä välissä saa vielä suklaapatukan ja vettä. Jakaako mikään muu yhtiö enää maksutta mitään (ainakaan turistiluokassa)?
Sittenpä jo saavuttiin Gran Canarialle, suomalaisten suosimalle saarelle. Sieltä minäkin Kanarian käyntini aloitin. – Olen tavannut joskus suomalaisia, jotka luulevat, että Kanaria on nimenomaan Gran Canaria ja tuskin ovat muista saarista kuulleetkaan.
Nyt olemme Puerto Ricossa. Turistipaikka. Suomalaisia ja muita skandinaaveja riittävästi. Hinnat turistihintoja. No, kai täällä muutaman vuorokauden voi olla ”turistina”. Miksi täällä? Olemme tapaamassa yhtä ystävää, siksi.
Tulee muistoja mieleen. Kun lapseni olivat pieniä, kävimme tällä saarella muutaman kerran viikon lomalla. Kun täytin 50 vuotta, olimme ystävien kanssa tässä samaisessa Puerto Ricossa. Silloin eräs ystävä sanoi, että Teneriffa on parempi saari. Ihmettelin moista mielipidettä. Nyt tiedän, miksi.
Eilen Puerto de la Cruzin taivaalle ilmestyi lentelemään ufo, jonka sain kaapattua kuvaan. Aikansa se lenteli ja sitten hävisi.
Päivä oli trooppisen lämmin ja kostea. Joulutähdet kukkivat jo.
Tänään lennähdän naapurisaarelle pikalomalle.
Eilen satoi rankasti puoli päivää, ukkostikin. Tormenta, myrsky, ohitti saaret ja suuntasi kohti Azoreita. Teneriffalla laskettiin yli 600 salamaa.
Mitä Teneriffan Puerto de la Cruzin suomalaiset tekevät sateella? Somepäivitysten mukaan leipovat. Niin mekin (Orotavassa): korvapuusteja. Kumppani toimi pääkokkina ja minä avustajana.
Lapsuuden maku: tuoretta pullaa ja kylmää maitoa.
Eilen Teidellä oli erikoinen kaksikerroksinen hattu. Se tiesi säätilanmuutosta: heräsin kovaan sateeseen ja salamoiden välähtelyyn. On luvattu myös helteistä, lämpötilaksi n. 30 astetta. Taivas on harmaa ja sade jatkuu, ainakin vielä. Nyt aamusta mittari näyttää +20. Odotellaan sateen loppumista ja helteen saapumista.
Kävin eilen ystävien kanssa tutustumassa uusiin Suomi-baareihin Puertossa. Corona-baari (jossa siis voi pelata mm. koronaa) on edificio Anatolian alimmassa kerroksessa kadun Hermanos Fernandez Perdigonin varrella. Bar Walhalla, joka eilen sai nimikylttinsä, on edificio Danielan alakerrassa Mazaroco-kadun yläpäässä.
Suomi-baareja täällä on muitakin, vanhoina tuttuina Bar Reilupeli Avenida Melchor Luzilla ja Cuatro Vientos Francisco Afonso Carrillo -avenidalla.
Yksi on vielä avaamista vailla: La Bamba, joka vaihtaa paikkaa Calle Doctor Ingramilla.
– Sitten on vielä ne kaikki (mahdotonta laskea määrää) paikalliset baarit ja ravintolat tässä kaupungissa! Valinnanvaraa siis on.
Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, verotukseni on ollut ja pysyy Suomessa. Keväällä sain täkäläiseltä verottajalta pyynnön ilmoittaa verotustietoni vuodelta 2014. Toimitin virallisesti käännetyn dokumentin siitä, että Suomi verottaa minua.
Eikös tullut pari päivää sitten uusi notificación taas Puerton Agencia Tributariasta, verotoimistosta. Nyt pyydettiin vuoden 2015 tietoja. Vein pyydetyt paperit suomeksi, englanniksi ja espanjaksi ja kysyin, pitääkö joka vuodesta ilmoittaa aina uudestaan sama asia. Sí, lo siento. Kyllä pitää, ikävä kyllä, sanoi virkailija. Ja taas skannattiin paperit jonnekin verottajalle.
Nyt alan ymmärtää mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että Espanjassa on raskas byrokratia.
Maisemien katselua:
Kävimme eilen, ensimmäistä kertaa muuten, Las Aguilaksen hotellin kukkulalta tähystelemässä maisemia. Ylimmäinen kuva on pihalta otettu panoraamakuva näkymästä; se vääristää hieman, mutta koko Orotavan laakso näkyy kuitenkin.
Keskimmäinen kuva on Orotavan kävelyltä: Plaza de Constituciónin kohdalta alas Puertoa kohti.
Kolmas kuva on ”meille päin”. Siellä talomme on autopistan yläpuolella, rinteessä, yksi monien joukossa.
Ennustetut sateet jäivät hyvin heikoiksi pisaroinneiksi, vaikka Teidellä käväisi sään muutosta ennakoiva hattu. Yläkuvassa on La Palman saaren siluetti auringonlaskun aikaan: aina se ei näy vaan sään täytyy olla suosiollinen. Hyvä sää näytti olevan parapentisteille, liitovarjoilijoille, ainakin eilen.
Vietämme kotiviikonloppua, jolloin ei tarvi lähteä yhtään minnekään, eikä ole mitään ”pakollista”.
Meillä on lämmintä, aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Huomiselle kyllä luvataan sadetta.
Pihan hedelmäsato kypsyy pikkuhiljaa: papaijat, sitruunat, appelsiinit ja banaanit.
Minä olen askarrellut nukkekodin laukkuosastolle uutta mallistoa. Ihanaa puuhaa, sormet liimassa, mutta mielikuvitus valloillaan. Jo lapsesta olen rakastanut kaikkea pientä askartelua: asuimme pienellä maalaiskoululla ja kaikki tarvikkeet olivat (puoleksi salaa) käytettävissäni. Niinpä tein silloin opettaja-äidilleni mallikappaleita, joita hän sitten teetti oppilaillaan. Viehtymys askarteluun on minulla edelleen.