Vastaus

Tila

Diez

Kymmenes karanteenipäivä

Kuvassa Teide tänä aamuna ja yksi kuva lisää eiliseen päivitykseen liittyen.

Vastaus kuva-arvoitukseen:

Tapahtuipa kerran, ei niin kovin kauan sitten, mutta ennen tätä maailmanlaajuista kriisiä, että istuimme eräänä päivänä kumppanin kanssa pöydän ääressä pihan terassilla. Aurinko paistoi kirkkaasti, oli lämmintä ja kaikki oli vielä hyvin, elämä kulki totuttua latuaan.

Meillä oli edessämme copat, siis lasilliset, hyvää punaviiniä. Juttelun lomassa huomasimme, kuinka ihmeellisiä kuvioita valkoiselle liinalle heijastuu auringon paistaessa lasin ja viinitilkan läpi. Pikaria käännellen saattoi saada aikaan erilaisia heijasteita, kauniita ja erikoisia. Niitä sitten innostuin kuvaamaan. Hienoja, mielestäni.

Kanarialla (kaikki saaret) on viimeisen tiedon mukaan 878 positiiviseksi testattua koronapotilasta, joista 27 on menettänyt henkensä.

Jatkamme karanteenia. Samalla on aikaa pysähtyä ja miettiä, mikä on tässä elämässä oikeasti tärkeää.

Jotakin muuta

Tila

Red1

Yhdeksäs karanteenipäivä

Jotakin muuta ajateltavaa! Sitä tarvitsee nyt. Eilen katsoin ja kuuntelin koko päivän koronauutisointia niin täältä kuin Suomesta.

Täällä sairaanhoitohenkilökunta on saanut tartuntoja: Teneriffalla on 55 (lääkäreitä ja sairaanhoitajia) saanut koronainfektion; he ovat tietysti poissa työstään ja se vaikeuttaa jo olemassa olevaa resussipulaa.

Hoitohenkilökunnalle täällä ja Espanjassa aplodeerataan parvekkeilta iltaisin. Se on hieno arvostuksen osoitus, heitä pidetään sankareina tässä vaikeassa tilanteessa, mutta nyt he sanovat: emme halua marttyyreiksi, kuolleiksi sankareiksi.

Suomesta lähetettiin eilinen päivä tiedotuksia Uudenmaan eristämisestä ja koronatilanteesta yleensä.

Pandemia jyllää kaikkialla.

Tänään tarvitsen jo jotakin muuta. Aloitin päiväjärjestyksellä: pukeuduin (ensimmäistä kertaa yli viikkoon), maalasin silmät päähän, tein hieman joogaharjoituksia, kävin pihalla kävelemässä talon ympäri (onneksi on piha!). Pelaamme dominoa, sitten maalailen vähän. Ja yritän olla irti katastrofiuutisista tänään.

P.S. Arvaatteko, mistä olen ottanut kuvat? Se, joka arvaa, saa virtuaalihalauksen. (Henkistä läheisyyttä!) 🙂

Karanteenissa edelleen

Tila

Dom

Kahdeksas karanteenipäivä

Dominoa ja ajatuksia

Ruusu pihan penkissä on avautunut, se on tämän päivän ilonaihe.

Eilen pelasimme dominoa, kiitos ystävän, joka lahjoitti pelin jouluna meille. On pakko yrittää päästä irti kokoaikaisesta koronauutisoinnin seuraamisesta. Hetkeksi se pelin avulla onnistuikin.

Aamuyöstä – taas – mietiskelin. On helpottavaa ja onnekasta ettei tarvi viettää tätä karanteeniaikaa yksinään. Virtuaalimaailma ei kuitenkaan korvaa toisen ihmisen läsnäoloa ja läheisyyttä. Niille, jotka joutuvat viettämään tätä vaikeaa aikaa yksinään toivon paljon voimia!

Mieleen juolahti myös ajatus siitä, olisiko tämä pandemia ja siis koronavirus evoluution keino hallita tätä ihmiskunnan aiheuttamaa ympäristökatastrofia?

Yhteiskunnan haavoittuvuutta mietin myös. Miten kaikki koko maailmassa on muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kaksi viikkoa sitten lensin Suomeen, silloin puhuttiin jo epidemiasta Italiassa, mutta matkustaminen oli vielä ”turvallista”. Nyt on ulkonaliikkumiskielto, poliisi ja armeija kaduilla. Suomessa harkitaan Uudenmaan eristämistä tarvittaessa armeijan avustamana. Tätä luulisi uneksi, paitsi että se on totta!
– Ja lähes joka päivä tulee tietoon jotakin uutta: nyt uutisoidaan, että myös terveet ja keski-ikäiset voivat sairastua vakavasti tähän tautiin.

Mehän pelaamme kaikki tätä elämän lottoa, eikä koskaan tiedä kenen kohdalle sattuu häviö (sairastuminen tai hengen menetys), kenelle voitto, joka on selviytyminen (toistaiseksi).

Siispä elämme hetkessä ja päivän kerrallaan. ¡Quédate en casa! Pysytään kotona!

Nieve

Tila

Niev

Seitsemäs karanteenipäivä

Lunta Teidellä

Korona-asioiden lisäksi Teneriffan uutisissa oli kauniita kuvia Teiden tämän talven ensimmäisestä lumipeitteestä. Niinpä minäkin halusin siitä näystä osani: pikku tihkusateessa odottelin pilvien väistymistä ja sieltähän se pikkuhiljaa paljastui tuo meidän ylväs tulivuoremme päällystettynä valkoisella pölysokerikuorrutuksella. Teiden tie on suljettuna, mutta kukapa sinne nyt olisi menossakaan.

Tämä vuosi on ollut erilainen aiempiin verrattuna. Meillä oli lämmintä tammi-helmikuulle saakka, vasta nyt on tullut sadekausi ja ”talvi”.

Tänään suomalaisia talviasukkaita lähtee kahdella Finnairin koneella Suomeen. Suomi-kerho ja Titsa ovat yhteistyössä järjestäneet heille maksuttoman bussikyydin lentokentälle. Nyt estado de alarman, hätätilan, aikana Titsalla ja tranvíalla voivat muutkin kulkea maksutta, mutta vain sallituista syistä.

Kotonaolo jatkuu, toistaiseksi ilman suurempia ongelmia…

Sade

Tila

Sade

Kuudes karanteenipäivä

Sadetta ja epävakaista säätä

Meillä on ollut voimassa eilisestä saakka sade- ja tuulivaroitus. Nyt sää näyttää hieman selkenevän, joskin koko viikon ennusteessa näkyy kuuroittaisia sateita. – Ruusunnuppu on kuvattu omalta pihalta eilisen auringonpaisteen aikaan.

Eilen Espanjan pääministeri Pedro Sanzes jatkoi – parlamentin hyväksynnällä – poikkeustilaa kaksi viikkoa eteenpäin, eli pääsiäisen yli. Tänään Kanarian hallituksen päämies, el presidente canario, Ángel Victor Torres puhui aamutelevision lähetyksessä ja pyysi kansalaisilta henkistä kestävyyttä (fortaleza mental) tässä vaikeassa tilanteessa.

Suomessa vielä mietitään ihmisten liikkumisen rajoittamista, ravintoloiden sulkemista ja montaa muuta asiaa, jotka täällä on jo tehty. Miksi siellä vielä mietitään?

Minä tunnen oloni turvalliseksi tällä hetkellä ja jollakin tavoin helpottuneeksikin siitä, että ei tarvi/saa lähteä mihinkään, voi kuljeskella kaiket päivät kotivaatteissa, eikä tarvi edes silmiä maalata päähän (= silmämeikit, joita ilman ei ole vuosikymmeniin voinut olla). Eikä ole kiire minkään tekemisen kanssa, on vapaata!

Kulkutauteja

Tila

Masc

Viides karanteenipäivä

Epidemioista

Tämän päivän ”perusvälineet” ovat tässä. Kauppareissuilla suositellaan kertakäyttöistä hengityssuojaa ja hansikkaita, joita jaetaan joissakin kaupoissa ovella. Minä en ole näitä tarvinnut, kun en ole missään käynyt.

Vitamiineja otan: niistä voi olla hyötyä ja tuskin haittaa. Monivitamiinia ja lisäksi suurella annoksella C-vitamiinia, jota joissakin medisiinisissä artikkeleissa suositellaan.

Valvoskelin yöllä ja luin netistä – mitäpä muuta kuin koronajuttuja. Ulkonaliikkumiskiellolla ja rajoituksilla yritetään lieventää virustautiin sairastumista siten, että epidemian kesto pitkittyisi ja olisi mahdollisimman vähän sairastuneita samanaikaisesti. Miksi? Siksi, että sairaalapaikkoja olisi riittävästi tarvitsijoille ja tarvittavia laitteita niitäkin käytössä riittävästi.

Jos viruksen olisi annettu levitä vapaasti eikä mitään rajoituksia ihmisille olisi annettu, liian moni olisi sairastunut samaan aikaan, jäänyt vaille tarvittavaa hoitoa ja nykyistä enemmän sairaita olisi menettänyt henkensä tässä epidemiassa.

Siksi täällä ja kaikkialla vedotaan ¡Quedate en casa! Jää kotiin!

Yöllä muistelin myös, mitä epidemioita on sairastettu minun elinaikanani Suomessa.

Pandemia, joka on nimetty aasialaiseksi, on jyllännyt vuonna 1957. Silloin olen ollut vielä niin pieni, että mitään muistikuvaa minulla ei tästä ole.

Tuberkuloosi, vaikka onkin bakteeritauti, eikä virus, jylläsi vielä 1960-luvulla ja muistan, että sitä pelättiin. Muutama sukulainen oli keuhkotautiparantolassakin. Tuberkuloosi saatiin häviämään antibiooteilla, vaikkakin viime vuosikymmeninä tautia on tullut joitakin tapauksia ”tuliaisina” maailmalta.

Hongkongilaiseksi nimettyä pandemiaa sairastettiin Suomessa 1968. Sen muistan ja perheessämme sitä sairastettiinkin.

Sikainfluenssaepidemia oli vuonna 2009. Silloin olin jo Teneriffalla, eikä siihen tullut kiinnitettyä paljonkaan huomiota ennenkuin rokotteen ikävät sivuvaikutukset, narkolepsiatapaukset tulivat julki.

Lintuinfluenssasta kirjoiteltiin v. 2016 aikoihin, torien puluja häädettiin peläten niiden levittävän tautia, mutta epidemiaksi ihmisille tauti ei onneksi tullut.

Mutta nyt meillä on korona. Se on pandemia, joka voi olla vaarallinen kenelle tahansa. Rokotetta ja lääkkeitä kehitellään, mutta vielä niitä ei ole yleisessä käytössä.
Espanjassa on tämän päivän tietojen mukaan n. 25 0000 sairastunutta ja heistä n. 1300 henkilöä on kuollut. Kanariansaarilla sairastuneita on 384, seitsemän on menettänyt henkensä.

Pysykäämme siis kiltisti kotona karanteenissa! Tiukat hätätilasäännöt on tehty suojaksemme.

Selviytymiskeinoja

Tila

Pint

Neljäs karanteenipäivä

Selviytymiskeinoja

Hain eilen kauan käyttämättä olleet akryylivärini esille. Tässä mielentilassa ja maailmantilanteessa on vapauttavaa antaa värien tehdä mitä ne haluavat ohjailematta liikaa. Akvarellivärit olisivat siihen vapaaseen juoksutukseen vielä parempia, mutta akryylit ovat minulle tutumpia.

Mielessä on huoli kaukana olevista läheisistä, etenkin niistä, jotka joutuvat tätä erikoista aikaa viettämään yksin asunnossaan. Minulla on onni asua kumppanin kanssa yhdessä ihmetellen mitä tuleman pitää.

Onneksi en introverttinä kovin helpolla ahdistu kotonaolosta. Tiedän, että on niitäkin, jotka tarvitsevat ihmisiä ympärilleen ”ollakseen olemassa”.

Mitä muita selviytymiskeinoja löytyy ulkonaliikkumiskiellon aikaan:
– netti (toivottavasti sen toiminta ei lopu!)
– kirjat
– TV
– radio
– itseopiskelu (kielet!)
– puhelin
– bloggaus 🙂
– kotityöt (minä en tee niitä meillä)
– joogamainen venyttely (aamuisin teen tätä)
– mietiskely ja ajattelu (se tosin voi ahdistaakin)
– luonnon tarkkailu (jos on oma piha)
– hyvä ruoka (kumppani tekee 🙂 ) ja copa viiniä

Suomessakin suunnitellaan jo ulkonaliikkumiskieltoa. Me täällä sitä jo noudatamme.

Voimia kaikille blogiystäville ja varotaan saamasta virusta!

Epävarmuus tulevasta

Tila

Fut

Kolmas karanteenipäivä

Epävarmuus tulevaisuudesta

Epätietoisuus siitä, mitä on tulossa, on yksi tekijä, mikä aiheuttaa ahdistusta. Olkoot sitä kuvaamassa tuo myrskyssä katkennut palmumme, joka itkee. Musta väri rungossa on puun sisältä erittyvää nestettä. Odotan josko palmu alkaisi vielä versomaan oksia. Odotamme, milloin ulkonaliikkumiskielto loppuu. Odotamme, milloin korona oltaisiin voitettu.

Tein aikanaan pakolaistyötä ja kävin pakolaisterapiakoulutuksessa. Siellä käsiteltiin muun muassa tulevaisuuden epävarmuuden aiheuttamia ongelmia. Silloin – ja edelleen – turvapaikkojen ja oleskelulupien odotus Suomessa oli pakolaisille pitkä, vuosia kestävä epätietoisuus tulevasta. Se ei ollut heille helppoa kestää. Pakolaisuus on näinäkin aikoina kasvava maailmanlaajuinen ongelma, valitettavasti.

Ihmiskunta on kokenut vaikeita aikoja – epävarmuutta tulevaisuudesta – monesti. Sodat ja kriisit, katastrofit ja luonnonmullistukset, puhumattakaan pienemmistä henkilökohtaisista katastrofeista yksilötasolla, sairaudet, menetykset, ihmissuhdekriisit.

Nyt olemme kaikki epävarmuuden tilassa. Emme tiedä kuinka kauan virus jyllää, emme sitä, pystymmekö terveinä, emmekä sitä, milloin pääsemme takaisin normaaliin arkeen, joka on sitä parasta elämässä.

Silti odotan, elpyykö palmuni, alkaako siitä versoa uutta elämää. Kolmantena karanteenipäivänä alan miettiä jotakin uutta, luovaa tekemistä, elämistä tässä hetkessä. Tulevaisuuden kauhukuvia ei kannata maalailla ainakaan mieleensä, kankaalle ehkä kannattaisi. Pitäisiköhän etsiä maalaustarvikkeet esille?

Netti

Tila

Netti

Toinen karanteenipäivä

Nettiriippuvuus

Karanteeni on tosi helppoa, kun on nettiyhteys. Jos sitä ei olisi, elämä vaikeutuisi, ainakin minulla. Kyllä, olen nettiriippuvainen. On oikeastaan melko sama missä fyysisesti oleskelee nykyään, koska netti antaa pääsyn kaikkialle ja mahdollistaa yhteydet omaisten ja ystävien kanssa. ”Näköpuhelin”, Skype ja FaceTime mahdollistaa sen, mistä aikoinaan vain haaveiltiin, reaaliaikaisen kuvallisen kommunikaation. – Ja kuinka helpottavaa se on etenkin nyt, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän pakotettuna kotiin.

Mikä siinä sitten on ongelma? Se, että tämä ”hemmetin kone” internetteineen on ajansyöjä. Koneelta on vaikea päästä pois, ainakin minun. Täytyy pakottaa itsensä tekemään jotakin muuta, kunnes sitten noin kymmenen minuutin kuluttua tulee tunne, että täytyy tarkistaa, onko jotakin uutta tullut faceen, meseen tai mailiin.

Eikä siinä vielä kaikki, tinnitukseni kanssa joudun nukahtamaankin radiota kuunnellen, siis kuulokkeilla iPadista.

Sitten taas menneiden muistelua (olenko tulossa vanhaksi?):
Kun olin lapsi, kävimme isän kanssa lennättimestä soittamassa äidille, joka opiskeli toisella paikkakunnalla. Se oli jännittävää. Istuttiin penkillä odottamassa kunnes kuulutettiin, että kaukopuhelu on valmis kopissa numero se ja se.

Lähetettiin myös sähkösanomia, jotka lennättimen lähetti toi perille: silloin asia oli tärkeä. Korusähkeitä lähetettiin onnitteluksi merkkipäivänä. Ja kirjoitettiin kirjeitä ja kortteja. Muistatteko nuoruuden kirjeenvaihtoystävät?

P.S. Huomaattehan teipin iPadin kamerassa. Täytyy pikkuisen uskoa salaliittoteorioihin ja olla hivenen epäluuloinen. 🙂

Karanteeni, päivä yksi

Tila

Pape

Kotona ”palmun alla”. Ensimmäinen karanteenipäivä. Ajattelin aloittaa tässä blogissani karanteenipäiväkirjan kaikesta mitä mielessä liikkuu näinä erikoisina aikoina.

Päivä yksi:
Vessapaperi
Miksi ihmiset kaikissa maissa ovat hamstranneet vessapaperina, sitä en tiedä. Mutta muistatteko muutaman vuosikymmenen takaa, mitä minun ja ikäisteni nuoruudessa käytettiin vessapaperina?
Oli ulkovessat, käymälät, huussit. Niiden nurkassa kasa vanhaa sanomalehtipaperia, jota ainakin aikuiset käyttivät. Paperinpalaa rutisteltiin käsissä ennen käyttöä, jotta se vähän pehmeni. Sitten meille lapsille oli rautakoukussa riippuvaa vaaleaa paperia, suorakaiteen muotoisia arkkeja, toiselta puolen kovaa ja sileää, toiselta puolen karheaa.

Nyt on papereissa varaa mistä valita, värejä, kuvioita, arkkien määrää ja pehmeyttä. Eikä paperi ole kaupoista loppunut. Ymmärrättekö te, mikä on WC-paperihysterian takana?