Viileä päivä. Luonto on kuitenkin jo herännyt. Kuvissa on kukkia äitini pihalta: mesimarja – pohjolan jaloimpana marjana pidetty , kullero – Lapin maakuntakukka, kielo – Suomen kansalliskukka.

Somessa, etenkin fb:ssa ja siellä mm. Teneriffan Puerto de la Cruzin suomalaisissa kysellään usein muuttamisesta ulkomaille ja moni on epävarma ja empii. Niinpä olen nyt Suomessa taas kerran miettinyt tätä asiaa. Olen jo aiemminkin kirjoittanut siitä, että minulla tulee ensi syksynä yhdeksän vuotta Suomesta muuttamisesta. Kävin tosin pari kertaa ennen muuttoa turistina Teneriffalla – puhumattakaan kaikista muista ulkomaanmatkoista, joita vuosien varrella aiemmin tein.

Kun lentokone tällä kertaa laskeutui ja saavuin Suomeen, mietin, miltä minusta tuntuu. Täytyy myöntää, että ei juuri miltään. Rakkaat läheiset täällä tietysti ovat tärkeitä, mutta tämä maa sinänsä ei minua suuremmin sykähdytä. Muuttuisiko tunne, jos olisi vuosia käymättä täällä?

Minulle muuttaminen oli helppoa tunnetasolla, vaikka asunnon pari vuotta Suomessa säilytinkin: nuorempi poikani jäi sinne aluksi asumaan. Teneriffa tuntui mieluiselta paikalta heti ja Orotavan laakso ”omalta”.
Vaikka monet kritisoivat Kanarian mañana-meininkiä, minua se ei ole haitannut. Maassa maan tavalla. Mutta monet asiat ovat myös hoituneet hyvin ja ajallaan, enkä tiedä onko Suomessa sen helpompaa.
Päätin heti, että puhun asioidessani vain espanjaa. Englantia en ole käyttänyt. Olin ennen muuttamistani opiskellut pari opintoviikkoa espanjaa Oulun yliopiston kielikeskuksessa, en enempää. Mutta rakkaus espanjan kieleen jäi minulle itämään jo 80-luvun Nicaraguan solidaarisuusprikaatireissuista.
Kieltä olen oppinut nyt Teneriffan vuosien aikana.

Teneriffalla osallistuin ensimmäiset vuodet Suomi-kerhon toimintaan. Teneriffan suomalaisista olen löytänyt monta hyvää ystävää, mikä on helpottanut saarelle asettumista, mutta hyvin paljon ovat antaneet myös paikalliset ystävät, joita onnekseni olen saanut.

Suomessa käyn, lomalla, mutta Teneriffalla on koti.
Ulkomaille muuttamista ei tarvi pelätä, eikä siihen mitään erikoista rohkeuttakaan tarvita: maailma on kotimme.