Selviytymiskeinoja

Tila

Pint

Neljäs karanteenipäivä

Selviytymiskeinoja

Hain eilen kauan käyttämättä olleet akryylivärini esille. Tässä mielentilassa ja maailmantilanteessa on vapauttavaa antaa värien tehdä mitä ne haluavat ohjailematta liikaa. Akvarellivärit olisivat siihen vapaaseen juoksutukseen vielä parempia, mutta akryylit ovat minulle tutumpia.

Mielessä on huoli kaukana olevista läheisistä, etenkin niistä, jotka joutuvat tätä erikoista aikaa viettämään yksin asunnossaan. Minulla on onni asua kumppanin kanssa yhdessä ihmetellen mitä tuleman pitää.

Onneksi en introverttinä kovin helpolla ahdistu kotonaolosta. Tiedän, että on niitäkin, jotka tarvitsevat ihmisiä ympärilleen ”ollakseen olemassa”.

Mitä muita selviytymiskeinoja löytyy ulkonaliikkumiskiellon aikaan:
– netti (toivottavasti sen toiminta ei lopu!)
– kirjat
– TV
– radio
– itseopiskelu (kielet!)
– puhelin
– bloggaus 🙂
– kotityöt (minä en tee niitä meillä)
– joogamainen venyttely (aamuisin teen tätä)
– mietiskely ja ajattelu (se tosin voi ahdistaakin)
– luonnon tarkkailu (jos on oma piha)
– hyvä ruoka (kumppani tekee 🙂 ) ja copa viiniä

Suomessakin suunnitellaan jo ulkonaliikkumiskieltoa. Me täällä sitä jo noudatamme.

Voimia kaikille blogiystäville ja varotaan saamasta virusta!

Epävarmuus tulevasta

Tila

Fut

Kolmas karanteenipäivä

Epävarmuus tulevaisuudesta

Epätietoisuus siitä, mitä on tulossa, on yksi tekijä, mikä aiheuttaa ahdistusta. Olkoot sitä kuvaamassa tuo myrskyssä katkennut palmumme, joka itkee. Musta väri rungossa on puun sisältä erittyvää nestettä. Odotan josko palmu alkaisi vielä versomaan oksia. Odotamme, milloin ulkonaliikkumiskielto loppuu. Odotamme, milloin korona oltaisiin voitettu.

Tein aikanaan pakolaistyötä ja kävin pakolaisterapiakoulutuksessa. Siellä käsiteltiin muun muassa tulevaisuuden epävarmuuden aiheuttamia ongelmia. Silloin – ja edelleen – turvapaikkojen ja oleskelulupien odotus Suomessa oli pakolaisille pitkä, vuosia kestävä epätietoisuus tulevasta. Se ei ollut heille helppoa kestää. Pakolaisuus on näinäkin aikoina kasvava maailmanlaajuinen ongelma, valitettavasti.

Ihmiskunta on kokenut vaikeita aikoja – epävarmuutta tulevaisuudesta – monesti. Sodat ja kriisit, katastrofit ja luonnonmullistukset, puhumattakaan pienemmistä henkilökohtaisista katastrofeista yksilötasolla, sairaudet, menetykset, ihmissuhdekriisit.

Nyt olemme kaikki epävarmuuden tilassa. Emme tiedä kuinka kauan virus jyllää, emme sitä, pystymmekö terveinä, emmekä sitä, milloin pääsemme takaisin normaaliin arkeen, joka on sitä parasta elämässä.

Silti odotan, elpyykö palmuni, alkaako siitä versoa uutta elämää. Kolmantena karanteenipäivänä alan miettiä jotakin uutta, luovaa tekemistä, elämistä tässä hetkessä. Tulevaisuuden kauhukuvia ei kannata maalailla ainakaan mieleensä, kankaalle ehkä kannattaisi. Pitäisiköhän etsiä maalaustarvikkeet esille?

Netti

Tila

Netti

Toinen karanteenipäivä

Nettiriippuvuus

Karanteeni on tosi helppoa, kun on nettiyhteys. Jos sitä ei olisi, elämä vaikeutuisi, ainakin minulla. Kyllä, olen nettiriippuvainen. On oikeastaan melko sama missä fyysisesti oleskelee nykyään, koska netti antaa pääsyn kaikkialle ja mahdollistaa yhteydet omaisten ja ystävien kanssa. ”Näköpuhelin”, Skype ja FaceTime mahdollistaa sen, mistä aikoinaan vain haaveiltiin, reaaliaikaisen kuvallisen kommunikaation. – Ja kuinka helpottavaa se on etenkin nyt, kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän pakotettuna kotiin.

Mikä siinä sitten on ongelma? Se, että tämä ”hemmetin kone” internetteineen on ajansyöjä. Koneelta on vaikea päästä pois, ainakin minun. Täytyy pakottaa itsensä tekemään jotakin muuta, kunnes sitten noin kymmenen minuutin kuluttua tulee tunne, että täytyy tarkistaa, onko jotakin uutta tullut faceen, meseen tai mailiin.

Eikä siinä vielä kaikki, tinnitukseni kanssa joudun nukahtamaankin radiota kuunnellen, siis kuulokkeilla iPadista.

Sitten taas menneiden muistelua (olenko tulossa vanhaksi?):
Kun olin lapsi, kävimme isän kanssa lennättimestä soittamassa äidille, joka opiskeli toisella paikkakunnalla. Se oli jännittävää. Istuttiin penkillä odottamassa kunnes kuulutettiin, että kaukopuhelu on valmis kopissa numero se ja se.

Lähetettiin myös sähkösanomia, jotka lennättimen lähetti toi perille: silloin asia oli tärkeä. Korusähkeitä lähetettiin onnitteluksi merkkipäivänä. Ja kirjoitettiin kirjeitä ja kortteja. Muistatteko nuoruuden kirjeenvaihtoystävät?

P.S. Huomaattehan teipin iPadin kamerassa. Täytyy pikkuisen uskoa salaliittoteorioihin ja olla hivenen epäluuloinen. 🙂

Karanteeni, päivä yksi

Tila

Pape

Kotona ”palmun alla”. Ensimmäinen karanteenipäivä. Ajattelin aloittaa tässä blogissani karanteenipäiväkirjan kaikesta mitä mielessä liikkuu näinä erikoisina aikoina.

Päivä yksi:
Vessapaperi
Miksi ihmiset kaikissa maissa ovat hamstranneet vessapaperina, sitä en tiedä. Mutta muistatteko muutaman vuosikymmenen takaa, mitä minun ja ikäisteni nuoruudessa käytettiin vessapaperina?
Oli ulkovessat, käymälät, huussit. Niiden nurkassa kasa vanhaa sanomalehtipaperia, jota ainakin aikuiset käyttivät. Paperinpalaa rutisteltiin käsissä ennen käyttöä, jotta se vähän pehmeni. Sitten meille lapsille oli rautakoukussa riippuvaa vaaleaa paperia, suorakaiteen muotoisia arkkeja, toiselta puolen kovaa ja sileää, toiselta puolen karheaa.

Nyt on papereissa varaa mistä valita, värejä, kuvioita, arkkien määrää ja pehmeyttä. Eikä paperi ole kaupoista loppunut. Ymmärrättekö te, mikä on WC-paperihysterian takana?

Koneessa

Tila

Paluu

Olipa erikoinen lentokokemus. Koneessa oli, kuten kirjoitin, vain muutama matkustaja. Tilaa oli makoilla penkillä. Mitään tarjoilua ei ollut – vain matkustamohenkilökunta söi ja lämmitteli itselleen ruokia. No, minulla oli omat eväät.

Lento sinänsä meni hyvin ja taas kerran sydämessä sykähti kun Teide ja Teneriffa näkyi.

Kumppani oli tullut minua omalla autolla hakemaan kentältä. Hän oli käynyt aamulla poliisiasemalla kysymässä, onko haku sallittua. No problema, ei ongelmaa, olivat vastanneet.

Siinäpä se, mikä on totta ja mikä ei näinä aikoina? Kirjoitellaan, että autossa saa olla vain yksi ja lentokentälle/kentältä saa käyttää vain Titsaa tai taksia. Tämäkään ei siis pidä paikkaansa.

Tämä nettiaika on ongelma: mistä erotat oikean tiedon ja valetiedon. Et mistään!

Nyt olemme turvallisesti kotona, enkä aio täältä kahteen viikkoon poistua: karanteeni ulkomailta tullessa. Ihanaa olla kotona kaikessa rauhassa!

Matka

Tila

Hki

Kovin hiljaista on Helsinki-Vantaalla. Huomenna alkaa Suomessa poikkeustila, siispä pakenen sitä Teneriffalle, jossa estado de alarma jo on.
Nyt on boarding pass jo kädessä, kone näyttää olevan jo paikallaan. Kysyin Norskin henkilökunnalta, koneessa kuulemma ei ole mitään tarjoilua ja vain yhdeksän matkustajaa!

Paluumatka

Tila

Vue

Aikaistin paluumatkaa. Tuli pelko, etten enää pääse takaisin Teneriffan kotiin, jos lennot loppuvat. Tänään on aikomukseni lentää Helsinkiin ja huomenna Teneriffalle. Vielä näyttäisi, että koneet lentävät.

Kuvat ovat napsittu kännyllä lentokenttäbussin kyydissä (heijasteet 🙁 ) ja lentoasemalla. – Välkkylästä ovat jääneet ikuiset muistot mieleen, tuohon seiskaan (lieneekö vielä sillä nimellä) tulin aikoinaan syksyllä 1975 asumaan pienen poikani kanssa. Voi niitä aikoja!

Nyt odotan lentoasemalla. Lunta on ulkona hieman, aurinko paistaa, lämpötila nollan vaiheilla.

Soitin Las Palmasin konsulaattiin. Sieltä sanottiin, että Teneriffalle pääsyyni ei ole mitään estettä, koska siellä on vakinainen asuinpaikkani ja minulla on residencia permanente. Jos kone lentää, sanoivat. Ainakaan vielä ei ole tullut peruutusta.

Kysyin myös, saako kumppani hakea minut omalla autolla kentältä. Sitä eivät konsulaatissa tienneet, mutta kehottivat kysymään Policia Nacionalista. Hätätilaohjeiden mukaan kun on niin, että autossa saa olla vain yksi henkilö.

No, jospa menen Titsalla/taksilla varmuuden vuoksi, ettei sakoteta. Tänään saarelle on tullut armeijan hätätilajoukkojen sotilaita valvomaan ulkonaliikkumiskieltoa.

Jännittäviä aikoja eletään!

Corona

Tila

Cor

Nyt on Espanjassa kuten myös Kanariansaarilla astunut voimaan estado de alarma, hätätila, jossa liikkuminen ja elämä on hyvin rajoitettua. – Käytännössä koko maailma on saman koronauhan alla.

Orotavan kaupungin antamat määräykset (oma käännökseni, kuva kaapattu netistä) ovat seuraavat:

Maanantaiaamusta alkaen kaduilla saa liikkua vain seuraavissa tarkoituksissa:
– elintarvikkeiden hankkiminen, apteekissa käynti
– lääkärissäkäynti (päivystysluonteinen)
– työssäkäynti
– kotiinpaluu lomalta/loma-asunnosta
– iäkkäiden tai vammaisten auttaminen
– pankissa käyminen
– force major/erityisestä syystä pakollinen käynti
Yksityisautoilu sallitaan yllä mainituista syistä ja myös huoltoasemalla saa käydä. Ruokakaupat ja apteekit saavat olla auki.

Lisäksi määrätään, että kaikki kulttuuri-, urheilu- ja vapaa-ajan harrastuspaikat ovat suljettuna, myös leikkipuistot. Retkeily- ja grillauspaikat ovat suljettuna, rannoille ei pääse.
Hautajaistilaisuuksissa rajoitetaan osallistujamäärä 20 henkilöön. Kunnallinen hautausmaa suljetaan, mutta se voidaan avata hautaustilaisuuden ajaksi.

Kaikki muutokset näihin määräyksiin ilmoitetaan virallisilla kanavilla ja kaupungin sosiaalisessa mediassa. Kaupungin hallinto toimii, ja sinne voi ottaa yhteyttä puhelimitse.
Terveysviranomaisten määräyksiä on noudatettava.

Allekirjoittajana on Orotavan kaupunginjohtaja.

Lisäksi olen lukenut terveyspalveluiden sivuilta, että terveyskeskuksiin pääsee vain päivystystilanteessa. Kiireettömät ajat siirretään.

Ja jos yleensäkään pääsen Teneriffalle (näyttää, että jotkut lennot vielä kulkevat), joutunen kahden viikon kotikaranteeniin tultuani ulkomailta.

Tiukat ovat säännöt, mutta ymmärrettävät. Eipä ole elämäni aikana aiemmin tämmöistä pandemiaa ollut!

Pandemia

Tila

Tienda

Korona! Nyt se tuli: pandemia. Kuvassa on paikallisen marketin tyhjiä hyllyjä. Ihmiset hamstraavat mm. ruokaa, vettä (?) ja wc-paperia. Uutiset ovat täynnä koronaa.

En mene äitini luo, sillä vierailuja ikääntyneiden luona ei suositella nyt. Sukutapaaminenkin peruuntui. Ulkomailta tuleville suositellaan kahden viikon kotona oloa matkan jälkeen, monissa työpaikoissa on siirrytty etätöihin.

Mitenhän käy minun? Matkustamista ulkomaille ei suositella, mutta minun pitäisi päästä asuinmaahani!

Suomeen viikoksi

Tila

Ken

Taas olen matkalla. Aamuvarhain oli tulo Tfe Surille, etelä kentälle. Olen matkalla Suomeen. Tuli nietaa ikävä. – No ei sentään niin ikävä, sattui vain muita ”pakollisia” menoja sinne. Sukuasioita on hoidettavana. Käyn tietysti nietaakin tapaamassa. ❤️

Saapa nähdä, miten maailmantilanteet edistyvät: koronaa ja lentoyhtiöiden ongelmia uutiset täynnä. Toivottavasti pääsen viikon kuluttua lentämällä takaisin!

Matkanäkymiä:
Vol