Harviala

Tila

Eilen ajelimme Harvialassa, joka on Janakkalaan kuuluva kylä. Harviala on kuulu paitsi historiallisesta kartanostaan, myös taimitarhatoiminnastaan ja aiemmin myös karjanjalostuksesta. Harvialasta löytyy tietoa historiasta jo 1300-luvulta, jolloin kartano on rakennettu. Omistajat ja suvut ovat alueella vaihtuneet usein vuosisatojen aikana. Taimitarhatoiminta on alkanut vuonna 1913 ja se jatkuu edelleen. Taimitarha on yksi Suomen suurimmista puutaimistoista, ja sieltä on mahdollista hankkia monenlaisia taimia viherrakentamiseen.
Harvialan kartanon aluetta on ympäröinyt puutarha ja puisto, josta voi nykyäänkin löytää harvinaisia jalopuita, näitä ovat mm. amerikanjalopähkinä ja kääpiölännenpihta.

Kuvassa alhaalla oikealla näkyy entisen Sirola-opiston (nyk. Vanajalinna) päärakennus. Sirola-opisto oli vuosina 1946-1994 toiminut Yrjö Simolan säätiön ylläpitämä yhteiskunnallinen kansanopisto. Säätiön taustalla olivat Suomen kommunistinen puolue, SKDL sekä sen jäsenjärjestöt.

Nykyään Vanajalinnassa on ravintola- ja majoitustoimintaa.

Kemissä

Tila

Lähtökuvat Kemin asemalta pari päivää sitten. Puutavaravaunut ovat tyypillinen näky Kemissä: tehtaalle menossa. Kemissä on ollut pitkään paperi- tai selluloosatehtaita, vanhoilta nimiltään Kemi Oy ja Veitsiluoto Oy. Ne lienevät muuttaneet nimiään ja omistussuhteita sekä tuotantoprosessiaan jo moneen kertaan.

Kemi on tyypillinen teollisuuskaupunki. Se on perustettu jo 1869 ja se on Tornion jälkeen Lapin vanhin kaupunki. Teollisuuskaupunkiin muutettiin työpaikkojen perässä ja niinpä väestö olikin alunperin enimmäkseen muualta muuttanutta. Kemi rakentui Kemijoen ja Perämeren pohjukan yhtymäkohtaan, mihin rakennettiin Isohaaran voimalaitos. Se tarvittiin sodan jälkeiseen sähköntarpeeseen; voimalaitoksilla padottiin sittemmin koko pitkä Kemijoki.

Kemijoen uitto oli sekin tärkeä työllistäjä kaupungissa.

Kemi on aiemmin tunnettu ”Punaisena Keminä”, syynä voimakas työväestön muuttoliike kaupunkiin muualta maasta, ei vain lähitienoolta, vaan myös kauempaa. Työväenliike yhdisti tulijoita ja työväentaloista tuli uusien asukkaiden henkinen koti. (lähde: R Satokangas, väitöskirja 2004).

Minäkin olen jo pienestä tytöstä saakka osallistunut Kemin vappumarsseihin isäni kanssa – ja jatkanut perinnettä sitten muualla.