Hieman kulttuuria: Almagro on kaupunki, joka tekee tunnetuksi Cervantesin Don Quijotea. Tämän sankarin tarina alkaa La Manchasta, niinpä kaupungissa myydäänkin paljon kaikenlaista Don Quijoten nimellä ja logolla. Ostin yhden pienen lastenkirjan (helppolukuinen 🙂 ) taistelusta tuulimyllyjä vastaan, luin sen ja mieleen palautui Cervantesin maailmankuulu kertomus 1600-luvulta.
Aihearkisto: Viaje
Almagro
Tila
Almagro on pieni n. 9000 asukkaan kaupunki Castilla-La Manchan itsehallintoalueella. Pääkaupunki Madrid sijaitsee n. 150km Almagrosta pohjoiseen.
Kaupunki on vanha, ainakin roomalaisajalta, mutta myös pronssiaikaan viittaavia löytöjä on tehty.
Kapeita katuja, vanhoja rakennuksia, pieniä putiikkeja, kirkkoja, niitä ainakin löytyy. Ihmetystä herättävät asuntojen ulko-ovien päälle asennetut verhot. Niiden merkitys on vielä epäselvä; äänieristys, kylmä/lämpöeristys?
Mukava pikkukaupunki, jossa tänään vietetään Día de la Cruz -fiestaa, kuten Teneriffallakin.
Pohjoiseen
Tila
Tänään alkoi ajomatkamme kohti Madridia. Etenemme pikkuhiljaa: reitti kulki Málagasta Córdoban ohi Ciudad Realin lähellä sijaitsevaan Almagron kylään.
Mitä näimme? Oliivipuuviljelmiä satoja hehtaareja, viljapeltoja niin kauas kuin silmä kantaa, viininviljelyksiäkin.
Rautatie kulkee halki maiseman, myös lentokenttä on lähellä.
Meri on kaukana, vesistöjä ei ole, muutama lähes kuiva joenuoma ylitettiin.
Nyt aikeena on tutustua Almagron kylään. Ainakin vastaanotto Hostal Los Escudossa oli ystävällistä.
Algeciras
Tila
Yövyimme Algecirasissa sataman tuntumassa halvassa hotellissa. Satamasta pääsee Afrikan puolelle mm. Tangeriin. Alue ei vaikuttanut yhtään espanjalaiselta: tummia marokkolaisten näköisiä miehiä ja huivitettuja naisia joka puolella. Asunnottomia oli kaduilla, kulkijoita likaisissa vaatteissa.
Ravintolat olivat kuten muslimimaissa, ei sianlihaa eikä alkoholia.
Tänään jatkamme Malagaan.
Gibraltarin apinat
Tila
Eilen saavuimme iltahämärissä sateisessa säässä Huelvaan. Ajoimme kohti Sevillaa – moottoritietä pimeässä ja välillä kovassa sateessa. Se ei ollut mukavaa matkantekoa: inhoan moottoriteitä!
Mutta kaksi onnenkantamoista sattui. Ensiksi yhden Cepsa-huoltoaseman pihalla toimi wifi. Varasin booking.comista halvimman ja lähimmän hotellin. Toinen onnistuminen oli hotelli. Se sattui olemaan Hotel Lince Aznalcazarissa, Sevillan maakunnassa, keskellä ”ei mitään”. Mutta hotelli oli tosi siisti, huone hyvä ja palvelu ystävällistä. Hintakaan ei ollut paha, 40€/yö.
Aamulla ajelimme virkeinä ja valoisassa, tosin sateisessa säässä, oliivipuumetsien ja viiniviljelysten ohi ensin Tarifaan, jonka näköalapaikalta olemme aiemmin katselleet Afrikan mannerta. Nyt sitä ei pilvien takia näkynyt.
Sitten ajoimme Gibraltarille, joka sekin oli pilviverhon takana. Näimme kuitenkin apinat! Ne olivat jääneet viime reissuilla katsomatta, mutta nyt ne on nähty. Matka voi jatkua.
Merellä
Tila
Olemme merimatkalla edelleen, Manner-Espanjan Huelva on noin tunnin matkan päässä, ja siis jo 31 tuntia olemme matkanneet. Meri on hieman kuoppaisena ja vettä satelee. Keinutus on kuitenkin antanut hyvät unet hytissä!
Naviera Armas on nopeampi kuin toinen samalla reitillä kulkeva Acciona Mediterranea. Olemme näillä matkoilla testanneet molemmat ja päätyneet Armakseen nopeuden ja miellyttävämmän laivan takia.
Huelvasta aikeemme on suunnata aluksi jonnekin campingiin yöksi. Tarkkoja suunnitelmia emme koskaan tee – on hauskempaa seikkailla. Seuraava tarkka päivämäärä, jolloin meidän pitäisi olla Madridissa on 4.5. Mitä sitä ennen? Siitä kerron lähipäivinä.
Teneguia
Tila
Viimeisenä päivänämme La Palman retkellä ajelimme saaren eteläosaan, jossa sijaitsevat tulivuoret San Antonio ja Teneguia, joista jälkimmäisen purkaus sattui vuonna 1971. Liekit, savu ja hehkuva laava muotoilivat saaren eteläkärjen uudelleen. Tulivuorenpurkaus oli niin voimakas, että se näkyi Teneriffalle asti.
San Antonio -vuorella on opastuskeskus, jossa näimme lyhyen dokumenttielokuvan Teneguian purkauksesta. Kävimme myös polkua pitkin katsomassa, miltä Teneguia näyttää nykyisin.
– Nyt olemme jo kotona. Hogar dulce hogar. Olipa ihanaa käydä neljän leiripäivän jälkeen lämpimässä suihkussa!
Caldera
Tila
Eilen kävimme vielä Caldera de Taburientessa, joka on laaja tulivuorikraaterialue keskellä saarta. Maisemat olivat huikeita. Varsinkin se pieni mutkainen tie, joka vei ensin alas barrancoon ja sitten ylös miradorille. Näköalapaikka oli 1100 metrin korkeudessa ja sieltä lähti monia vaelluspolkuja.
Yöksi palasimme tutulle La Bombillan rannalle majakan viereen majoittumaan telttaan ja autoon. Hyvä ja ilmainen paikka – muutkin matkaajat olivat sen jo löytäneet.
Puerto Naos
Tila
Tänään meillä on lepopäivä, jota tulimme viettämään toiselle puolelle saarta. Nyt vietämme aikaa rannan tuntumassa Puerto Naoksessa.
Playa Escondida
Tila
Niinhän siinä kävi, että loppujen lopuksi pitkän etsinnän ja kyselyiden jälkeen – löytämättä kattoa pään päälle – leiriydyimme rantaan. Aamun sarastaessa huomasimme, kuinka hienon paikan olimme kuitenkin löytäneet pimeässä!