Matka jatkuu

Tila

rui

Matka jatkuu:
Yövyin Malagan lentokenttähotellissa, sieltä ennakkoon netistä tilatulla taksilla pääsin helposti Malagan kentälle. Olen viime aikoina suosinut lentokenttäkuljetuksissa näitä takseja: ne maksetaan jo tilatessa, rahaa tai korttia ei tarvita enää itse kuljetustilanteessa. Autot ovat ajoissa ja hinnatkin yleensä halvempia kuin tavalliset taksit.

Malaga – Amsterdam välillä tuulet olivat suotuisat ja kone oli etuajassa. Amsterdamista lähtö kohti Helsinkiä viivästyi koneen myöhäisen saapumisen takia, mutta perillä oltiin aikataulun mukaisesti.
Mittasin koneessa melua kännykän desibelimittariapilla: yllättävän kovaa ääntä koneen sisällä on! Kuulonalenemakorvani (vain toinen) on meluherkkä ja yritän suojella sitä enemmiltä vaurioilta. Melkein pitäisi olla kuulosuojaimet koneessa.

Yllättävää kyllä maskeja ei tarvinnut käyttää missään. Ei taksissa, ei lentoasemilla, ei koneissa.

Nyt olen jo Helsingissä, tänään Ouluun.

En barco

Tila

barc

Olipa laivamatka! Lähdimme torstaina Santa Cruzista Armaksella kohti Huelvaa. Alkuun kaikki meni kuten aiemminkin, mutta jo ennen kuin pääsimme ohi Teneriffan kärjen, laiva alkoi oudosti kaartaa takaisin satamaa kohti. Ihmettelimme moista kovasti!
Laiva palasi takaisin ”lähtöruutuun” satamaan, odotteli aikansa ja sitten se lähti uudestaan matkaan. Olimme tunnin myöhässä aikataulusta. Mietimme, saattoiko laivassa olla joku vika, jonka vuoksi piti palata.
Pitihän asiaan saada selko, siispä kävin kysymässä syytä paluuseen informaatiotiskistä laivassa. Joku matkustaja oli tullut väärään laivaan! Hänen matkansa olisi kohdistunut toiselle saarelle eikä ollenkaan mantereelle. Hän on saamassa suuret sakot siitä, että laiva joutui palaamaan takaisin, kertoi laivahenkilökunta.

Sitten matka sujuikin mallikkaasti, yö nukuttiin hytissä ja ateriat, monipuoliset, kuuluivat taas lipun hintaan. Aamulla kuitenkin meri alkoi näyttää voimiaan ja laiva keinui aalloilla niin, että merisairaus iski erääseen matkakumppaniimme. Minäkin jouduin aika pitkään tuijottelemaan horisonttiin, koska se on hyväksi todettu keino meripahoinvointia vastaan. Tällä välillä (Santa Cruz – Huelva) on aiemmin minun matkustaessani ollut aina melko tyyni meri. No, säät vaihtelevat.

Malagan satamaan saavuttaessa sattui vielä yksi epäonninen juttu: autokannella yksi matkailuauto törmäsi kovasti rämähtäen nostosillan päähän. Auton katto halkesi ja tuulilasin meni rikki. – Periespanjalaiseen tapaan katsomaan riensivät melkein kaikki, jotka olivat lähistöllä.

Laivasta päästiin sitten ulos kaksi tuntia aikataulusta jäljessä.

Yöksi ajettiin Sevillan lähelle tuttuun hotelliin ja aamulla matka jatkui Malagaan, minne jäin ja majoituin taas tuttuun hotelliin. Huomenna lennän pomppulennolla Helsinkiin.

Maailmantapahtumat ovat jääneet seuraamatta. Laivassa netti ei toiminut.

P.S. Teneriffan kotia vartioi nyt paitsi Securitas, myös ystävä, kesäasukas.

Matkalla

Tila

ro

Kone jo odottaa kentällä, kohta alkaa boarding.
Ehdimme kuitenkin jo eilen noudattaa yhtä paikallista loppiaisen traditiota: maistoimme roscón de reyesiä, kuninkaiden kakkua. Ja kuinka kävikään: heti ensimmäistä palasta leikatessani veitsi kopsahti yhteen tietäjän, juuri siihen, mikä kokoelmastani puuttui. Voitin siis. Jospa se tuottaisi onnea matkalle, sitä näinä aikoina tarvitaan.

Uutiset jäivät tältä aamulta kuulematta.
Sama loppukaneetti kuin aina, kun matkustamme: puutarhuri lupasi käydä talollamme päivittäin ja myös Securitas vartioi.

Paluumatka

Tila

paluu

Viime yönä palasimme Teneriffalle. Laivakyyti, silloin kun on hytti, on miellyttävä matkustustapa ainakin näin pitkällä matkalla. Lähdimme Huelvan satamasta lauantaina puolenpäivän jälkeen, hieman myöhässä aikataulusta. Liput hyttipaikoin sisältävät myös ateriat kolmesti päivässä: aamiainen, lounas ja päivällinen. Meillä tähän puolentoista vuorokauden matkaan kuului viisi ateriaa. Ruoka oli hyvää, monipuolista ja aina on vaihtoehtoja.
Tällä matkalla laivalla ei ollut tungokseen asti matkustajia ja kontteja ja rekkoja vähemmän kuin aiemmin, mikä heijastelee ilmeisesti maailman konttipulaa.
Laiva kulki Lanzaroten ja Gran Canarian satamien kautta Teneriffalle, jonne saavuimme klo 2 yöllä.
Kokemuksena suosittelen kyllä kaikille tätä laivamatkaa! Rauhallista ja mukavaa matkustamista eikä mitään ruotsin- tai tallinnanlaivojen hulinaa.

Viikonloppuna on tullut 500 pakolaista saarille veneillä Afrikasta, kahdeksan heistä on löytynyt henkensä menettäneinä.

La Palman tulivuori osoittaa vulkanologien mukaan jo sammumisen merkkejä.

Koronatilanne on siinä mielessä ennallaan, että Fuerteventura jatkaa faasissa 2 (keltaisella) ja muut saaret ovat edelleen faasissa 1 (vihreällä).

P.S. Laiva kulki tasaisesti, ei ollut suuria aaltoja.
Alus oli Armaksen Volcan de Tinamar, 175 metriä pitkä, nopeus 30 solmua (55km/h). Matkustajia mahtuu 1500, autoja 600 ja rekkoja 117.

Auto

Tila

mer

Kävimme ostamassa Sevillasta auton. Kumppani oli sitä jo pitkään netistä etsiskellyt ja lopulta löytänyt mieleisensä. Päivä siinä kaupanteossa meni. Kaikki ”paperiasiat” hoidettiin nykymalliin netissä, pöytäkoneella, tableteilla ja kännyköillä, kaikkia niitä tarvittiin. Sitten ajelimme laakeita Andalucian viljelysmaisemia ja oliivipuumetsiä katsellen Huelvaan, jossa yövyimme.

Tänään on tarkoituksena lähteä laivalla kohti Teneriffaa, jonne matka kestää puolitoista vuorokautta. Toivon, että meri olisi kohtalaisen tyyni. Olemme tehneet tämän merimatkan useita kertoja, eikä ongelmia aiemmin ole ollut. (Kerran Gran Canaria – Tenerife -välillä keikutti kovasti ja olin merisairas. Sitä ei unohda.)

Uutiset ovat jääneet seuraamatta nyt, mutta kotona taas palaan tuttuihin rutiineihin.

Sevillaan

Tila

sev

Sitten taas reissuun! Lähdimme aamun ensimmäiseen Titsaan numero 343 päästäksemme pohjoisen kentälle. Autojono mateli hyvin hitaasti. Olisi tosi rankkaa jos joutuisi kulkemaan töissä Santa Cruzissa ja tämä joka-aamuinen ruuhka olisi koettava säännöllisesti. Kolmisenkymmentä kilometriä kesti noin 1h 30 min. Ehdimme kuitenkin koneeseen – kohti Sevillaa.

Tuulet olivat myötäisiä ja lentoaika oli Vuelingilla vain kaksi tuntia. Mainittakoon myös, että suuri ryhmä afrikkalaisia venepakolaisia oli koneessa. Hyvä, että heitä pääsee mantereelle, sillä Eurooppa oli heillä toiveena ja tavoitteena.

Majoitumme Sevillan laitamilla 14-kerroksisessa Sevilla Mairena -hotellissa. Auringonlaskukuva on 11. kerroksen ikkunasta.

Miksi tänne tulimme? Se selvinnee huomenna.

Las Palmas

Tila

lpgc1

Yksi päivä pääkaupungissa on vähän. Kiertelimme kävelykatuja, lähinnä Trianan kaupunginosassa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, vain maskit ja desinfektiogeelit kaupoissa muistuttivat tästä ajasta, jota elämme. Kaikki Kanariansaaret ovat nyt vihreällä, faasissa yksi, joten hieman helpottuneita jo olemme.

lpgc

Lähtöpäivän aamuna ehdimme käydä katsomassa Las Canteras -uimarantaa ja sen ympäristöä. Fred Olsenin bussi Agaeteen lähti Santa Catalinan puiston luota noin tuntia ennen laivan lähtöä.

Sunnuntai sitten levättiin kotona. Kaksi matkaa peräkkäin pienen hengitystieinfektion lisäksi veivät voimiani.

La Palman tulivuori jatkaa aktiivisuuttaan. Taas yksi uusi boca, suuaukko, on auennut ja virtaavia laavakielekkeitä on jo kymmenen. Uutisten mukaan tulivuoren purkama kuuma laava on tuottanut lämpöä, kuumuutta, yhtä paljon kuin 4000 Hiroshiman ydinpommia. Onneksi ilman radioaktiivisuutta kuitenkin.
Maa järisee saarella myös. Kukaan ei osaa ennustaa, kuinka kauan purkaus vielä kestää.

Las Palmas

Tila

lpgc

Fred Olsen toi meidät keinuttamatta Gran Canarian Agaeteen, josta pääsimme lippuun sisältyvällä bussikuljetuksella Las Palmasiin lähelle satamaa, laivayhtiön toimiston eteen. Tuo seutu kaupungissa on osittain slummiutunuttta, ainakin sivukaduilla. Kodittomia, rahan kerjääjiä, kadulla yöpyviä.
Suomen kunniakonsulaatti on aika lähellä tuota aluetta. Passiasioita pääsimme hoitamaan etuajassa.

Kävelimme sitten viitisen kilometriä hotellille. Sää oli puolipilvinen, lämmin. Onneksi matkalla oli ”sata” baaria, kuten Kanariansaarilla yleensä. Vain muutamassa lepuutimme jalkojamme.

Nyt on reissun virallinen osuus suoritettu. Bonokortti edellyttää kuitenkin kahden yön yöpymistä, joten tämä päivä on vapaata tutustumista kaupunkiin. Se alkaa nyt.

Gran Canarialle

Tila

gc

Ja taas reissuun! Voitin keväällä matkabonon arvonnassa, joka oli mm. Gobierno de Canariaksen järjestämä turismia elvyttävä projekti. Nyt tuli käyttöä lahjakortille, kun kumppani huomasi passinsa vanhentuneen jo joulukuussa. Gran Canarian konsulaatista saatiin aika tälle päivälle passin uusimiseksi.

Kävimme eilen Orotavassa matkatoimistossa hankkimassa laivaliput ja varaamassa hotellin. Sitten aamuyöstä ajelimme Santa Cruzin satamaan. Tätä kirjoittaessani olemme jo Fred Olsenin kyydissä.

Matka-asiakirjoiksi riittivät vihreät residenciakortit, passeja ei katsottu missään vaiheessa.
Vain 80 minuuttia ja olemme naapurisaarella. Tällä kertaa emme ottaneet autoa mukaan, vaan menemme laivayhtiön bussikuljetuksella Agaetesta Las Palmasiin.

Kotimatka

Tila

pal

Vihdoinkin kotimatkalle! Vaikka lapsenlapsen kanssa leikkiminen, juttelut ja päivärutiinit ovatkin lämmittäneet mummon sydäntä ja ikävä jää, on kotiinpaluu kuitenkin mukavaa. Kylmästä syksystä takaisin kesään ja omaan kotiin, se tuntuu hyvältä.

Olen seurannut La Palman yhä jatkuvaa purkausta. Vuori sylkee edelleen laavaa ja uusimman tiedon mukaan laava peittää yli 700 hehtaaria, maksimileveys laavavirroilla on 2,3 km ja yli 1800 rakennusta on enemmän tai vähemmän vaurioitunut. Eri lähteet antavat hieman erilaisia lukemia.

Eräs tulivuoritutkija sanoi mielestäni oivaltavasti: ”Me näemme vain sekunnin prosessista, joka on kestänyt miljoonia vuosia.” Tämä ajatus palauttaa ihmisen huomaamaan pienuutensa tässä maailmankaikkeudessa! Elämme luonnon armoilla, vaikka yritämme hallita sitä. Olemme vain yksi pienenpieni osa tätä kaikkea.

Eilen lensin Helsinkiin, tänään Barcelonan kautta Teneriffalle.