Tänään ajelimme Lodzista pohjoiseen ohittaen Warsovan – hyvä niin, sillä viime kesänä ajoimme kaupungin läpi noin kolme tuntia jonoissa. Rekkoja, tietöitä, rekkoja ja tietöitä, siinä tämän päivän saldo.
Saavuimme Liettuaan ja majoituimme tienvarsihosteliin aika monen ajotunnin jälkeen.
Aamulla aikaisin olimme lähdössä Jindrichuv Hradecista (heittomerkit, väkäset ja pyörykät taas puuttuvat), mutta kuinka ollakaan, auton akku oli tyhjä. Meillä oli ollut matkajääkaappi päällä ja se oli syönyt virran. Onneksi hotellin tarjoilija soitti meille apua, itse olisi ollut mahdotonta millään kielellä selittää olinpaikkaamme. Kuluihan siinä kotvan aikaa, ennenkuin apu tuli ja euroja se maksoi, mutta saatiin virtaa ja jatkettiin matkaa kohti Puolan rajaa. Iltasella saavuimme sitten Lodziin, apartamentoshotelli oli varattu ennakkoon ja löytyi aika helposti.
P.S. Ja ne passitkin löytyivät laukustani, joka on aiemminkin syönyt tavaroita. Kaikki hyvin siis.
Mikä epäonnen päivä eilen! Navigaattori alkoi taas kommunikoida. Päätettiin lähteä Tšekkiin. Meillä oli tiedossa Ceske Budejovicessä yksi hyväksi koettu leirintäalue, sinne oli pyrkimyksemme. Poikkesimme taas tutulta reitiltä ennen Salzburgia, sillä suuret kaupungit eivät näin automatkailussa kiinnosta. Otimme suunnaksi Passaun – ylitimme Tonavan – ja, kiitos navigaattorin, pääsimme melko helpolla Tšekin puolelle. Tietöiden ja mutkitteluiden takia jouduimme kuitenkin taas ajamaan uupumukseen saakka lähes kellon ympäri. Sitten pettymys: Dhouka Louka -leirintäalue oli remontin takia suljettu.
Majapaikan etsintä oli luku sinänsä: halvemmat majoitukset olivat hyvin mutkaisten pikkuteiden takana. Taas vaani pelko siitä, ettei yöpaikkaa löydy.
Jatkoimme matkaa kohti Jihlavaa. Sitten löytyi kaupunki nimeltä
Jindrichuv Hradec ja edullinen hotelli keskustassa. Sisäänkirjautuminen: passit kadonneet! Ne jäivät vahingossa Friedburgin linnan resepcioniin, josta ne unohdettiin antaa takaisin ja me emme aamukiireessä muistaneet pyytää!
Onneksi on passin kopiot. Onneksi on EU, näin sanon nyt.
Täällä nyt passittomana olemme keskellä Tšekkiä!
P.S. Tšekkinimet on tässä kirjoitettu ilman monenlaisia yläväkäsiä ja heittomerkkejä, niitä en saanut iPadista.
Tämän päivän reitti: Séte – Orange – Gap. Orangessa tilasimme eräässä kahvilassa punaviiniä ja kaasuvettä, saimme valkoviiniä ja tavallista vettä. Pitäisiköhän alkaa opetella ranskaa? – Edelleenkään en halua käyttää englantia, ellei ole mikään pakko, sillä siinä ei ole mitään haastetta.
Mitä tänään näimme? Viiniviljelyksiä, oliivipuita, hevosia. Alpit lumihuippuineen alkavat lähestyä. Huomenna jätetään Ranska taakse.
Aamulla lähdimme Andorrasta tehden ensin pienen mutkan Espanjan puolelle ja sitten rajan yli Ranskaan. Jätimme Pyreneitten vuoriston taakse ja suuntasimme kohti Välimerta, tuttua, aikaisemmin kulkemaamme reittiä Perpignan – Narbonne – Béziers ja kohti Sèteä. Sitten alkoi matka jo uuvuttaa. Löysimme majapaikan tienvarsihotellista, joka oli edullinen (ei ehkä muita asukkaita), mutta suihku ei toiminut. Siitä tuli vain kiehuvan kuumaa vettä. Väsyneenä ei jaksa valittaa!
Espanjaa ei tänään ymmärretty missään käymistämme paikoissa. Täytyi vaihtaa englantiin, vaikka mieluummin asioisin espanjaksi.
Ennalta suunnittelemattomassa reitissä on yllätyksiä: ajoimmekin sitten Zaragozan ja Lleidan kautta Andorraan. Ensin oli viljelysmaita, karjatiloja ja sitten vuoristoa. Andorra, tämä ruhtinaskunta, jolla on oma parlamentti, mutta edustajat siellä myös Espanjasta ja Ranskasta, sekä kirkosta, on järjestelmältään hieman sekava, mutta minivaltiona saanut olla aika rauhassa. Veroparatiisistatustakin ollaan lieventämässä.
Hotellimme vieressä kuohuu joki koskineen. Näkymä on ikkunasta.
Camisa Negra = Paidan tarina: (Matka)kumppanini osti viikko sitten Madrid-Barajasin kentältä kansainväliseltä puolelta paidan. Vasta Havannassa huomasimme, että myyjä oli jättänyt hälyttimen paitaan ja sitähän ei omin avuin saa pois rikkomatta paitaa.
Eilen palattuamme umpiväsyneinä pitkältä lennolta Havanna-Madrid, menimme kentän informaatioon selvittelemään sitä, miten hälytin saataisiin pois – kansainväliselle puolelle emme enää päässeet. Ja kuitti paitaostosta oli heitetty pois.
Lentokentän infossa soittelivat sinne ja tänne ja lopputulokseksi tuli, että he eivät voi tehdä mitään. Suututti!
No, tänä aamuna yön lentokenttähotellissa levättyämme menimme takaisin kentälle. Ja nyt ensimmäisen raskaimmin aseistetun poliisin puheille, jolle kerroin ongelman. Hän ohjasi ystävällisesti Guardia Civilin luo. Tämä poliisi, ystävällisesti hänkin, ymmärsi ja auttoi ja hoiti asian niin, että paita voitiin viedä ohi tarkastusten ja hälytin poistaa.
Kiitos siis poliiseille, moite lentokentän informaatiopisteelle ja Hugo Boss -liikkeen myyjälle, joka jätti hälyttimen paitaan!
Matka jatkuu Madridista kohti Zaragozaa.
Kuvia jo kaksi kertaa mainitsemaltani kävelykierrokselta. Vanhaa Havannaa ollaan restauroimassa nyt. Se on pitkä ja kallis projekti, mutta tarpeen maan turismin elvyttämiseksi. Oppaamme kertoi, että vaikeinta aikaa Kuuballe on ollut vuoden 1990 ja sosialististen maiden muutosten jälkeen: loppui apu idästä, mutta samalla oli päällä lännen kauppasaarto.
Vallankumouksen jälkeen on saavutettu paljon hyviä asoita, mm. ilmainen koulutus, laadukas terveydenhuolto ja hyvin edulliset asunnot. Tämä kuubalainen sosialismi halutaan säilyttää. Mutta muutoksia, joita tarvitaan talouden vakauttamiseksi, on tarpeen tehdä.
Raul Castron tavoitteena on uudistaa maataloutta niin, että omavaraisuus elintarvikkeiden tuotannossa lisääntyy. Toinen asia, millä maahan saadaan valuuttaa, on turismi, jota pyritään lisäämään.
Kuuba on turvallinen maa, jossa ei tarvi pelätä, kertoi oppaamme.
Minulle tuli tunne, että haluan tänne vielä uudestaan. Mutta privaattimatkalle ja myös kanarioystäviemme kanssa, sillä heillä on sukusiteitä Kuubaan. Minun juttuni ei ole se, että kävellään oppaan perässä numerotarra puserossa!
P.S. Oikean alareunan kuvassa 1700-luvulla rakennetun talon seinää, jossa näkyy jäänteitä koralleista.
Niinpä pääsimme Havannaan ja iltakävelylle. Tuttu katu Obisbo johtaa satamasta La Floriditaan, ”Hemingwayn baariin”. Siellä oli kuitenkin niin tungosta, että emme sinne menneet. Kadun baareissa hinnat vaihtelivat suuresti. Ostin Granman, jossa oli pitkä artikkeli Fidelistä: se kotilukemisiksi.
Aamulla meillä on vielä laivayhtiön tarjoama ekskursio vanhaan kaupunkiin. Nyt paikkaillaan laukkuja. Huomiseen, ystävät!
Saavumme Havannaan! Luotsi saapui laivaan, rantaudumme ja meille on korvauksena luvassa huomenna maksuton excursio kaupungin vanhaan osaan.