Ruokapäivitys pitkästä aikaa. Yläkuvassa helsinkiläinen kiinalaisen buffetin annos (sushia ja kiinalaista) ja alakuvassa kotitekoista kiinalaistyyppistä ruokaa. Muutama päivä sitten kävimme syömässä Hyvinkäällä aasialaisen kaupan lounasravintolassa. Maukkaita ruokia olivat nämä kaikki. Eikä lounasaikaan edes kovin kallitakaan, vaikka Suomessa ollaan.
Kovasti on ruokakulttuuri muuttunut ikäisteni ihmisten lapsuuden ajoista. Meillä ei tunnettu moniakaan mausteita, ei valkosipulia, puhumattakaan kiinalaisesta ruuasta. Mitä syötiin? Perunoita ja lihaa eri muodoissaan, juureksia ja vihanneksia, joitakin, mutta esimerkiksi paprika oli pitkään tuntematon. Metsän antimia, marjoja, sieniä, kalaa ja metsän riistaa, niitä kyllä syötiin. Omatekoista viiliä syötiin ennen kuin jugurtti tuli kauppoihin. Maitoa juotiin ruokajuomana, mikä nykyään tuntuu jo oudolta. Ruisleipä ja ohrarieska olivat ”jokapäiväistä” leipää. Minun ruokamuistoni ovat Pohjois-Suomesta, ehkä asuinpaikkakunta vaikuttaa.
En muista milloin pizza saapui pohjoiseen, mutta Oulussa olen sitä syönyt ensimmäisen kerran vuonna 1981.
Eilen kävin Helsingissä tarkoituksenani katsella Forumissa myytävää elektroniikkaa, Kiasman nykytaidetta ja Oodi-kirjastoa. No, Forumista en löytänyt etsimääni – uudempi älykello houkuttaisi.
Kiasma sensijaan oli taas kerran minulle mieleen. Nykytaide antaa aina ajattelemisen aihetta, herättää tunteita. Kuvissa on kolme teosta nykyisestä näyttelystä. Tällä kertaa kysyin yhdeltä näyttelyn valvojalta minua askarruttaneen kysymyksen siitä, saako teoksia kuvata ja saako kuvia laittaa henkilökohtaiseen blogiin. – Mielellään saa julkaista kuvia ja jakaa niitä, vastasi valvoja, ja jatkoi: – Se on instituutiolle mieleen. Kysyin myös tekijänoikeuksista, sekään ei ollut esteenä. Hyvä, nyt uskallan siis laittaa kuvia taideteoksista tänne blogiin. En tiedä päteekö tämä muissa museoissa, täytynee tarkistaa.
Näyttely oli mielenkiintoinen, käykää katsomassa!
Oodiin en ehtinyt, mutta sinne pääsee toisella kertaa.
Kesä pyrähti Etelä-Suomeen sillä aikaa kun kävin pohjoisessa. Lämpö hipoo hellelukemia, puut ovat saaneet lehtensä ja kukat kukkivat.
Teneriffan uutiset pätkivät tabletilla katsottaessa, en tiedä miksi niin on käynyt näinä päivinä.
Uutisissa puhuttiin taas kerran junayhteyksistä saarilla, suunnitelmia on radasta sekä Gran Canarialle että Teneriffalle. ”Meidän” saarellamme Teneriffalla yhteys kulkisi Santa Cruzista Costa Adejeen. Välillä olisi seitsemän pysäkkiä, joilta olisi yhteys myös Titsoille. Hallitus on myöntänyt hankkeelle rahoitusta ainakin osittain. Saapa nähdä kuinka paljon vastustusta ratahanke saa, sillä jo vuosia saaren pohjoisessa on näkynyt ”No el tren”-iskulauseita ja tietysti rakentaminen aiheuttaisi tuhoa maisemalle ja radan alle mahdollisesti jäävälle asutukselle.
TF-1:n moottoritien ruuhkia junan olisi tarkoitus helpottaa.
Etelä-Suomen kevättä: vaalean punaista ja keväisen vihreää. Lämpötilakin on kesälukemissa, yli +20.
Kanarian uutisissa yhtenä aiheena olivat kalliit asumiskustannukset, etenkin vuokrat. Nykyisillä hinnoilla jopa 50% kanarioiden palkasta menee vuokran maksuun. Espanjalaiset nuoret ovat tutkimuksen mukaan 25% köyhempiä kuin vuonna 2020.
Paikallishallinto, Cabildo de Tenerife, suunnitelee turistilakia. Turistiveron lisäksi käsiteltävänä on mm. loma-asuntovuokrauksen, viviendas vacacionales, rajoittamisasia.
Suomi on pitkä maa, se on taas todettava. Etelässä ovat kukkineet jo kevään kukat, siellä on puissa kevään vihreitä lehden alkuja, täällä vasta viimeiset lumet ovat sulamassa.
Viikko on mennyt nopeasti lapsenlapsen kanssa. Tänään juna vie etelään.
Kuva on nyt oikeastaan vain testiksi: ongelma ratkesi. Viestitin domainin ylläpitäjälle ja Dropboxin espanjankielisen tuen kanssa chattasin. En päässyt oikein mihinkään ratkaisuun, mutta sitten yhtäkkiä kuvat ilmestyivät takaisin. Ihmeellistä on tämä virtuaalimaailma!
Niin monesti olen ajatellut sitä, että meistä eikä varsinkaan seuraavasta sukupolvesta ei jää jäljelle yhtään mitään kuvia kun kaikki ovat sähköisenä katoavaisia.
Taas voin jatkaa blogia niin kauan kuin nämä virtuaali-ilmiöt sallivat. Hyvä niin.
Kiljavan sairaala sijaitsee Nurmijärven kunnassa Sääksjärven rannalla komean mäntymetsän ympäröimänä.
Sairaala oli alunperin tuberkuloosiparantola. Se selittää sijainnin mäntymetsäalueella: aikoinaan ajateltiin, että raikas ilma mäntyjen kupeesssa auttaa parantamaan tuberkuloosia sairastavia. Monet muutkin tuberkuloosiparantolat rakennettiin samanlaisille paikoille, pohjoisessa esim. Päivärinteen parantola Oulun lähellä tai Muurolan sairaala Rovaniemen eteläpuolella.
Kiljavan tuberkuloosiparantola rakennettiin 1936-1938, ensimmäiset potilaat sairaalaan otettiin 1938. Sotien aikana rakennus toimi sotilassairaalana ja sen jälkeen taas tuberkuloosiparantolana, kunnes 1970-luvulla toiminta muuttui yleissairaalaksi ja nykyään se toimii kuntoutusyksikkönä, jonka alueeseen kuuluvat Keusoten kunnat Hyvinkää, Mäntsälä, Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, jotka kaikki kuuluvat HUS-alueeseen.
Kiljavan opisto on aloittanut SAK:n ammattiyhdistysopistona, jossa on järjestetty leirikursseja jo 1946 lähtien. Siellä koulutettiin perusjärjestöjen toimihenkilöitä ja luottamusmiehiä. Myöhemmin opistossa järjestettiin kansanopisto- ja kansankorkeakoulukursseja sekä ammattiliittojen omia kursseja.
2000-luvulla opiston toiminta laajeni: tarjontaan tuli avoimen yliopiston kursseja, ammattitutkintoon johtavia kursseja ja ammattikorkeakoulun opetusta.
Rajamäelle perustettiin Hyvinge Fabriks Aktiebolag 1888, (perustajana Wilhelm Juslin ja kumppanit). Siellä alettiin valmistaa painohiivaa, väkiviinaa, etikkaa ja eetteriä. Tehtaan ympärille kasvoi Rajamäen kylä, jonka asukkaista suuri osa työskenteli tehtaalla. Suomen valtion omistukseen tehdas siirtyi kieltolain aikana 1920.
Nykyään tehtaalla toimii museo sekä alkoholituotteita jalostava ja markkinoiva Anora Oy, jolla on toimipisteitä myös muualla Suomessa ja Pohjoismaissa. Vanhoissa tehdasrakennuksissa toimii myös useita eri alojen pienyrityksiä.
*********************
Tänään Radiotelevision Canarias (RTVC.es) täyttää 25 vuotta. Merkkipäivä on myös Santa Cruzin Palmetum-puostolla, joka täyttää tänään 10 vuotta.
Turistiveroa ollaan suunnittelemassa Kanariansaarille. Yöpyjät maksanevat tulevaisuudessa veroa 0,5€ – 2,5€/yö. Myös arvokkaisiin turistikohteisiin kuten Teide, Anaga ja Masca suunnitellaan pääsymaksua.
Monessa Euroopan maassa turistivero on jo käytössä ja Espanjassakin sitä peritään mm. Kataloniassa ja Baleaareilla.
Enpä tiennyt, että Kytäjä on paikkakunta, jossa muuttolinnut lepäävät ja etsivät ruokaa matkallaan kauemmas pohjoiseen. Tämä seutu lienee yhtä kuulu lintujen tarkkailualue kuin minulle tutumpi Liminganlahti Oulun lähellä. Linnut viipyvät Kytäjällä vain lyhyen aikaa ja siksi juuri nyt on oikea aika käydä siellä linturetkellä. Tänään näimme joutsenia, hanhia, sorsia, töyhtöhyypän, naakkoja, kurjen ja aiemmalla retkellä myös suokukkoja. Ei, en ole lintujen tuntija, mutta onneksi minulla oli seuranani lintuharrastaja.
Kytäjällä on nähty tänä keväänä myös valkoisia kauriita tavallisimpien ruskeiden lisäksi. (Kauriit ovat niitä eläimiä, joita aiemmin peuroiksi nimitettiin.)
Minulle myös sini- ja valkovuokot ovat uudehko tuttavuus, sillä pohjoiseen Suomeen ne eivät ole levinneet.
Kytäjä sijaitsee noin 15 km Hyvinkäältä lounaaseen ja se on maaseutupaikkakunta viljelysmaineen. Näin lumien sulettua alaville pelloille kerääntyy tulvavettä ja se houkuttelee lintuja etsimään ruokaa, jotta ne jaksavat jatkaa muuttomatkaansa.
Hyvinkään työväen vapputraditiot ovat käynti ja kukkien lasku punaisten (1918) muistomerkille Puolimatkan hautausmaalla ja toinen on kukkien lasku Surujen puistoon Sahanmäessä, jossa punaisia teloitettiin luokkasodan jälkeen. Tilaisuuteen kuului myös työväen soittokunnan musiikkia ja puheet, jotka koskettavat etenkin nyt, kun Suomen nykyisen hallituksen leikkauspolitiikka tekee monen pienituloisen elämän entistä vaikeammaksi.
Vappumarssia Hyvinkäällä ei ollut järjestetty. Lähimmät olisivat olleet Riihimäellä ja Helsingissä.
Santa Cruzissa Teneriffalla on tietysti marssittu kuten joka vuosi.
