Matka New Yorkiin sujui hyvin, vaikkakin Madridissa piti juosta (ja pari km ajaa junalla) lähtöportille toiseen terminaaliin. Täytyy kehua Iberiaa lentoyhtiönä, toimi hyvin, oli ajallaan ja palvelu ystävällistä.

JFK:n kentällä poikani oli vastassa ja sitten ajettiin keltaisella taksilla Manhattanille Hotel Janeen. Se on vanha historiallinen hotelli, johon Titanicista pelastuneet majoitettiin.

Väsymys ja jet lag olivat eilisen. Tänään lisää itse kaupungista.

Nyt täytyy kiittää Espanjan hyvää palvelua:

Meillä oli Pamplonassa asiaa terveyskeskukseen, ei päivystyksellistä, mutta matkalla hoidettava asia kuitenkin. Pääsimme muutaman toimistohenkilön ja sairaanhoitajan ystävällisellä avustuksella paikalliseen terveyskeskukseen hoitamaan asian ilman varattua aikaa. Teneriffan sairausvakuutuskortti ja NIE sekä eurooppalainen kortti, kaikki katsottiin.

Sitten autossa alkoi kojetaulussa palaa merkkivalo, jotain oli vialla. Menimme Valladolidissa merkkikorjaamoon, auto katsottiin heti ilman ajanvarausta, saatiin kuntoon tai ainakin kojetaulun valo sammumaan. Yllätys: ei maksanut mitään!

Ajoimme sitten lähes läpi Espanjan. Estéparista, jossa olimme yöpyneet maaseutuhotellissa, hieman Sevillan ohi Aznalcazariin, jossa majoituimme tuttuun Lince-hotelliin.

Kuumaa ja kuivaa, paljon lehmiä, hevosia ja lampaita laitumilla, korkkipuumetsiä, oliivipuu- ja viiniviljelyksiä, niitä näimme tällä yli 700 km:n matkalla.

P.S. Espanja on hinnoiltaan paljon edullisempi kuin Ranska! Hotellit, polttoaine, ravintolahinnat, kaikki huomattavasti halvempaa. Onneksi olemme täällä ”kotimaassa”.

Eilinen oli pitkä ajopäivä. Lähdimme Saksan Bielefeldistä ja ajoimme pätkän Hollantia (siellä oli paljon hevosia!), läpi Belgian sivuten Antwerpenia, sitten Ranskaan: maaseutua ja laajoja peltoja ohitimme.

Yövyimme Rouenissa, pienessä hotellissa kaupungin vanhassa osassa. Kadut olivat tosi kapeita ja mutkaisia autollemme ja hotelli ja parkkipaikat etsinnän takana, kuten niin monesti.

Ja matka jatkuu…