Kukkia kotipihalta: lilja (viime päivinä kukintansa aloittanut), kiinanruusu, papaija, strelizia. – Olkoot nämä tällä kertaa vaikka ystävyyden kukkia, sillä eilen vietin päivän kanarioystävieni luona El Ortigalissa.

Minut oli kutsuttu paitsi ystäviä tapaamaan, myös katsomaan heidän asuntonsa remontin etenemistä. Poskisuukkojen sijaan sain ystäviltä lämpimät halaukset. Vasta tänä kesänä minulle on valjennut, että poskisuukot, besos, joita täällä kaikille ja joka paikassa annetaan, ovat vähemmän kuin halaukset. Lähimpiä ystäviä halataan.

Tietysti aina myös syödään. Ja aina on tarjolla vähintään kaksi ruokaa. Eilen söimme runsaat tapas-alkupalat ja lisäksi garbanzo-keittoa, ruokajuoma oli punaviini. – Kerran tarjosimme kotona näille ystävillemme vain yhden ruokalajin aterian ja vieläkin harmittaa, kun he ihmeissään jäivät kaipaamaan sitä secundo platoa. Nyt osaamme senkin asian.

Ja sitten sitä puhumisen määrää: kaikki puhuvat, koko ajan. Ja kuuntelevat myös. Puheenvuoroa ei odoteta, meille opetettu ”kuuntele äläkä puhu päälle” ei ole täällä maan tapa! Välillä keskustellaan kiivaastikin – silloin minä vielä putoan kärryiltä tai en ainakaan ehdi osallistua keskusteluun, mutta kuuntelen sujuvasti.

Hyvä kielikurssi taas oli tämä seitsemän tunnin espanjankielinen rupeama, vaikka lopulta tuntuikin, että korvat alkavat väsyä. Ystäväni sanoo, että meidän pitää tavata useammin, että kielitaitoni tästä karttuu. Näin teemme.

Olen todella tyytyväinen näistä paikallisista hyvistä ystävistä. Paljon olen saanut heiltä tietoa täkäläisestä kulttuurista ja tavoista, oppinut kieltä ja lämmintä ystävyyttä.