Tänään ajelimme helteisessä kaupungissa tuktukilla, joita liikkuu keskustassa paljon. Meillä oli kuljettajana ranskalaista alkuperää oleva nuorimies, joka oli puhelias ja ystävällinen. Paitsi kiertoajelun, saimme paljon tietoa Lissabonin historiasta ja nähtävyyksistä. Kävimme myös katselemassa kaupungin siluettia ylhäältä kukkulalta kattojen yläpuolelta.
Tänään meillä oli ensimmäinen kokonainen Lissabon-päivä: eilen illalla ehdimme vain majoittua ja käydä syömässä. Yöllä kadulta kuului aikamoinen meteli, sillä satuimme saapumaan San Antonion aattona, täkäläisenä juhlapäivänä.
Tänään kävimme ”perusjutun”, jota matkaoppaissa mainostetaan: ajelimme raitiovaunu 28:lla yläkaupunkiin, kun ensin olimme jonottaneet muiden turistien kanssa toista tuntia mahtuaksemme mukaan kyytiin. Yliarvostettu juttu! Vaunu ajoi reilun vartin yläkaupunkiin. Sitten jouduimme vaihtamaan toiseen vaunuun ja paluu oli samaa tietä takaisin. Mitään kokonaiskuvaa ei kaupungista saatu, eikä kovin kummoista nähty, keskustan reunamilla olevia taloja ja liikkeitä matkan varrella oli.
Loppupäivän kävelimme alakaupungin ruutukaava-alueella ja vasta kaksi katua on tarkasteltu. Ihmisiä on paljon joka paikassa ja lämpötila kolmenkymmenen asteen tuntumassa. Ei ole kevyttä tämä turistina olo, nyt on palattu majapaikkaan ja huomenna jatketaan kaupunkikierrosta.
Perinteiset sardiinit on syöty ja pastel de natat maisteltu.
Eilen lensimme Csa:n (tšekkiläinen lintoyhtiö) koneella Prahaan. Ennakolta kentälle tilattu kuljetus järjestyi ja yöpymispaikan valinta onnistui hienosti. Olimme varanneet jo ennen matkaa huoneen lähellä lentokenttää sijaitsevasta majatalosta. Ihastuimme kovasti maalaismaisemaan ja vanhaan kauniiseen kartanoon. Huone oli yksi kauneimmista tämän kesän majoituspaikkoja vertaillessa. Tässä majapaikan nimi: Penzion V polich, Male Cicovice. Kannattaa painaa mieleen, jos näillä seuduilla liikkuu.
Ajattelimme, että voisimme joskus palata tänne; näin viehättävässä paikassa voisi viettää vaikka pidemmänkin loman, mutta tällä kertaa jatkamme jo tänään Lissaboniin.
Nyt kun olen lähes viikon viettänyt paikoillani, alkaa olla aika taas suunnitella uusia matkoja. Ostin kirjakaupasta matkaoppaat, sillä jotenkin minulle, vaikka nettiriippuvainen olenkin, on helpompi omaksua asioita lukemalla kirjasta. Ja pientä matkaopasta on kätevää kuljettaa mukana.
Parin viikon kuluttua vuorossa olisi Lissabon; siellä olen käynyt viimeksi vuonna 1990 aikuisten interraililla. New Yorkin kokemus minulla rajoittuu transit-käyntiin JFK-kentällä 1991. Sinne sitten syyskuussa. Ja lisäksi muutama lentely edestakaisin Teneriffa-Suomi-väliä, niin että matkusteluksi menee tämä kesä. Blogi velvoittaa matkustelemaan. 🙂
No ei, on ihan muita hyviä syitä.
Matka jatkuu: Helsinkiin saavuttuamme ajelimme vielä Turkuun, josta nousin iltajunaan. Yön makuuvaunussa levättyäni ohitin aamulla tutun Oulun. Huomaan taas, kuinka pitkä maa Suomi on (paitsi matkan pituudesta: koko yö junassa). Luonto herää kesään paljon Etelä-Suomea myöhemmin. Täällä pohjoisessa koivu on vasta juuri ja juuri hiirenkorvalla. Jatkan Kemiin.
Kemissä on vielä lunta.
Hurautimme Tallinnaan ja nyt olemme jo jonossa laivaan. Kaupunkikäynnille ei ehditty ja matkaväsymys alkaa painaa, on jo nähty niin paljon!
Mutta ei reitti Helsinkiin lopu, jatkan vielä äitini luo Kemiin, sitten poikieni luo Ouluun. (Matka)kumppani jää lastensa luo Etelä-Suomeen, mutta matkamme jatkuu parin viikon kuluttua, enpä kerro vielä minne. Aikanaan sitten siitä lisää…
Tänään ajoimme osin sateisessa ja viileähkössä säässä Liettuan Kaunasista Viron Pärnuun meren rannalle. Omenapuut kukkivat ja auringon paistaessa sää oli kesäinen. Rekkaralli ja tietyöt jatkuivat tälläkin välillä, mutta oli myös rauhallisia tieosuuksia. Hinnoista: Puolassa oli edullista, Latviassa kalliimpaa kuin Teneriffalla!
Huomenna on suunnitelmissa reitti Tallinnaan ja laivalla Suomeen, mutta aikataulusta emme vielä tiedä. Nyt katselemaan merinäköalaa (alakuvassa horisontissa näkyy pieni kaistale merta, kuva majoituspaikan pihasta)!
P.S. Kiitos Erkki L virheen korjauksesta!
Tänään ajelimme Lodzista pohjoiseen ohittaen Warsovan – hyvä niin, sillä viime kesänä ajoimme kaupungin läpi noin kolme tuntia jonoissa. Rekkoja, tietöitä, rekkoja ja tietöitä, siinä tämän päivän saldo.
Saavuimme Liettuaan ja majoituimme tienvarsihosteliin aika monen ajotunnin jälkeen.
Aamulla aikaisin olimme lähdössä Jindrichuv Hradecista (heittomerkit, väkäset ja pyörykät taas puuttuvat), mutta kuinka ollakaan, auton akku oli tyhjä. Meillä oli ollut matkajääkaappi päällä ja se oli syönyt virran. Onneksi hotellin tarjoilija soitti meille apua, itse olisi ollut mahdotonta millään kielellä selittää olinpaikkaamme. Kuluihan siinä kotvan aikaa, ennenkuin apu tuli ja euroja se maksoi, mutta saatiin virtaa ja jatkettiin matkaa kohti Puolan rajaa. Iltasella saavuimme sitten Lodziin, apartamentoshotelli oli varattu ennakkoon ja löytyi aika helposti.
P.S. Ja ne passitkin löytyivät laukustani, joka on aiemminkin syönyt tavaroita. Kaikki hyvin siis.
Mikä epäonnen päivä eilen! Navigaattori alkoi taas kommunikoida. Päätettiin lähteä Tšekkiin. Meillä oli tiedossa Ceske Budejovicessä yksi hyväksi koettu leirintäalue, sinne oli pyrkimyksemme. Poikkesimme taas tutulta reitiltä ennen Salzburgia, sillä suuret kaupungit eivät näin automatkailussa kiinnosta. Otimme suunnaksi Passaun – ylitimme Tonavan – ja, kiitos navigaattorin, pääsimme melko helpolla Tšekin puolelle. Tietöiden ja mutkitteluiden takia jouduimme kuitenkin taas ajamaan uupumukseen saakka lähes kellon ympäri. Sitten pettymys: Dhouka Louka -leirintäalue oli remontin takia suljettu.
Majapaikan etsintä oli luku sinänsä: halvemmat majoitukset olivat hyvin mutkaisten pikkuteiden takana. Taas vaani pelko siitä, ettei yöpaikkaa löydy.
Jatkoimme matkaa kohti Jihlavaa. Sitten löytyi kaupunki nimeltä
Jindrichuv Hradec ja edullinen hotelli keskustassa. Sisäänkirjautuminen: passit kadonneet! Ne jäivät vahingossa Friedburgin linnan resepcioniin, josta ne unohdettiin antaa takaisin ja me emme aamukiireessä muistaneet pyytää!
Onneksi on passin kopiot. Onneksi on EU, näin sanon nyt.
Täällä nyt passittomana olemme keskellä Tšekkiä!
P.S. Tšekkinimet on tässä kirjoitettu ilman monenlaisia yläväkäsiä ja heittomerkkejä, niitä en saanut iPadista.