Muuri

Tila

muuri

Eilen kävimme katselemassa sitä Berliinin muurin palaa, joka on vielä pystyssä ja joka on eri taiteilijoiden toimesta maalattu, muraali.

Kävelimme taas yli kymmenen kilometriä, vaikka välillä ajeltiin julkisilla kulkuneuvoillakin: helppoa ja melko halpaa täällä. Muutenkin minulla on ollut vaivatonta kulkea, kun olen seurannut perässä ja nuoret ovat suunnistaneet. Niin se aika juoksee juoksuaan: kun lapset olivat pieniä, piti olla kartalla ja tietää, minne ollaan menossa.

Tänään lennämme Suomeen.

P.S. Yläkuvassa oleva vihreä ”ukko” liikennevaloissa on kaupungin itäpuolella tällainen.

Legoland Berlin

Tila

lego

Eilisen päivän pääkohteemme oli Legoland Berlin. Se oli yllättävän viihdyttävä, vauva ja aikuiset pitivät näkemästään. Mieleen jäi erityisesti Berlinin keskustan pienoismalli, joka oli hienosti rakennettu ja siinä oli hienoja oivalluksia: esim. Berliinin metro kulki kaupungin alla ”aidosti” ja kaikki pikku yksityiskohdat, mm. seinien graffitit oli toteutettu Legoilla.

Ajelimme myös metrolla ja junalla, vältyimme ruuhkilta, vaikka niitä tässä suurkaupungissa ruuhka-aikoina varmasti on. Hissejä onneksi löytyi asemilta: lastenvaunujen kanssa portaita kulkeminen on hankalaa.

Berliinissä

Tila

ber

Kävelimme päivän Prenzlauerbergin kaupunginosassa, jossa hotellimme sijaitsee. Päivä kului vauvan ehdoilla, kävelimme, kun hän nukkui, syötöt ja vaipanvaihdot hoituivat baareissa ja ravintoloissa.
Kilometrejä kertyi askelmittariin 12. Kaikin puolin hyvä päivä oli.
Vaikka vältän mainostamista (tai ainakin itse valitsen kohteen, josta pidän), täytyy sanoa, että hotelli Oderberger on hyvä valinta. Persoonallinen vanha kylpylästä hotelliksi muutettu rakennus. Uima-allas on edelleen käytettävissä, myös muille kuin majoittujille. Ja aamiainen on niin runsas ja monipuolinen, että enpä ole muualla nähnyt moista, vaikka olenkin kohtalaisen paljon matkustanut.

Lyhyelle lomalle riittänee tutkia tämä kaupunginosa, joka miellyttää myös: paljon elämää, puistomaisuutta, monipuolinen tarjonta ruokapaikkoja, kansainvälinen tunnelma.

Sääkin suosi, kesäistä, mutta ei liian kuumaa, parikymmentä lämpöastetta.

Lento

Tila

nal

Matka alkoi eilen. Ensin Vuelingilla Barcelonaan, jossa oli turvatarkastusväellä lakko. Mikä onni, että minulla oli vain koneen vaihto siellä, eikä tarvinnut jonotella. Olen silti lakkolaisten puolella, periaatteesta: omia oikeuksiaan on saatava puolustaa!
Barcelonan El Prat -kentällä on edelleen tila, jossa voi käydä ulkoilemassa (kun kiertää tupakoitsijat kaukaa).

Muutama tunti kului nopeasti Barcelonassa, sitten toisella Vuelingin koneella Berliiniin. Nyt odotellaan Oulusta tulijoita. Lapsenlasta odottaa myös tuliaisnalle.

Matkustusgeeni

Tila

mat

Tässä taannoin, eikä niin kovinkaan kauan sitten kirjoitettiin, myös tieteellisissä julkaisuissa, että joillakin henkilöillä on ns. matkustusgeeni, dopamiinireseptoreihin vaikuttava DRD4. Nämä ihmiset ovat elämyshakuisia ja alttiimpia matkustamaan ja muuttamaan.

Oletettavasti minulla on tuo geeni. Nautin matkalla olosta. Siitä tunteesta, että on ”ei missään”. Lentokentillä koen tuon tunnelman. Seurailen matkustajien vaeltelua, mutta olen silti yksin itseni kanssa. Odottelu ei ole ongelma. Tänään Helsingistä lähtevä kone oli kaksi tuntia myöhässä: kaksi tuntia enemmän lähdön tunnelmaa!

Juna ja laiva, niistäkin pidän. Ainoastaan autoilu moottoritiellä ei ole minun juttuni, se pelottaa.

Lentokoneen nousu, se on ihanaa. Siinä pätee ”kaikki tai ei mitään” -periaate.

Nyt olen Tukholman Arlandassa odottelemassa jatkolentoa Teneriffalle.
– Elämä on matka. 🙂

Ensimmäinen päivä

Tila

ens

Uusin silmin päivä yksi:
Järvet ovat uusi asia kanariolle. Samoin maaseutu, jossa on pitkien etäisyyksien päässä taloja metsän keskellä. -On kuin sadussa, hän sanoo. Kevään vihreys ja se, että metsää ja puita on paljon, ihmetyttää ja ihastuttaa.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa ihmettelemässä paitsi kaunista pientä vanhaa kaupunkia, myös kalliita hintoja.

Helsingissäkin pyörähdimme keskustassa. Paljon ihmisiä oli ulkoilemassa, koska oli täkäläisittäin vapaapäivä ja kaunis ilma, joskin kanariolle aika kylmä (n.+18, ajoittain navakka tuuli). Kauppatorin annos paistettua lohta, vihanneksia ja perunoita sai täydet pisteet ystävältämme.

Niin, ja se, että asunnoissa kengät pitää jättää pieneen huoneeseen ulko-ovesta sisälle tultua (eteiseen siis ?) on myös outo juttu.

Matka

Tila

prim

Eilinen meni matkustaessa. Lähdimme aamuvarhain Tfe Surilta ja lensimme Oslon kautta Helsinkiin. Tänä vuonna Suomen matkan tekee mielenkiintoiseksi se, että mukanamme on yksi kanarioystävä. Voin siis katsella maata ”turistin” silmin. Jospa se avaisi minullekin jotakin uutta!

Kotiinpaluu

Tila

vu

Sydäntä lämmittävän mummoiluviikon jälkeen palasin kotiin Teneriffalle reittiä Oulu – Helsinki – Copenhagen – Tenerife Sur. Paluu oli lokoisaa, sillä Teneriffan kone oli puolityhjä ja sain koko kolmen penkin rivin omaan käyttööni.

Minulle oli sillä aikaa tullut kaksi kirjettä: yksi, jossa kerrottiin, että minulla on äänioikeus Eurovaaleissa Suomessa ja toinen, jossa sanottiin, että minulla ei ole äänioikeutta Suomessa Eurovaaleissa. Mitenkähän on?

Olen aikoinaan käynyt Puerton ayuntamientossa täyttämässä lappusen äänestyshalustani Teneriffalla sekä paikallis- että Eurovaaleissa. Kerran olen täällä kunnallisvaaleissa äänestänytkin.

Homma toimi siis Puertossa. Mutta Orotavan kaupungintalolla eivät, kuten aiemmin kirjoitin, ottaneet mitään kantaa asiaan. Täytynee käydä siellä uudestaan: myöskään kadunkunnostus- ja rottienkarkoitusanomukseni eivät ole johtaneet toimenpiteisiin kaupungin taholta. Uusi käynti siis ja uudet valitukset!

Matkalla + guachincheista

Tila

fin

Nyt olen menossa viikon kestävälle pääsiäislomalle Suomeen. Viikkoturistiksi.?

Kirjoitan tätä Norwegianin koneessa, joka on menossa kohti Arlandaa (sieltä jatko Helsinkiin). Mietin, mitä guachincheja lähietäisyydellä Puertosta tulisi minulle mieleen ja mistä paikoista olen pitänyt.

Yleensä ottaen guachinchet ovat viinintuottajien ruokapaikkoja, perheyrityksiä, ja he ovat omavaraisia paitsi viinin, myös monien muiden elintarvikkeiden suhteen. (Tiesithän, että viini on meillä elintarvike 😉 ). Aukioloajat vaihtelevat, joten parasta on soittaa ja kysyä. Monilla guachincheilla on nettisivutkin. Kaikki eivät ole ”autotalliravintoloita” vaan erilaisiin rakennuksiin sijoitettuja. Ruokalista ei monestikaan ole pitkä ja usein sitä ei ole kirjoitettuna, vaan tarjoilija kertoo (usein nopeasti), mitä saatavilla on. Joissakin paikoissa on ruokalistat. Hinnat ovat yleensä edullisia ja palvelu ystävällistä.

Bodegón Albarote (löytyy googlaamalla ja FB:stä) on lähellä La Villan ja El Trompon ostoskeskusta, muutama sata metriä Shellin huoltoasemalta La Veraan päin. Siellä on miellyttävä ja erilainen miljöö, hyvä ruoka ja iloinen palvelu.

Orotavan alueella guachincheja on useita. Ajattelen, että jos ajaa Titsalla Orotavaan ja jatkaa taksilla, kuljettaja tietää paikkoja.

”El Ramal” ja ”Tenedor y Cutchara” ovat Orotavassa. Niissä olen kerran käynyt, mutta toista kertaa en mene. En ole pitänyt ruoasta tai paikasta. Samoin paljon mainostettu ”El Cubano” ei ole minulle mieleen, sillä siellä olen saanut raakaa lihaa. (Olisi tietysti pitänyt valittaa!).

Orotavan yläpuolella Teiden tiellä on El Caminero – löytyy googlaamalla (ja muitakin on niillä tienoin, minulle vieraampia), Caminerossa olen saanut hyvää ruokaa, tosin vuosia sitten.

Santa Ursulan ja Matanzan yläkylillä on paljon guachincheja. Jos ei halua ajaa taksilla Puertosta saakka, kannattaa mennä Orotavasta Titsan 101 kyytiin ja jäädä jommalla kummalla kylällä pois. Ylämäkeen voi sitten ajaa lennosta otetulla taksilla, joka varmasti tietää paikalliset guachinchet. Santa Ursulassa on Bodegón Los Chamos (hyvä ensalada tibia ja revitty liha). Matanzassa yksi suosikkipaikkojamme on Tasca El Rincón de Fran (paras viini!). Franin paikkaa vastapäätä on guachinche, jonka nimeä en muista, mutta hyvää oli ruoka sielläkin. Yksi, vähän erilainen, mutta hyvä, on Guachinche Pa’Picar (liekitetty chorizo alkupalana). Nämä kaikki löytyvät googlaamalla.

Uusin löytö meille oli blogissa viimeksi mainittu La Rampa Santa Ursulassa. Se on ”oikea” autotalliravintola, löytyy googlaamalla sekin.

Nämä kaikki mainitut ovat nyt nopeasti muistista heitetyt. Aukioloajat vaihtelevat, monet ovat yhden päivän viikosta kiinni, usein maanantain. Loppuviikolla (ke-su) paikat ovat varmimmin auki.

Edellä olen esittänyt vain omia mielipiteitäni. Hyvin monia paikkoja jää mainitsematta ja joku voi olla toista mieltä mainituista. Menkäähän siis ja kokekaa itse!

Paluu

Tila

vuel

Paluumatka alkoi. Ihanaa päästä Teneriffan kotiin, mutta toisaalta jo ikävä pikkuista: tämmöistä se mummous lienee.

Tulin ensimmäistä kertaa junalla Tikkurilasta lentokentälle niin, että koko reitti oli valmis ja käytössä. Kätevää ja helppoa nyt, kun pääsee lentoterminaaliin saakka. Ja nyt ei ole enää mitään syytä käydä Helsingissä! No, sehän onkin ihan Suomen reunalla.

Vietin päivän lentokentällä. Pidän siitä ”ei missään olon” tunnelmasta ja katselen kulkijoita. Yllättävän paljon ulkomaalaisia oli liikkeellä, etenkin Kaukoidästä. Esimerkiksi
Kittilään näytti olevan paljon menijöitä. Kittilään! (Anteeksi kittiläläiset, mutta minulla ei ole sinnekään mitään intressejä, kuten ei Helsinkiinkään). Ehkä (?) näkemykseni on suppea, mutta minun Suomeni on nykyään Oulu ja Kemi. Syyt tiedätte.